Kuukausi-arkisto: tammikuu 2008 ↓

Pari vuotta on tässä nyt ehkä mennyt aikaa tuhlatessa, hyvin siinä onnistuen. Uusi tatuointi on ollut ideana valmis jo pidemmän aikaa oikeastaan mutta stoppina on ollut oikean kirjasintyypin valinta. Nyt pääsin vihdoin siihen käsiksi ja ryhdyin selaamaan koneellani erinäisissä kätköissä ummehtuneita fontteja ja ehkä tästä hiljalleen löydän jopa vähiten huonon niistä.
Apuna tässä selaamisessa on jo ikivanha mutta kovin kätevä The Font Thing jolla voi suoraan selata useampia fontteja kerrallaan itse haluamalla esimerkkilauseella esimerkiksi. Muuten tosiaan hyvä paitsi otf-kirjasimet eivät siinä näy joten asia ehkä hieman pitkittyy lisää. Kyllä tämä tästä, ei se idea tästä mihinkään karkaa kuitenkaan.

Vihdoin loppui sekin. Joskus 2007 helmikuussa lipsahdin Travianin ääreen, ja nyt lähes vuosi myöhemmin olisi saatu päätökseen satojen pelaajien voimalla ja voimattomuudella voitokas kierros ensimmäisellä suomalaisella travian-serverillä.

Välillä tuli valvottua ja herättyä ihmeellisiin aikoihin pelin takia, kypsennys oli melkoinen välillä ja kaikkea sellaista mikä teki vuodesta melko pitkänkin. Nyt kun tuo on loppu, on toisaalta helpottunut olo, eikä se, että olin voittajien puolella, tunnu kumma kyllä kovinkaan palkitsevalta.

Nyt kun sitten vielä saisin tuon s6.fi serverin aloittamisen loppumaan hyvin pian ettei sitä kestä sitten seuraavaa vuotta.

Eräs pieni kokeiluni, jo pari vuotta sitten, on nyt noussut pintaan esitellessäni sitä tyttöystävälle. Kyseessä on täysin kuvitteellinen päiväkirja työssä tapahtuneista kommelluksista, hieman ehkä yliampuvasti jopa. Kirjoitin tuolle blogille 4 viikkoa, pyrkien sekä “aamupäivän” että “iltapäivän” tilanteesta kertovaan merkintään, keskimäärin siis 40 merkintää. Pidin tuonne kirjoittamisesta tavallaan, ehkä lievä kyllästyminen iski, mutta kuitenkin sen verran pitäisin edelleen siitä kokeilusta, että ajattelin tuoda ne merkinnät tänne vaikka tietty pelkkä linkkikin toimisi.

Tänne tuomalla saisin kuitenkin mahdollisen ja toivotun kommentoinnin samaan kehykseen muun kirjoitteluni kanssa, tuosta fiktioblogista saisi helposti yhden kategorian tänne. Ajattelin muokata niiden merkintöjen ulkoasun selkeästi muista erottuvaksi ja julkaista ne ajastetusti mikäli mahdollista, pidemmän ajan kuin tuon 4 viikon kuluessa. Huomasin joidenkin merkintöjen viittaavan edelliseen päivään, ja tällaisissa tapauksissa ilmeisesti julkaisisin nuo peräkkäisinä päivinä. Mikäli kuitenkin merkintä ei viittaisi ajallisesti menneeseen, julkaisisin sen esimerkiksi vastaavana viikonpäivänä kuin alunperinkin, mutta mahdollisesti vasta viikon tai kaksi edellisen jälkeen.

Idea on melko erikoinen, ehkä, ja siksi olenkin kovin utelias ja halukas kuulemaan lukijoilta mielipiteitä asiasta. Varsinkin kun kyseessä tosiaan olisi vain tarinamainen kokonaisuus eikä niinkään henkilökohtainen purkautumis- tai muu normaali blogisisältö ja enemmänkin lukijoille kuin itselleni kirjoitettu alunperin. Onko ajatus aivan päätön tai vailla perusteita?

