Niih, taas siitä Amsterdamista, mikä se iso asia oikein on kun jaksan. Tuli tässä äsken taas mieleen, että mitä saan Amsterdamista. En mitään, en ainakaan mukaani. Siellä oleminen tuntuu tekohengitykseltä. Ei sillä että kokisin tukehtuvani kotisuomessa, mutta siellä koen päinvastaista.
Toki voidaan väittää että kyseessä on lomaefekti, mutta entä jos ei ole?
Rikkiviisaat saa taas aihetta sanoa: “Tee asialle jotain”, mutta se että kaipaa jotain, ei tarkoita aina tai automaattisesti että voisi tai pitäisi tehdä asialle jotain. Toivon että kaipuuni joko katoaa tai saa hoitoa.
Tukiopetuslapsi kommentoi:
Matkailussa on kyllä jotain. Ei sitä lähtiessä muista eikä perilläkään, mutta tänäänkin Zaventemissa portilla istuessa kuuli enemmän suomea kuin koko viikolla, alkoi kummasti ahdistaa. Tai ehkä ahdistaa on väärä sana, mutta mieluummin sitä olisi kuullut vain ulkomaan pölötystä ja jatkanut oleskelua siellä missä on enimmäkseen tuntematon ja vieras.
Kuraattori kommentoi:
Aivan juuri näin! Kun sinne ulkomaille asti vaivautuu, luulisi lipun hinnalla joskus saavan vähän enemmän ulkomaankieltäkin sitten.