Juuri kun olin Tuskasta päässyt kotiin, sain sähköpostiini tiedon, kiitos siitä, että Slayer tulee syksyllä takaisin keikoille jo syksyllä. Ja jälleen tuplakeikka, Hki-Tre. Piti sitten uudelleen miettiä joko lopetan bändin keikoilla käymisen. Vielä ei ole tietoa koska liput tulevat myyntiin tosin.
Siinä välissä ostin sitten 2x Ankkarock:in sunnuntailiput, ja kuulin että myös Slipknot heittää tuplakeikan Suomessa, myös marraskuussa. Tänään sitten tulikin nuo Slipknot-liput myyntiin, ja sain hankittua 2 lippua kentälle Helsingin keikalle. Kenttäliput loppuivat noin 5 minuutissa, mikä toi mieleen vanhat ajat. Helsingin keikalla on lämppärinä Machine Head, joka on vältellyt omaa käyntiäni muutaman keikan verran jo, sekä Children of Bodom, jonka olen mielestäni nähnyt jo liiankin usein.
Tämän lisäksi 18.7. on Stadionilla sitten tietenkin Iron Maiden, joten jos viime vuoden lopulla ollut Marilyn Mansonin keikka lasketaan mukaan, tulee siitä eteenpäin katsottuna 12kk ajalle itselleni enemmän keikkoja käydyksi kuin koskaan aikaisemmin.
Tuska08 kertoma on hieman myöhässä, kuten tavallista. Syitäkin saattaa olla jos jaksaisi siihen paneutua. Tähän nyt kuitenkin hieman siis 2008 vuoden Tuskasta enemmän kuin pelkkä kuva.
Perjantaina siirryimme jonoon jo noin varttia ennen porttien aukeamista, joka oli sinänsä hyvä kompromissi liian aikaisen odottamisen ja liian pitkän odottamisen välillä. Jonoa ei meidän kohdalla ollut kuin parisataa metriä ja porttien aukeamisen jälkeen soljui melko jouhevasti. Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Mokoma. Pidin kovasti, vauhti ja paine oli kelvollinen ja sääkin suosi. Ehkä perjantain paras esiintyjä. Stam1na jäi ehkä SueStagen teltan tai muun sijaintitekijän johdosta hieman vaisummaksi kokemukseksi vaikka olikin hyvä setti myös. Siinä sitten oikeastaan olikin omalta osaltani perjantain Tuska, tosin jatkoklubille siirryimme Nosturiin jossa piti ihailla Battlelorea, mutta se jäi hieman väsymisen johdosta keikan loppumisen odotteluksi enemmänkin.
Lauantaina päätimme suosiolla siirtyä juhla-alueelle vasta myöhemmin, aloitettuamme päivän Cantina Westin aterialla. Noin klo17 aikaan lähestyimme porttia eikä jonoa ollut kuin arviolta 70 metriä, ja siitäkin saimme skipattua 10 metria bongattuamme tuttavan jonossa edempänä. Ensimmäinen mielenkiinnon kerännyt artisti oli Dream Evil, joka nyt ei oikeastaan sykähdyttänyt ihan samalla tavalla kuin virkaveljensä Evergrey pari vuotta sitten samalla paikalla. Päälavaesiityjänä oli seuraavana sitten vuorossa Kreator, joka tuntuikin oikein kivalta, puolen keikan ajan, ja sitten iski taas kyllästyminen. SueStagella oli sitten Diablon vuoro, joka harmittavasti jäi tungoksen ja teltan takia jälleen kategoriaan huonompi keikkakokemus. Diablon jälkeen olikin sitten Virgin Oil. ja jatkoklubin vuoro jossa esiintyi The Final Harvest, Rytmihäiriö ja Before The Dawn. Rytmihäiriön pitissä “päätin” sitten kohdata lattian sillä seurauksella että jokin rusto tai niveliside ranteen luista sai ikävästi osumaa ja liimaside oli ostoslistalla. Myöhempi röntgen osoitti murtumaepäilyt aiheettomiksi.
Sunnuntai sitten taas olikin ehkä se main event jolloin jokainen päälavaesiintyjä sai osakseen ainakin hieman huomiota. Ensimmäisenä oli Killswitch Engage joka ennakkokuunteluiden pohjalta oli kelvollinen puolituttavuus, mutta keikan edetessä kyllästyminen tuli vastaan jo ennen puoliväliä. Seuraavana oli Sonata Arctica, joka ei itselläni ollut niin olennainen, mutta jota kävin toki hieman vilkuilemassa. Hienoja efektejä oli nähtävissä ja ehkä liikaa välispiikkejä. Taisi olla itselläni hieman festariharhailun aikaa. Seuraavaksi sitten päädyimme Tuskan pääesiintyjän lavan eteen. Slayer jälleen Suomessa.
Hieman turhauttavasti keikka alkoi jälleen kerran Disciple-biisillä joten yllättävyyttä ei löytynyt tälläkään kertaa. Sen sijaan yllätys oli melkoinen itselleni kun moshpit rupesi tekemään tyhjää tilaa yleisön keskelle. Paljon tyhjää tilaa. Seuraavan biisin alkaessa tyhjätila katosi vastakkaisten ihmisten juostessa toisiaan päin. Ei mennyt montaa biisiä kun isomman pitin reunoilla oli 3 järjestysmiestä. Vastaavia keikkoja on tullut kierrettyä satunnaisella taajuudella 10 vuotta mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin järjestysmiehiä pitin reunoilla. Meno oli melkoista! Tämän keikan ollessa jo 9. Slayerin keikkani, iski koko festareiden ajan vaivannut kyllästyminen hieman taas. Siirryinkin kauemmaksi osallistumaan keikasta lähinnä katsojan ja kuuntelijan rooliin sen sijaan että olisin ollut pitin reunamilla. Kaikenkaikkiaan tuli muutenkin sellainen olo että jokohan Slayer olisi nähty tarpeeksi useasti viimeistään siinä kohtaa kun mietin enemmän poislähtijöiden ruuhkaa ja ajoissa poistumista kuin sitä, näkisinkö Lombardon heittävän rumpukapulansa yleisölle.
Kaikenkaikkiaan, Tuska08 oli loistava kokemus, järjestelyt jälleen erinomaiset, paitsi Nikula, en juonut itseäni tavallista tyhmemmäksi, normaali kolarointi lattian kanssa kuului ohjelmaan ja seura oli hyvää ja riittävästi saatavilla.
