Jos joku läheinen saa huomata ettei suunnitelmat mene niin kuin pitäisi, riippumatta siitä miksi ei, ja saa mielen matalaksi, mitä voi asialle tehdä jos mitään ei ole tehtävissä? Siis jos itse ei voi asioihin vaikuttaa, mutta tahtoisi tehdä toisen mielen edes aavistuksen iloisemmaksi.
Itselläni on tässä nyt hieman allapäin-olo, sympatia tai empatia, kumpi vaan, saa aikaan osaltaan sen, että koen ymmärtäväni kuinka pahalta voi tuntua, mutta jostain syystä omaa masentuneisuuttani lisää sekin etten koe osaavani mitenkään auttaa. Osittain siis oma alakuloisuus on itsekäästä syystä aiheutuvaa. Itsekkäästä siksi, että mikäli tuntisin voivani auttaa, tulisi myös itselleni parempi mieli. Ei tässä kyllä ole kyse edes auttamisesta. Parempi olo kuin vain olisi.
Joskus luonnosten kätköistä löytyy tekstejä jotka ovat jääneet luonnoksien joukkoon, tuntemattomasta syystä. Ylläoleva on yksi niistä, ja tämän kohdalla muistan kyllä mistä oli kysekin. Nyt ei ole kuvatun kaltainen olo, mutta halusin silti tuoda aiheen esille, ehkä juuri siksi sen esilletuonti on nyt helpompaa koska kykenen tarkastelemaan mainittua olotilaa ikään kuin ulkopuolisin silmin.
Auttamisen halun ja tilaisuuden tullessa avuttomuus tuntuu kurjalta. Melkein olisi mielummin ilman sitä tilaisuutta tai auttamisen halua kokonaan. Avuttomuus muutenkin on toki ikävä asia, mutta silloin kun kyse on esimerkiksi itsensä auttamisen avuttomuudesta, on kuitenkin jollain tapaa tilanteen herra, mutta silloin kun kokee ettei voi haluamisesta huolimatta auttaa toista, avuttomuus on kokonaisvaltaista koska tilanne ei ole itsestä kiinni.
Elämää vie eteenpäin itsekkyys. Vaikka olisi kuinka äiti-teresaa hyvänsä, kyseessä on silloinkin vain haluamisesta. Halusta auttaa, halusta olla hyödyksi muille. Myönnettäköön että todellinen itsekkyys ylläpitää ainoastaan itseään auttavia haluja. Joskus omia auttamisen halujani on ohjannut kyllä havainto siitä että itselle tulee parempi mieli, enemmän kuin siitä, että voisi auttaa toisia. Olen myös huomannut että joskus on helpompi auttaa toisia kuin itseäni. Ehkä siksi en ole kovin tottunut itseäni auttamaankaan.
