Kategoria-arkisto: 'Italia' ↓

Olin kerran aiemmin vilkaissut Google Earth ohjelmalla tuota kaupunkia jossa tuttavani asuu, mutta vasta eilen tein samaisella ohjelmalla pari mittausta tuosta melko suuresta rannasta. Kuvassa rannan leveys on noin 100-120 metriä ja pituutta rannalla tuon levyisenä on 3.5 kilometriä ja rantaa jatkuu senkin jälkeen vielä kilometrin verran. Tuttavani asuu noin 400 metrin päässä vesirajasta. Eipä ollut perjantaina mielessä että tästä olisi tulossa rantaloma

Kiitos Pinserin, löysin tämän online-matkaoppaan ja sen lyhyen kuvauksen Pescarasta:

Pescara is a very non stop party beach city, with over 20 km of Beautiful Beach and lots of fun.

However there is nothing historical because it is a fairly recent city, so If you are not looking to go to the beach and clubbin’ at night this is not the place to be.

Voi harmi, kylläpä nyt allekirjoittanutta lyödään matkakohteella, voi voi. Tosiaan, enpä huomannut myöskään, että tuota rantaa on myös etelään siitä joensuusta josta aiemmassa merkinnässä taisin ilakoida. Muistaakseni.

Tässä nyt katselen lentokoneita, tulevia ja meneviä, vajaa tunti omaan nousuun. Nukuin jopa 3 tuntia, rauhallisen pakkaamisen perään.

Edellisestä lentämisestä on noin 16 vuotta, joten rutiiniksi tätä ei voi kutsua, tuntuu kyllä silti siltä etten ole lähellekään hermostunein tällä kentällä.

Check-in oli päätteellä yllättävän vaivaton, lähtöalueellekin pääseminen tuntui helpommalta kuin joskus baariin pääseminen.

Nyt on hieman tunne että matkustelukuume iskee ennen lumien tuloa. Hyvää sadesäätä teille tänne Suomeen! Italia kutsuu portilla 26.

Pääsin vihdoin junaan jolla pitäisi päästä Tiburtinan asemalle Roomassa ja siitä vierestä lähtisi sitten bussi Pescaraan. Tämän junan ikkunat näyttävät kuin tämä olisi aikaisemmassa elämässä kulkenut Jokelan ja Korson väliä ja juna olisi ollut aina täynnä taiteiden yössä viihtyviä.

Italialainen tehokkuus tuntui jo lentokentällä vessaa vaatteidenvaihtoa varten etsiessäni, jokaisen ovella luki “out of order” joka tosiaan tarkoitti epäkunnossa eikä sitä voinut mitenkään kääntää “huollossa” sillä melko apaattista tuntui henkilökunta asemalla olevan. Vihdoin lentokentän kyljessä olevalta rautatieasemalta löysin vessan joka oli “almost out of order” eli ovet eivät kunnolla tainneet toimia, ja siinäkin kohtaa naisten vessa oli todella epäkunnossa. Ennen vaatteiden vaihtoa kuitenkin sain huomata mihin en ollut Suomessa tottunut, pilviseen taivaaseen JA 30 asteen lämpöön. Hiki nimittäin on virrannut kuin… kuin paljon vaan.

Nyt jos onnistuin siis valitsemaan oikean junan, arviolta puolen tunnin päästä pitäisi valita se oikea bussi ja taas matkustaa noin 2.5 tuntia.

Ai niin, lento meni hyvin, onneksi en nauttinut ylimääräisiä virvokkeita, oli melko vahingoniloista katsella vessajonottajien ilmeita kun BLING ääni kuului ja Fasten Your Seatbelts valo syttyi kuskin ajellessa turbulensseissa, lienee ollut Linnanmäen puisessa vuoristoradassa jarrumiehenä kesätöissä.

Maailmantarinan matkaaminen jatkuu seuraavalla sopivaksi valitsemallamme ajankohdalla.

