Kuukausi-arkisto: Heinäkuu 2008 ↓

Ostin Black Books-boksin Anttilasta. 29.95€. Klassikkoainesta, koittakaa googlea vaikka.

Tuska08 kertoma on hieman myöhässä, kuten tavallista. Syitäkin saattaa olla jos jaksaisi siihen paneutua. Tähän nyt kuitenkin hieman siis 2008 vuoden Tuskasta enemmän kuin pelkkä kuva.

Perjantaina siirryimme jonoon jo noin varttia ennen porttien aukeamista, joka oli sinänsä hyvä kompromissi liian aikaisen odottamisen ja liian pitkän odottamisen välillä. Jonoa ei meidän kohdalla ollut kuin parisataa metriä ja porttien aukeamisen jälkeen soljui melko jouhevasti. Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Mokoma. Pidin kovasti, vauhti ja paine oli kelvollinen ja sääkin suosi. Ehkä perjantain paras esiintyjä. Stam1na jäi ehkä SueStagen teltan tai muun sijaintitekijän johdosta hieman vaisummaksi kokemukseksi vaikka olikin hyvä setti myös. Siinä sitten oikeastaan olikin omalta osaltani perjantain Tuska, tosin jatkoklubille siirryimme Nosturiin jossa piti ihailla Battlelorea, mutta se jäi hieman väsymisen johdosta keikan loppumisen odotteluksi enemmänkin.

Lauantaina päätimme suosiolla siirtyä juhla-alueelle vasta myöhemmin, aloitettuamme päivän Cantina Westin aterialla. Noin klo17 aikaan lähestyimme porttia eikä jonoa ollut kuin arviolta 70 metriä, ja siitäkin saimme skipattua 10 metria bongattuamme tuttavan jonossa edempänä. Ensimmäinen mielenkiinnon kerännyt artisti oli Dream Evil, joka nyt ei oikeastaan sykähdyttänyt ihan samalla tavalla kuin virkaveljensä Evergrey pari vuotta sitten samalla paikalla. Päälavaesiityjänä oli seuraavana sitten vuorossa Kreator, joka tuntuikin oikein kivalta, puolen keikan ajan, ja sitten iski taas kyllästyminen. SueStagella oli sitten Diablon vuoro, joka harmittavasti jäi tungoksen ja teltan takia jälleen kategoriaan huonompi keikkakokemus. Diablon jälkeen olikin sitten Virgin Oil. ja jatkoklubin vuoro jossa esiintyi The Final Harvest, Rytmihäiriö ja Before The Dawn. Rytmihäiriön pitissä “päätin” sitten kohdata lattian sillä seurauksella että jokin rusto tai niveliside ranteen luista sai ikävästi osumaa ja liimaside oli ostoslistalla. Myöhempi röntgen osoitti murtumaepäilyt aiheettomiksi.

Sunnuntai sitten taas olikin ehkä se main event jolloin jokainen päälavaesiintyjä sai osakseen ainakin hieman huomiota. Ensimmäisenä oli Killswitch Engage joka ennakkokuunteluiden pohjalta oli kelvollinen puolituttavuus, mutta keikan edetessä kyllästyminen tuli vastaan jo ennen puoliväliä. Seuraavana oli Sonata Arctica, joka ei itselläni ollut niin olennainen, mutta jota kävin toki hieman vilkuilemassa. Hienoja efektejä oli nähtävissä ja ehkä liikaa välispiikkejä. Taisi olla itselläni hieman festariharhailun aikaa. Seuraavaksi sitten päädyimme Tuskan pääesiintyjän lavan eteen. Slayer jälleen Suomessa.

Hieman turhauttavasti keikka alkoi jälleen kerran Disciple-biisillä joten yllättävyyttä ei löytynyt tälläkään kertaa. Sen sijaan yllätys oli melkoinen itselleni kun moshpit rupesi tekemään tyhjää tilaa yleisön keskelle. Paljon tyhjää tilaa. Seuraavan biisin alkaessa tyhjätila katosi vastakkaisten ihmisten juostessa toisiaan päin. Ei mennyt montaa biisiä kun isomman pitin reunoilla oli 3 järjestysmiestä. Vastaavia keikkoja on tullut kierrettyä satunnaisella taajuudella 10 vuotta mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin järjestysmiehiä pitin reunoilla. Meno oli melkoista! Tämän keikan ollessa jo 9. Slayerin keikkani, iski koko festareiden ajan vaivannut kyllästyminen hieman taas. Siirryinkin kauemmaksi osallistumaan keikasta lähinnä katsojan ja kuuntelijan rooliin sen sijaan että olisin ollut pitin reunamilla. Kaikenkaikkiaan tuli muutenkin sellainen olo että jokohan Slayer olisi nähty tarpeeksi useasti viimeistään siinä kohtaa kun mietin enemmän poislähtijöiden ruuhkaa ja ajoissa poistumista kuin sitä, näkisinkö Lombardon heittävän rumpukapulansa yleisölle.

