Päivä-arkisto: 17. Maa 2009 ↓

Kuten Ylekin uutisoi, Uskomaton.fi kerää rahaa bussimainosta varten, kyseessä on ulkomailta tuttu Ateistibussi-kampanja. There’s probably no god, now stop worrying and enjoy your life, kuuluu kampanjan iskulause. Luin tästä joskus tammikuun puolessa välissä ja päätin että teen blogeista tutun kulmabannerin tänne. Sain bannerin valmiiksi mutta en jaksanut kaivella tyylitiedostoja sen laittamiseksi tuonne kulmaan. Nyt kun Suomeen ollaan järjestämässä vastaavaa kampanjaa, tuo on myös ajankohtainen täällä.

Suomen kampanjan iskulause on Jumalaa tuskin on olemassa, lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä. Omassa bannerissani on oma käännökseni joka mielestäni on neutraalimpi ja kysyvämpi, tuo “tuskin on” tuntuu ehdottelevammalta kuin “luultavasti ei”. Typografia saattaa helposti olla syynä Uskomaton.fi:n ratkaisuun, tai mikä tahansa muu hyvä syy. Näin kuitenkin tein itse ja linkitin bannerin lähinnä siitä syystä että tämä nyt on hyperlinkkien luvattu maa eli internet. En aio kampanjaan osallistua kuitenkaan muuten kuin levittämällä niin sanotusti sanaa.

En ole aina ollut nörtti, esimerkiksi yläasteella en halunnut tietojenkäsittelyoppia aineekseni lainkaan koska kaikki muut olivat niin innokkaita. En myöskään korjaillut tietokoneita tai tiennyt niistä kaikkea. Lähinnä sain rikki sen mitä ehkä olisi pitänyt osata korjata.
Myöhemmin kun luontainen uteliaisuus ja ryhmäpaineen puuttuminen sai minut tutustumaan tietokoneisiin, ja jälleen korjaamaan niin sanotusti ehjää eli fdisk poisti äitini työkoneen C:-aseman osion kokonaan, ja edelleen myöhemmin armeijassa ajankuluksi Lotus 1-2-3 taulukkolaskentaa opetellessa huomasin paneutuvani enemmän tietokoneisiin. Nyt 10 vuoden aikana olen tehnyt omat tietokoneeni osista ja pari muutakin konetta sinne tänne. Kulutan paljon aikaa tietokoneeni parissa ja osaan kaikenlaista. Nykyisin voinen/joutunen sanomaan itseäni nörtiksi. Luulin oikeastaan että nörtit ovat aina nörttejä. Alusta loppuun.

Viime yönä kuitenkin tajusin jotain kummallista. Viime viikonloppuna heräsi hyvinkin spontaani ajatus ostaa miniläppäri. Idea ei toki ollut uusi, mutta harkinta-aika tällä kertaa tuntui jäävän tunteihin. Toisin kävi, ja haarukoituani kohteen yhteen malliin, olen pohtinut syitä olla ostamatta kyseistä kapinetta, sekä toki yrittänyt perustella itselleni miksi sen hankkisin. Tuo oivallus, se mitä tajusin, oli jotain mikä mielestäni sopii klassiseen nörttiteemaan huonosti, tai sitten en ymmärrän hyvin sitä nörttiteemaa. Nimittäin, kuin kirkkaalta taivaalta, tajusin ettei minulla ole sauvasekoitinta keittiössä. Hyvä on, tajusin asian siksi että olin juuri nähnyt erään lohi/wasabivaahtoa sisältävän alkuruoan reseptin ja ymmärsin että tarvitsisin sitä sauvasekoitinta. Enemmän kuin sitä miniläppäriä.

Tässä kohtaa olin täynnä sellaista piilohymyä kuin suuren salaisuuden yksin tietävä vain voi olla. Halusin mielummin keittövälineitä kuin uuden kiiltävän minikannettavan. Asia tuntui kummalliselta ja koin että olin päätynyt nörttipolkuni päätyyn, astunut pois siltä. Tiedän ettei näin ole, mutta tuo kokemuskin oli ajatuksia herättävä. Kunhan tästä näitä heränneitä ajatuksia ruudulle saatuani ehdin hieman nukkua, luultavasti saan asiaan hieman tolkkua. Tiedän että haluaisin sen miniläppärin, Acer Aspire One 10.1″ ja tiedän että haluaisin sen sauvasekoittimen, Bamix tietenkin. Ja tiedän valitettavasti senkin että ehkä tarvitsen näistä vain toista. Tuntuu silti mukavalta ajatella edes näennäisesti täysin nörttilaatikon ulkopuolelta vaihteeksi.