Niin, nuo kaksi sitten kohtasivat. Toistaiseksi ilman minkäänlaisia vahinkoja, itseasiassa sain lisää kehuja, eli toistaiseksi blogini on kenties parantanut “pisteitäni”. Saa nähdä kuinka jatkossa. Ainakin se että nyt kirjoitan tänne, hälventää aikaisempaa huoltani siitä että mikäli näin kävisi, kirjoittaminen tyrehtyisi mystisesti. Eipäs vaan käynytkään niin. Mielenkiinnolla odotan häneltä ensimmäisiä kommentteja ihan tänne saakka. Mikäli niitä tulee ikinä.

Ilta-Sanomilla on hieno vetoomus. Jotenkin tuo on silti mielestäni jotain sellaista, jonka vuoksi ei pitäisi täytyä tehdä vetoomusta ennen kuin asialle jotain tehdään. Miksi itsestäänselviä asioita pitäisi edistää vetoomuksella? Eikö järki ole tarpeeksi? Ja miksi vetoomuksessa on vasta x määrä nimiä? Onko lapsien hyväksikäytön puolesta jos ei laita nimeään tuohon vetoomukseen? Onneksi suomessa ei sentään ole mentaliteettia “Think of the children!” jonka taakse mikä tahansa agenda voidaan piilottaa sanomalla että mikäli ei ole asian puolesta, on lapsien hyväksikäytön puolesta.

Itse en tuohon ole laittanut nimeäni, enkä kyllä laitakaan, koska olen periaatteessa järjenköyhyyden todistamista vastaan. Totta helvetissä lapsien hyväksikäyttöä pitäisi estää ja siitä pitäisi rangaista jyrkästi, mutta vetoomuksella? Vastikään 8 vuotiaan raiskannut sai ehdollista. EHDOLLISTA!! Ei siinä vetoomus auta, että hei kuulkaa voisitteko tehdä jotain, tekisitte nyt jotain. Lastensuojelulait ja kaikki muutkin lait ovat aivan perseestä mikäli moisesta on edes mahdollista antaa ehdollista.

Toki myönnän etten nyt aivan Ilta-Sanomia mollatakseni tätä merkintää tehnyt vaikka siltä voisikin vaikuttaa, parempi tuollainen vetoomus kaiketi on kun ei lainkaan, mutta se vähän työnnetään lukijoiden naamalle mielestäni. Pakkosyöttämisestä tulee inha olo, vaikka kyse ei olisikaan pakkosyöttämisestä, riittää että jokin asia tuntuu pakkosyöttämiseltä.

Tänne ei ole tullut kovinkaan montaa merkintää nyt useampaan kuukauteen. Yksi helposti hyväksikäytettävä syy on toki seurustelusuhteen alkaminen, mutta itseasiassa syillä ei ole mitään väliä, eikä tavallaan silläkään onko täällä ollut hiljaista vai ei. Itseäni on kyllä harmittanut hieman se että itse kirjoittaminen on jäänyt väliin käytännössä kokonaan. Välillä on tehnyt mieli sulkea koko blogi turhana, ajatellen että kyllä ne muutamat tätä edelleen mahdollisesti lukevat löytävät muutakin luettavaa.

Blogini toimi aktiivisimmillaan kaiketi vain “kunhan kirjoitan” kanavana, melko harvoin taisi olla jotain sellaista kirjoitettavaa jonka halusin ihmisten lukevan ja aiheuttavan keskustelua. Nyt ei siis ole ollut kumpaakaan funktiota. Tänään töihin kävellessä pohdin pyrkimystä kirjoittaa jälleen useammin, en siltä suunnalta että yrittäisin saada jotain kirjoitettavaa, vaan sitä ajatellen, että tottuisin jälleen kirjoittelemaan, vaikka sitten aivan tyhjiönpäiväistä. Kirjoittaisin kuitenkin, ja mahdollisesti väliin jostain oikeastakin aiheesta. Tällä hetkellä kirjoituskynnys tuntuu olevan sillä korkeudella että tarvittaisiin kaksikin Pekkaniskaa nostamaan itseni sen yli. Jo hetken aikaa sitten täällä kävi sellainen vilinä että kuukaudessa taisi tulla parhaimmillaan 100 merkintää, kertoo jotain kynnyksen silloisesta mataluudesta.

Jospa tämä aloitus, jälleen, olisi muutakin kuin “heti huomenna” haikailua.