Kuukausi-arkisto: huhtikuu 2009 ↓

Kuulin eli siis luin Spotify-palvelusta jo ns. kauan sitten. Oma vastarannankiiskisyyteni ja hieman ehkä ryhtymisrajoittuneisuuteni esti kiinnostumiseni tuolloin. Esimerkiksi Schizo-Janne tuntui pitävän palvelusta ja toki moni muukin blogien kirjoittaja. Koska en myöskään käytä last.fm-palvelua, tämäkin tuntui vähän siltä etten noita nettikuuntelujuttuja juuri kaipaa.

Törmäsin sitten jälleen Spotify-artikkeliin, sillä kertaa Hilavitkutin-blogilla ja kommenttien seasta bongasin sivuston josta sain kutsun palveluun. Hetken kokeilun jälkeen olin hieman että mitä himmeliä, joudun etsimään kaiken musiikin mitä haluan kuunnella. Kieltämättä kätevä hakutoiminto tuntui sinänsä turhalta koska haluamani musiikin löydän helpommin ja nopeammin kovalevyltäni. Hylkäsin siis Spotifyn tilapäisesti, muutaman ircissä saadun kannustavan kommentin tukemana.

Kuitenkin, Spotifyssä on myös radiotoiminto, jolla voi valita haluamansa genren ja aikakausihaarukan. Ja tässä Spotify tarjosi sen koukun mikä sai kokeilemaan lisää. Sieltä nimittäin voi löytyä erittäin hyviä tutustumisen arvoisia bändejä samalta tyylisuunnalta josta on jo valmiiksi kiinnostunut. Niinpä huomasin Legion of the Damned-bändin joka solistin taitoja huomioimatta on aivan mainiota thrashia. (Pumppu saapuu sopivasti Tuskaan kesällä). Jos vain jaksan lisää tonkia, löydän varmaankin paljon enemmänkin kokeiltavaa musiikkia. Hakutoiminta on kätevä myös silloin kun oikeasta radiosta kuulee jotain artistia ja kiinnostaa tietää onko musiikki muuten mistään kotoisin.

Yksi ominaisuus mikä yllätti kovasti, oli se että Spotify on melko helläkätinen verkko- ja -käyttöjärjestelmän rajoituksia kohtaan. Nimittäin sain sen asennettua työpaikallani verkkoprofiilin kansioon, eli voin kuunnella tauoilla haluamaani musiikkia. Olin hieman yllättynyt ettei järjestelmänvalvojan oikeuksia tarvittu, ja että p2p-tekniikalla streamausta tekevä Spotify törmännyt firman palomuuriin joka muuten on turhankin tiivis.

Koska suurin osa kuuntelustani tapahtuu joko matkoilla tai kotona, ei Spotify voine päästä ensisijaiseksi musiikinlähteekseni, mutta uusia tai vanhoja tuulia haistelemaan se on oikein mainio.

Vaikka en varsinaisesti viinaa juokaan, niin “ilman viinaa” kuulostaa tarkoituksenmukaisemmalta ja hienostelemattomamalta vähemmän hienostelevalta kuin “ilman alkoholia”. Lauantain tupaantuliaisissa tuli oltua ilkeä ja huonomuistinen ja muuta sellaista mitä en normaalisti olisi enkä missään tapauksessa haluakaan olla ja vikahan oli yksin minussa. Jos olisin ainoa joka tilanteesta taas kärsi, niin morkkis olisi ehkä hieman loivempi, mutta tälläkin kertaa näin. Niinpä otan taas aikalisän.

Yritän taas saada hotlink-eston toimimaan niin että se oikeasti estäisi vain aidon hotlink-yrityksen eikä syötteenlukijoita tai muita soveltuvia keinoja käyttää kuviani. Mikäli siis te syötteistä blogiani lukevat taas havaitsette ongelmia, kertokaa siitä, olkaa niin hyviä. Nyt siis saattaa esiintyä sitä että jossain missä ei pitäisi, näkyy tekemäni huomautuskuva kuvien lataamisesta suoraan palvelimeltani.

Tänään vilkaisin tiliotettani tilipäivän kunniaksi ja huomasin viime viikonloppuna tekemästäni pankkikorttiostoksesta veloitetun tuplasti. Melko pitkään ihmettelin että mikähän oli, ajattelin ensimmäiseksi että olin ostanut meille molemmille jotain ja siksi tuplana tuo veloitus, mutta pikaisen keskustelun pohjalta selvisi mistä ostosta oli kyse.

Messukeskuksessa oli Veikkauksen Messuauto1 ja olin ostanut yhden arvan, yhden kenon ja yhden loton. Eli selkeästi väärä veloitus se toinen kahdesta. Soitin Veikkaukseen ja pirteänkuuloinen asiakaspalvelija oli heti perillä mistä oli kyse. Tuossa kyseisessä messuautossa ollut kyseinen maksupääte oli suorittanut kaikki maksut Sampo-pankin kautta. Pääsin siis itsekin osalliseksi Sampon Evosta. Kuulemma korjautuu jo tänään, eipä asialla kiirekään ole, jotenkin piristi vaan kun pääsin hieman hymyilemään lisää Sampolle.

Tyttöystäväni ja minä saimme vihdoin makuuhuoneen kulmasta kolme pahvilaatikollista VHS nauhoja pois Lundian “iki-ihanasta” kirjahyllystä ja vietyä ne kellariin, kirjahylly hävisi samalla onneksi. Kyseessä ovat velivainaan rojujäämistöä joilla lienee vieläkin hieman nostalgista arvoa. Samalla urakalla uudelleenjärjestelimme, tai minä siis autoin siinä, kellarikoppia missä näytti olevan tyhjiä pahvilaatikoita melko paljon.

Oli kyllä mukava saada se turhana jököttänyt kirjahylly pois makuuhuoneesta, se oli lähinnä varastona seissyt kulmassa. Samoin oli oikein mukava saada kellarikoppi sellaiseksi että sinne voi viedä lisää rojua jota ei vieläkään voi pois heittää. Siis voi viedä tavaraa ilman parin tunnin järjestelyurakkaa. Olohuoneesta tulisi varmasti useita laatikollisia ylimääräistä rompetta sinne alas vietäväksi, joten jospa tässä pääsisi hieman askeettisempaan asuntoon pikkuhiljaa. Kovasti kiitoksia paremmalle puoliskolleni, joka siis motivoi tehokkaasti minua häntä auttamaan tässä nauhojenroudausurakassa. Edelleen kyllä väitän että olin ajatellut yrittää hommaa yksinkin, mutta enhän minä mitään aikaan saa. Ehkä olohuoneesta saisin jotain pois ilman apuakin.