Nyt on vähän sellainen fiilis, että en tiedä onko ongelma itsessäni vai ympäristössäni. Tiedättekö, en tiedä olenko voimaton vai pallo jota yritän nostaa vain liian painava. Tätä tässä nyt yritän ratkaista enkä oikein tiedä miten.
Mikäli vika on minussa, en haluaisi kuormittaa ympäristöä turhaan, mutta mikäli vika ei olekaan minussa, kuormitan itseäni turhaan.
Jollain tapaa nyt on silti niin että koen että osa asioista on happamampaa kuin tahtoisin niiden olevan, mutta onko ne? Vai koenko niiden vain olevan niin? Toisaalta voisi ajatella että koska koen asiat sellaisina, minulle ne silloin ovat happamampia.
Voisin kokeilla mennä läpi harmaan kiven kunnes asia oikenee, tai sitten voisin lintsata ja ottaa selvää minkä kokoinen se harmaa kivi on ja kuinka helppoa se olisi kiertää. Loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä kuinka päin asiat ovat, kunhan eivät olisi enää niin päin. Tai siis näin kun nyt ovat. Itseasiassa, mielummin näkisin asioiden johtuvan itsestäni, koska silloin ympäristössä ei olisi mitään vikaa ja se olisi hienoa se.
