Juhlista mainioin

Jahas, mitä jäi käteen ja mikä kävi päähän. Ruokalista ensiksi alta pois. Koedrinkit Holy Diver-reseptillä ei ollut menestys, mutta uusinta yritys enemmän mutu-menetelmää ja lisä-ainesosilla sai aikaan lähes kelvollisen aperitiivin. Tämän jälkeen oli vuorossa jälkiruokavalmistelu, josta oli enemmän vaivaa kuin olin osannut odottaa. Suklaafondanttitaikina ei sinänsä ole kovinkaan erikoinen valmistaa, mutta lähes 2dl jauhoja kun pitää käännellen sekoittaa eikä koneella, niin alkaa käsi vähän kyllästyä. 150g voita ja 150g suklaata sai kyllä varsin hyvän jälkiruoan aikaan. Ensi kerralla uunikin heti oikeaan lämpötilaan.
Alkuruoka oli ihan ok, cantaloupe-meloni olisi saanut olla kypsempi tai/ja makeampi, Parman kinkku oli kyllä juuri sopiva. Annoksien koko oli myös passeli.
Pääruoka eli pihvit olivat marinoituneet noin 18 tuntia ja maku sen mukainen. Brasilialainen härkä oli oikein loistavaa ja hyvän kontrastin toi backup-pihvi oli kotimaista pihvikarjaa oleva pihvikoneella “rei’itetty” ulkofile joka kalpeni kuin yö ja päivä latinoserkkunsa vierellä. Sinappikonjakkikastike jäi hieman alikehittyneeksi, viivästysten ja muiden keskittymisongelmien johdosta luultavasti, hyvää ja syötävää silti toki, mutta ei niin ihmeellistä kuin siitä olisi voinut saada.
Jälkiruokana siis oli suklaafondantti joka oli hieman liian viileässä uunissa mutta maku silti täyteläinen ja runsas. Työmäärän kun ottaa huomioon, suklaafondatti jäänee vain ns. juhla-aterioiden jälkiruokavalikoimaan.
Juomia oli hankittu sekä janoon että makuun, mansikka ivanovit maistuivat hyvin, naisilla oli omat shottimaistiaisensa joka tuhosi ainakin loput mansikkaliköörit, osan triple sec-pullosta ja omenalikööristä. Punaviinipullo katosi pihvien kera, valkoviiniä hieman jäi ja siiderit tuli nekin juotua.
Seuraavan päivän eli sunnuntain jumitus oli mukava kun ei ollut päänsärkyä eikä tavallista uupumusta. Elokuvan katselu latasi hieman voimia lähteä Santa Fe’hen syömään ns. Valmiiseen pöytään. Syntymäpäivän juhliminen olisi ehkä voinut onnistua paremminkin, en tosin itse tiedä miten nyt juhlittua olisi voinut tai pitänyt parantaa. Seura oli erinomaista, juotavaa oli sekä riittävästi että vaihtelevasti ja syötävääkin riitti aivan hyvin, suuri osa oli jopa oikein hyvää. Tämän jälkeen on hankala olla harmissaan lisävuoden jälleen kertyessä. Paljon kiitoksia paikalla olleille.