Olo on hieman epätodellinen, jälleen, nyt sillä tapaa, etten koe olevani siellä missä olen tottunut olemaan tai missä minun muka pitäisi olla. Miettikääpä vaikka käsin tallottua mustikkakeittoa, mitäs jos siitä tulisikin tryffeli?

Pääsin vihdoin tänne majapaikkaani, joka on hieman enemmän kuin osasin edes toivoa. 140 neliötä, iso keittiö, suuren suuri olohuone+ruokailutila, iso parveke ja kolme makuuhuonetta. Luultavasti jos voittaisin lotossa, tarjoutuisin ostamaan tämän. Koska matkalla kuuma ilma ei hellittänyt hetkeksikään, kuvittelin että hanoista tuleva pelkkä kylmä vesi ei haittaisi, mutta olipa se juuttaan kylmää silti, ja kohta kun lähden ensiaskelia haparoimaan rannalle, uskon ettei se ollut tarpeeksi kylmää.

Niin, bussimatkasta vielä. Bussikuski ajoi kaupunkiosuudet kuin Montoya lsd-pöllyssä, mietin että olikohan kaksikerroksisen bussimme etupuskurissa jonkin sortin ultraääni- tai muu ihmiskorvin kuulumaton karkoitin jolla edelläajavat älysivät olla osumatta takapuskurillaan montoyamme koipeen joka varmasti oli etupuskurin väärällä puolella. Niin, ja sitten, Roomasta lähdettyämme moottoritiellä sitten madeltiin jonnin matkaa.

Tällä bussi matkalla en ottanut yhtään kuvaa, lähinnä äimän ja muidenkin käkenä tuijottelin maisemia. valtavia kukkuloita lähes heti Roomasta lähdettyämme ja myöhemmin Italian poikkimatkalla ehkä puolessa välissä oli jopa kauniita vuoria. Tiedän väittää niitä vuoriksi siitä syystä, ettei edes Hämähäkkimies kävelisi sinne huipulle ihan noin vaan kävelemällä. Kaunista katseltavaa, ja siinä kuvien ottamista miettiessäni tajusin ahneuteni hamutessani vain omaksi ilokseni nähtävyyksiä enkä lainkaan muille. Pahoittelut.

Nyt siis vaatteet päälle ja ulos voimaan kuumasti.

33 astetta varjossa. Kylmäsuihku ei auttanut kyllä edes kadulle asti. Kävelin sitten rantaa pitkin etsien edes kokistölkkeja, mutten juuri niitäkään löytänyt montaa. Kävelin hieman ympäriinsä ihmetellen italialaista jalankulkija- ja autoilukäyttäytymistä. Aivan päätöntä. Jalankulkijat kulkee enemmän punasia kuin vihreitä päin. Ja skoottereita on rutosti ja nekin poukkoilee minne mahtuu.

Niin joo, ja naisia, niitähän katu ja ranta ja rantakatu on täynnä, tai oli ainakin. Ihan niin kuin tuota 33 astetta ei olisi tarpeeksi. Eikä tässä tuttujen koneessa ole edes aakkosia. Eka ilta melkein hikoiltu, täällä on kyllä tottumattomalle aavituksen kuuma.

Niitä kuvia tulee vasta hieman myöhemmin kunhan saan edes yhden otettua.

update: Lisäsin ääkköset kotiin päästyäni.

Rantakatu on kuin elokuvasta, jättimäisiä palmuja, kauniita naisia ja kilometritolkulla luistelukenttää, mutta parasta toki oli se että baarista haettiin juotavaa ja jatkettiin kävelyä ilman että Ilkka Perusportsari on ensin juomassa ja sitten niskassa kiinni. Aamulla etsimään sopivan hintaisia ja merkkisiä luistimia. Nyt karaistumaan jälleen umpikylmään suihkuun.

Eikä vieläkään kuvia, pahoittelut kansainvälisessä kuvayhteydessä.

Tätä kirjoittaessa olen rannalla, suuremmalla rannalla kuin mitä olen eläissäni nähnyt. Olihan siitä maininta aiemminkin, mutta täällä tosiaan on kiinteästi asennettuja auringonvarjoja molempiin suuntiin kirjaimellisesti silmänkantamattomiin. Ei siis näe missä auringonvarjot loppuu, tosin siitä syystä että ne samat varjot peittää näkökentän lähes joka suunnassa, paitsi merellä päin.

