Tänne ei ole tullut kovinkaan montaa merkintää nyt useampaan kuukauteen. Yksi helposti hyväksikäytettävä syy on toki seurustelusuhteen alkaminen, mutta itseasiassa syillä ei ole mitään väliä, eikä tavallaan silläkään onko täällä ollut hiljaista vai ei. Itseäni on kyllä harmittanut hieman se että itse kirjoittaminen on jäänyt väliin käytännössä kokonaan. Välillä on tehnyt mieli sulkea koko blogi turhana, ajatellen että kyllä ne muutamat tätä edelleen mahdollisesti lukevat löytävät muutakin luettavaa.
Blogini toimi aktiivisimmillaan kaiketi vain “kunhan kirjoitan” kanavana, melko harvoin taisi olla jotain sellaista kirjoitettavaa jonka halusin ihmisten lukevan ja aiheuttavan keskustelua. Nyt ei siis ole ollut kumpaakaan funktiota. Tänään töihin kävellessä pohdin pyrkimystä kirjoittaa jälleen useammin, en siltä suunnalta että yrittäisin saada jotain kirjoitettavaa, vaan sitä ajatellen, että tottuisin jälleen kirjoittelemaan, vaikka sitten aivan tyhjiönpäiväistä. Kirjoittaisin kuitenkin, ja mahdollisesti väliin jostain oikeastakin aiheesta. Tällä hetkellä kirjoituskynnys tuntuu olevan sillä korkeudella että tarvittaisiin kaksikin Pekkaniskaa nostamaan itseni sen yli. Jo hetken aikaa sitten täällä kävi sellainen vilinä että kuukaudessa taisi tulla parhaimmillaan 100 merkintää, kertoo jotain kynnyksen silloisesta mataluudesta.
Jospa tämä aloitus, jälleen, olisi muutakin kuin “heti huomenna” haikailua.
