Tulin Suomeen, jäin stadiin, join, pääsin kotiin, kohta pitäisi lähteä takaisin Italiaan, lomalle tällä kertaa.
Venetsia oli hieno, Italialainen jäätelö hyvää ja sää oli sää. On aivan kammoväsy.
heinäkuu 29. 2007 @ 22:34 — Italia
Tulin Suomeen, jäin stadiin, join, pääsin kotiin, kohta pitäisi lähteä takaisin Italiaan, lomalle tällä kertaa.
Venetsia oli hieno, Italialainen jäätelö hyvää ja sää oli sää. On aivan kammoväsy.
heinäkuu 21. 2007 @ 17:59 — Italia, Just Sopivasti
Huomenna pitäisi lähteä viikoksi Venetsian lähelle koulutukseen, ja eilen tuli otettua kuppia arviolta 14 tuntia. Krapula ei liene paras apukeino pakkaamisen sujuvuuden varmistamiseksi.
Eiköhän sitä viimeistään takaisin tullessa huomaa mitä jäi eteiseen.
heinäkuu 8. 2007 @ 0:46 — Liikkuvat kuvat

Kävin melko pitkästä aikaa elokuvissa. Transformers oli rahojeni kohde. Aihe oli lapsuusajoilta ohimennen tuttu, Autobots ja Decepticons vastakkain ja niin edelleen. Olin hieman kahtiajakoisena liikkellä, en tietenkään odottanut mitään järisyttävää hiljaiseksi vetävää tarinankerronnan sankaritekoa ja toisaalta odotin efektivedätystä. Molemmat odotukset toteutuivat melko lahjakkaasti.
Jon Voight ja John Turturro olivat semiyllätyksiä elokuvassa, en olisi odottanut oikeastaan nimekkäitä näyttelijöitä moiseen rainaan, mutta ei se nyt toisaalta niin harvinaista ole, jos vaikka sattuu olemaan kalenterissa tyhjää ja niin edelleen. Efektit oli näyttäviä ja juonikuopat olivat oikeastaan suurin häiritsevä tekijä kun unohtaa sen seikan että kaikki on mahdollista ja niin edelleen.
Muutamia kummallisuuksia oli siellä täällä., jotka toki selittyvät sillä että sisäinen maailma vaatii hieman aukkoja pysyäkseen edes huterasti kasassa; esimerkiksi se, että jokainen robotti on ällistyttävä aikaansaannos robotiikkaa ja massan pienentämistä/suurentamista ja niin edelleen, mutta eipä niillä tuntunut olevan ensimmäistäkään sensoria saati tutkaa.

Robotit kiinnostavat aina, yksi piste, Megan Fox oli söpö, siitä tulee se kiintiö-naispiste, efektit ja suuri osa maisemia oli näyttäviä, siitä se viimeinen. Ei ehkä 8.50€ arvoinen. Jatko-osasta tuskin on syytä odotella suurempia lupauksia.
heinäkuu 7. 2007 @ 7:22 — Mielenkiintoista, mitavittua.com
Iltasanomista, taas, hienoja uutisia.
Hellmuth-merkkisellä aikaraudalla on hintaa 200000 dollaria (noin 147000 euroa). Kello on täyttä kultaa ja se on koristeltu 150 briljantilla.
Lainaus vain osittainen, hieman kontrastia tuomaan. Siis, Modern Talking -yhtyeestä tutun laulajan Thomas Andersin, 44, kello pääsi tippumaan Neva-jokeen Pietarissa. Kyseinen artisti oli kuulemma innostunut jostain juhlinnasta niin kovin että juhlaelkeet saivat kellon irtoamaan ranteesta ja putoamaan Neva-jokeen.
Otetaanpa tähän hengähdystaukokappale.
Siis, noin 150 TUHANNEN euron kello pääsee irtoamaan ranteesta ihan ilman tahdonalaista liikettä jolla nimenomaan pyrittäisiin saamaan se kello irti ranteesta. Mitä vittua??? Pitäisikö osa kustannuksista sijoittaa kuitenkin muuhunkin kuin koristeluun tai materiaaliin. Ei jumalauta. Olkoot kello nyt sitten minkä merkkinen tahansa, mutta jos se irtoaa ranteesta ilman että olen sitä itse irroittamassa, jos hinta on kymmeniä tai siis esimerkiksi satoja tuhansia, johan siitä saa luvan kimmastua valmistajalle että mitähän ovat saaneet aikaan rannekkeiden osalta viimeisen sadan vuoden aikana.
