9 kuukautta tässä on tänään tullut täyteen. Lyhyt aika pitkässä juoksussa, mutta jos suhde on kestänyt sen 9kk, niin sehän on koko aika. Tuntuu että ihmeellisen loistavan alun jälkeen, on hieman käyty hakemassa vauhtia, toivottavasti onnistuneesti, ja tästä on hyvä jatkaa.
Tuntuu omasta näkökulmasta lähes vieraalta se, että vihdoin luulen osaavani arvostaa jotain jo ennen kuin on sitä jotain menettänyt eikä vasta sen jälkeen. Tähän saakka lähes aina silmät ovat auenneet liian myöhään. Mielestäni tämä(kin) kertoo siitä että otetta asioihin on varaa ja syytä parantaa.
9kk ei ehkä ole mikään ikimuistoinen merkkipaalu, mutta matkalla vuosiin se on merkkipaalu siltikin. Paremmalle puoliskolleni, kiitos että saan tehdä sinulle ruokaa, toivottavasti vielä kauan, ja vielä enemmän. 
