Olen huomannut kirjoittavani Facebook-statukseeni jotain pientä sen sijaan että kirjoittaisin tänne Melkein Blogille mitä milloinkin mieleen juolahtaa tai tekee mieli sanoa. Facebook-status ruokkii paljon pienemmin annoksin sitä verkosta riippuvuuden tunnetta kuin uusien merkintöjen tekeminen. Samalla se kyllä antaa paljon vähemmän, vähemmällä vaivalla.
Jaiku-kokeiluni oli ja näköjään meni, ja täälläkin tuo facebook-statukseni näkyy, joten uuden sisällön syntyminen tuntuu vaativan taas keskittymistä hieman aikomaani enemmän. Kuitenkin, ainakin muutamalle tutulleni tämä blogi on ollut sellainen mitä-kuuluu-kanava, jota lukemalla heidän ei oikeastaan ole tarvinnut paljoa kysellä mitä olen puuhaillut. Se on aiheuttanut myös sitä, että olen alkanut kertomaan heille asioista joista he ovat jo lukeneet. Haluaisin siis saada uudelleen intoani syttymään, sekä sille höpöhöpöheinälle joka kiinnostanee vain tuttujani jos heitäkään, että niille aiheille jotka eivät varsinaisesti liity siihen mitä teen tai ajattelen. Näitä jälkimmäisiä siis valitukset, pelit ja elokuvat, huomioni muualta sekä tietenkin kaikki ajankohtaan liittymättömät aiheet.
Tähän perään sitten sitä höpöhöpöheinää. Kiitos Luvernuksen suunnittelijalle tuostakin. Viime viikonloppuna ostin hienon puisen huhmareen jolla tein eilen sitten ensimmäisen marinadinkin naudan paistisuikaleelle. (Tiedän, paisti ei ole pop. 8h marinointi+1h haudutus mureutti kuitenkin ihanasti). Viime viikonloppuna myös oli Helsingistä pariskunta vierailulla, grillipihaa testaamassa ja ruoka oli hyvää ja sitä oli lähes riittävästi. Lomasuunnitelmia hieman tehty, sekä festari-ideoita saatu lisää ja hieman ehkä hiottu vanhoja. Ylitöitä, World In Conflict ja Mass Effect painaa päälle, sekä 4 paperi/muovipussillista lasipulloja viety lasinkeräykseen.
Tämä kaikki ei onneksi mahdu siihen facebook-statukseen, tulipa kirjoitettua enemmän kuin aloittaessa kuvittelin.
