Miksi aivan kaikki loppuu joskus?

Huomasin hieman itselleni uuden mutta jo muutaman kuukauden vanhan uutisen Slayerin lopettamisesta. Kuulemma ovat Rick Rubinille, eli tuottajalle velkaa eli ilmeisesti sopimuksen mukaan yhden levyn verran vielä, mutta kuulemma tämä jäisi viimeiseksi. Tom Araya on jo 46 vuotias eikä kuulemma ihan ikuisuuksia jaksa moppitukkaa heiluttaa.

Niin siinä taitaa käydä että bändi lopettaa keikkailun ennen kuin keikoilla käymiseen itse kyllästyn. Tästä tulee hieman omituinen tunne, siihen tapaan, että on kauan ajatellut joitain asioita ikään kuin osaksi kaikkea, eikä vain ohimeneväksi asiaksi. Kuten esimerkiksi Jack Nicholson on ollut elokuvissa aina ja sitä rataa. Nyt sitten tämä bändi raottaa lopettamisen verhoa. Ei se nyt uskomatonta ole, mutta jotain mitä ei tietenkään ole ajatellut etukäteen, vielä vähemmän pohtinut siihen suhtautumista.

Melankolisesti tuo mieleen elämän yksisuuntaisuuden ja katoavaisuuden.

________

Tagit:


3 kommenttia

  1. Itse näen asian niin, etten koskaan halua nähdä kun 60+ vuotias Araya tekee Rollarit.

  2. Totta, en epäillytkään Tompan suhtautumisen järkevyyttä enkä sitä pohtinut edes. Mielummin tosiaan vielä yksi keikka entiseen tyyliin ja sitten seis, kuin jotain eläkeläisvauhtista Slayeriä.

  3. Juu kaikki hyvä loppuu aikanaan, ohan se ihan hyvä itsekin tietää millon on aika lopettaa.

Kommentoi

(Vaaditaan)