Kaikenkaikkiaan, Tuska08 oli loistava kokemus, järjestelyt jälleen erinomaiset, paitsi Nikula, en juonut itseäni tavallista tyhmemmäksi, normaali kolarointi lattian kanssa kuului ohjelmaan ja seura oli hyvää ja riittävästi saatavilla.

Juuri kun olin Tuskasta päässyt kotiin, sain sähköpostiini tiedon, kiitos siitä, että Slayer tulee syksyllä takaisin keikoille jo syksyllä. Ja jälleen tuplakeikka, Hki-Tre. Piti sitten uudelleen miettiä joko lopetan bändin keikoilla käymisen. Vielä ei ole tietoa koska liput tulevat myyntiin tosin.

Siinä välissä ostin sitten 2x Ankkarock:in sunnuntailiput, ja kuulin että myös Slipknot heittää tuplakeikan Suomessa, myös marraskuussa. Tänään sitten tulikin nuo Slipknot-liput myyntiin, ja sain hankittua 2 lippua kentälle Helsingin keikalle. Kenttäliput loppuivat noin 5 minuutissa, mikä toi mieleen vanhat ajat. Helsingin keikalla on lämppärinä Machine Head, joka on vältellyt omaa käyntiäni muutaman keikan verran jo, sekä Children of Bodom, jonka olen mielestäni nähnyt jo liiankin usein.

Tämän lisäksi 18.7. on Stadionilla sitten tietenkin Iron Maiden, joten jos viime vuoden lopulla ollut Marilyn Mansonin keikka lasketaan mukaan, tulee siitä eteenpäin katsottuna 12kk ajalle itselleni enemmän keikkoja käydyksi kuin koskaan aikaisemmin.

Kiinteistön seinällä oli ilmoitus jonka mukaan sähköt ovat poikki 10.7. 13-14 välisen ajan, joten myös Melkein Blogi on seis vähintään tuon ajan.

Jos joku läheinen saa huomata ettei suunnitelmat mene niin kuin pitäisi, riippumatta siitä miksi ei, ja saa mielen matalaksi, mitä voi asialle tehdä jos mitään ei ole tehtävissä? Siis jos itse ei voi asioihin vaikuttaa, mutta tahtoisi tehdä toisen mielen edes aavistuksen iloisemmaksi.

Itselläni on tässä nyt hieman allapäin-olo, sympatia tai empatia, kumpi vaan, saa aikaan osaltaan sen, että koen ymmärtäväni kuinka pahalta voi tuntua, mutta jostain syystä omaa masentuneisuuttani lisää sekin etten koe osaavani mitenkään auttaa. Osittain siis oma alakuloisuus on itsekäästä syystä aiheutuvaa. Itsekkäästä siksi, että mikäli tuntisin voivani auttaa, tulisi myös itselleni parempi mieli. Ei tässä kyllä ole kyse edes auttamisesta. Parempi olo kuin vain olisi.

Joskus luonnosten kätköistä löytyy tekstejä jotka ovat jääneet luonnoksien joukkoon, tuntemattomasta syystä. Ylläoleva on yksi niistä, ja tämän kohdalla muistan kyllä mistä oli kysekin. Nyt ei ole kuvatun kaltainen olo, mutta halusin silti tuoda aiheen esille, ehkä juuri siksi sen esilletuonti on nyt helpompaa koska kykenen tarkastelemaan mainittua olotilaa ikään kuin ulkopuolisin silmin.

Auttamisen halun ja tilaisuuden tullessa avuttomuus tuntuu kurjalta. Melkein olisi mielummin ilman sitä tilaisuutta tai auttamisen halua kokonaan. Avuttomuus muutenkin on toki ikävä asia, mutta silloin kun kyse on esimerkiksi itsensä auttamisen avuttomuudesta, on kuitenkin jollain tapaa tilanteen herra, mutta silloin kun kokee ettei voi haluamisesta huolimatta auttaa toista, avuttomuus on kokonaisvaltaista koska tilanne ei ole itsestä kiinni.

Elämää vie eteenpäin itsekkyys. Vaikka olisi kuinka äiti-teresaa hyvänsä, kyseessä on silloinkin vain haluamisesta. Halusta auttaa, halusta olla hyödyksi muille. Myönnettäköön että todellinen itsekkyys ylläpitää ainoastaan itseään auttavia haluja. Joskus omia auttamisen halujani on ohjannut kyllä havainto siitä että itselle tulee parempi mieli, enemmän kuin siitä, että voisi auttaa toisia. Olen myös huomannut että joskus on helpompi auttaa toisia kuin itseäni. Ehkä siksi en ole kovin tottunut itseäni auttamaankaan.