No, The Kello löytyi ja sen sellaista, mutta SILTI!
heinäkuu 7. 2007 @ 5:28 — Jokumuumikä, Mielenkiintoista
Törmäsin satunnaisesti suoraan töistä viihtelle lähdettyäni erääseen tuttuun yli 15 vuoden takaa. Alun perin tietenkin lähdin vain muutamalle ja niin edelleen, mutta iltapalaa hakiessani sain huomata havaitsevani tutun henkilön kadun toisella puolella.
Todellakin, eräs ihminen jonka olin tuntenut noin 15 vuotta sitten useamman vuoden ajan, huuteli että jihuujuhuu ja kävelin toiselle puolelle katua. Hämmästys ja ihmetys oli kovin kummoisen suuri, olin tosiaankin ällikällä lyöty ihan äimäksi asti.
Kyseinen henkilö tosiaan oli asunut jo kolmisen vuotta Lahdessa ja “jo” nyt törmättiin ekaa kertaa, kuviot oli kuitenkin Espoossa asuttaessa olleet ainakin jonkin aikaa melko samaiset ja tutunlaiset. Kieltämättä oli erikoisen miellyttävä vaihtaa yhteystietoja ja sopia jo seuraavasta “satunnaisesta” törmäämisestä, joillekkin tämänkin blogin tutuille tuo törmääminen saattaa poikia jälleennäkemisiä myöskin. Eipä siinä sitten muuta, virvokkeita hakemaan. Heiippa.
heinäkuu 5. 2007 @ 22:24 — Just Sopivasti, Mielenkiintoista, Puhelimesta
Tämä alla olevassa lainauksessa oleva lista on täysin varmistamaton, joten jos joku haluaa väittää ettei pidä paikkaansa niin aivan vapaasti.
Koko puhelimessa ei ole edes mitään multimediaominaisuuksia.
Musiikkia ei ole mahdollista asettaa soittoääneksi
Ei Adobe Flash -tukea
Ei tue stereoääntä Bluetoothin kautta (A2DP)
Ei pikaviestintäohjelmaa
Ei multimediaviestien (MMS) lähetys- tai vastaanottomahdollisuutta
Ei äänen tunnistusta tai äänivalintaominaisuutta
OS X -käyttöjärjestelmä vie noin 700 megatavun siivun tallennuskapasiteetista
Ei mahdollisuutta leikata, kopioida tai liittää
Ei videonnauhoitusominaisuutta
Akku kestää noin 300-400 latausta jonka jälkeen se on vaihdettava maksusta Applella
Ei mahdollista muokata PDF-, Word- ja Excel-tiedostoja
Melko kummallista multimediatuotteiden kultapojalta Applelta tuoda markkinoille tällaista. Tosin, kun ajattelee että näitä lueteltuja ominaisuuksia lisäämällä saadaan parikin sukupolvea helposti tuotua markkinoille ilman pisaraakaan innovaatiota tuotekehityksen osalta, ja fanboit taas juoksevat Applestoreen.
Itseasiassa, koska saatan kriittisimpien mielipiteiden mukaan olla vastaavasti Nokian fanboi, vaikka en ole, niin vertaanpa nyt kuitenkin hankkimaani E90 kommuun tuota listaa: Kaikki muut tuolta listalta löytyy, paitsi OS X-käyttöjärjestelmä. Kosketusnäyttö uupuu, mutta mielellään saakin uupua.
heinäkuu 5. 2007 @ 16:58 — Puhelimesta
Kävinpä melko pitkästä aikaa luistelemassa. Uusi luuri tietenkin mukana ja Nokian SportsTracker reittiä piirtämässä. 8.6km tuli piirturin mukaan matkaa.
Yritin käydä iltapalalla 24h McDonaldsissa autokaistan kautta, mutta siellähän oli liikaa autoja. Ja juuri ennen Mäkkiä kävi jotain mitä ei ollut käynyt yli 10 vuoteen. Kaaduin nimittäin luistimilla. Vauhtia ei tosin ollut juurikaan, paljon normaalin luistelunopeuden alapuolella. Suojatien kohdalla oli asfalttiin tullut pyöreäreunainen kuoppa ja se ei hämärässä niin kovin kauhean hyvin erottunut.
Suojiahan ei toki ollut joten asfaltti vain lievästi hipaisi vasenta kyynärpäätä ja -vartta. Jälkiäkään ei kyllä enää ole yhtäkään joten todisteita koko tapahtumasta ole niidenkään käyttöön jotka väittävät luistelun ilman suojia olevan vaarallista. Ei se luistelu ilman suojia tietenkään vaarallista ole, kaatuminen korkeintaan saattaa sattua enemmän.
Kyllä se luistelu kivaa on, varmaankin otan Italian-matkalle luistimet mukaan.
heinäkuu 5. 2007 @ 12:50 — Itsestään, Mielenkiintoista
________