Kävelin noin kahdeksan aikaan aamulla rautatieasemalle ja huomasin erään asian jota elämässäni ei ole. Ei voi sanoa että se puuttuisi, koska tajusin äsken etten ainakaan tällä haavaa edes kaipaa koko asiaa, nimittäin työmatkalaisten autojonoja ja kuhinaa joka suuntaan.
Yritin kuvitella itseni sekaan siihen liikenteeseen matkalla sorvin ääreen. Ajatuskin puistattaa, en pidä jonottamisista enkä ruuhkista yhtään, saati sitten joka päiväisestä laumailusta. Miten te toimistoihmiset ja muut päivätyössä kävijät jaksatte vastaavaa? Erakko minussa nauttii yksin tai ainakin rauhassa työhön kulkemisesta, vaikuttaa siltä että on vuorotöissä jotain hyvääkin.