2 kenttälippua

Helsingin keikan kenttäliput loppuivat ainakin ensimmäisellä yrittämällä noin 5 minuutissa. Olin siis nähtävästi nopeampi kuin moni muu. Tuonne.

Päivitin Melkein Blogin alustan sitten Wordpress2.6 versioon. Hieman admin-puoli tahmaa, päivityksessä tuli pari omaa mokaa joiden laajuudesta en ole vielä täysin selvillä. Kuten tavallista, jos jotain outoa esiintyy, olisin kiitollinen mikäli siitä antaisitte kommenttia. Sisältö ei ole sitten sitä outoa esiintymistä. Lähinnä teknistä palautetta ajattelin.

Oli tiedossa jo keväällä, mutta pikalomaksi sanon ensi viikkoa siksi että se on niin lyhyt. Tänään siis en mene Iron Maiden keikalle, mutta baariin aion ehtiä tässä parin tunnin sisään. Suuta napsaa kuin kuin peltitehtaassa.

Kävimme maanantaina vaihtelevassa säässä Linnanmäellä. Tuli käytyä riittävän monessa laitteessa että ranneke tuli halvemmaksi. Vanha vuoristorata toki kahteenkin kertaan. Toinenkin laite sai minut kyytiinsä toistamiseen, Kieppi. Melko hurja laite, vaikka kiva olikin. Oikein mukavasti kieputteli ylös alaisin ja sivuttain, mutta turvakaaret jotka tulivat olkapäiden päälle, tekivät sitten jäljetkin olkapäihin. Myöhemmin olkapäät tuntuivat kuin olisivat auringossa palaneet, kosketusarat siis.

En muista koska viimeksi olisin käynyt Linnanmäellä, laitteita oli aika monta uutta ja taisi muutama vanha olla uudessa paikassakin. On se paikka kieltämättä mukava käydä aina silloin tällöin, ja nyt kun sisäänpääsy ei enää maksa mitään, siellä voi käydä vaikka ihan kääntymässä jos siltä tuntuu. Syksymmällä kaiketi uudelleen jos ajat suovat.

Nyt on taas reilukätisen lehdistön hämmästelyn paikka.

Näkeekö Niina Teron kisan?-IL
Apua, eikö Kelo näe poikaystävänsä olympiaheittoja?-IS

Niin siis että mitä helvettiä täh? Niina ei ehkä näe PAIKAN PÄÄLLÄ Teron kisaa koska oma kisakone lähtisi jo 20. päivä takaisin Suomeen. Uutinen oli missä kohtaa? Mitä vittua nämä iltapäivä-saatanat kirjoittelevat nykyään? Uutinen kaiken lisäksi sisältää hyvin vähän otsikoinnin mukaista kirjoittamista. Voisiko joku ystävällisesti pysäyttää lööppimyynnin ja sitä mukaa iltapäivälehdistön painokoneet. Tuo Ilta-Sanomien uutisotsikointi melkein lipesi käsistäni, mutta onhan tuo jo perkeleen paksua.

Tiedän että suurin osa luetun sisällön vaikutuksista on lukijan omasta päästä kiinni, mutta voisimmeko kiltisti noudattaa Suuren Tyhmän Amerikan tekniikkaa näiltä osin myös Suomessa, eli kaikki, AIVAN kaikki vastuu pidetään poissa tyhmien ja hämmästelevien lukijoiden/loppukäyttäjien silmistä/käsistä/aivoista.

Hienoa palata loman jälkeen eetteriin taas suonia poksauttelevian merkintöjen parissa. Millä tuon roskapaskan saisi pois näköpiiristä… Itselläni ei sentään ole edes digiboksia, joten eipä tarvitse ottaa osaa/olla ottamatta tuohon Kelon kohtaloon millään näkemiseen liittyvin tavoin.

Kirjeenne 5.5.2008
ILMOITUS ASIAN SIIRROSTA

Kuluttajavirastolle lähettämänne asia, joka koskee einespizzojen tuotemerkintöjä, kuuluu lähinnä Elintarviketurvallisuusviraston käsiteltäväksi. Tämän vuoksi asianne on hallintolain (434/2003) 21 §:n nojalla siirretty sinne.

Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA
Mustialankatu 3
00790 Helsinki
Vaihde 020 772 003

Ystävällisesti

KULUTTAJAVIRASTO

Sain yllämainitun viestin sähköpostiini tänään. Eli pedanttisuuteni Jalapeñon mainitsemisesta einespizzoissa joissa ei kyseistä tuotetta ole saa toivottavasti jatkoa myös tämän jälkeen. Saa nähdä kuinka pitkään EVIRA asiaa käsittelee mikäli käsittelee lainkaan. Olen edelleen sitä mieltä että tuotemerkinnöissä ei riitä “riittävän lähellä”-tarkkuus, vaan jos voi olla tarkka niin pitää olla tarkka.