Tuli sitten hankittua rullaluistimetkin, olihan se jo Suomessa mielessä. Intersport-ketjun liikkeessä kyseinen malli kustansi 195€ eikä tuntunut kalliilta, mutta päätin onneksi käydä vielä kulman takana pienemmässä liikkeessä. Siellä kokeilinkin samaa mallia ja olin riittävän tyytyväinen eli päätin ostaa ne luistimet. Hinta oli enää 119€ joten olin vielä tyytyväisempi. Tämän jälkeen päätinkin luistella “päärannan” vieressä kulkevan leveän jalkakäytävän päästä päähän, ja vähän ylikin, ehkä noin 8km. Voitte kuvitella kuinka lämmin tulee 30 asteen lämmössä luistellessa. Hyvin kuuma, ei huonosti, vaan hyvin.

Terveppä terve täältä Italian lämmöstä. Eilen yöllä majapaikkaani lähtiessä täältä tuttavieni luota, Lisa, se toinen niistä kertoi että ulkona alkaa olla kylmä… jopa 28 astetta. Luistelin rannan viertä kulkevalle kävelykadulle, jalkakäytävälle tai mikä nyt onkaan, etsin avoinna olevan rantabaarin, niitä oli toki monta avoinna vielä, mutta yhden niistä ja ostin pari breezeriä.

Siinä istuessani ja palmuja katsellessani ja meren aaltoja kuunnellessani, auringon jo kauan laskettua horisontin taakse, ajattelin että voisinpa jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Hyvin paljon pidemmäksi aikaa. Lopuksi aikaa. Vaikka kyseessä on vain lomamatka, tai ehkä juuri siitä syystä, koin olevani onnellinen pitkästä aikaa.

Tuttavapariskunta on erittäin mukava ja meillä on hauskaa, mikäs täällä ollessa. Tämä reissu poikkeaa myös siten tavallisesta lomamatkasta, ettei kyseessä ole tavallinen seuramatka vaan matka tuttavien luokse ulkomaille. Yksin, ilman tuttuja tänne? Tylsää. Tuttavien luokse, upeaa. Kokeilkaa.

Ei epäilystäkään siitä, ettenkö pyrkisi tänne uudestaan, uskoakseni toistuvasti kunnes kyllästyn.

Eilen katsoin neljän italialaisen kanssa Italia-Ukraina pelin. Kieltämättä mielenkiintoista, joka maalin jälkeen ulkoa kuului paineilmatorvien ääntä, tosin aika vähän, mutta kuitenkin.

Italian voitettua selkeästi 3-0, tuttavani kertoivat että seuraavaksi lähdetään ulos. Parvekkeelta ihmettelin että onko täällä nyt sitten oikeasti näin hiljaista muka. Olin täysin väärässä, kuulemma väki vasta alkaa kokoontumaan.

Rantakadulle päästyämme meno tosiaan oli aivan mieletöntä. Kilometritolkulla skoottereita ja autoja tööttäämässä, Italian lippuja siellä täällä runsain määrin ja poliisitkin olivat suurimpaan risteyskohtaan parkkeeranneet muutamia autojaan.

Jos ottaa pois kansalliset piirteet, näky muistutti Esplanadia vappuna, väkeä oli tosiaan katu täyteen. Ja tämä oli vasta neljännesfinaaliottelu minkä Italia voitti, olisi melko mielenkiintoista seurata menoa mikäli Italia voittaa vielä seuraavat kaksi ottelua.

Kameraa en ottanut mukaan, koska ulkona tuntui siltä etten koe tapahtumaa niin aidosti ja hyvin mikäli kiinnitän edes hetkeksi huomiotani tapahtuman kuvaamiseen sen sijaan että eläisin sitä tapahtumaa. Tämä asenne on itseasiassa suurin ongelma kuvaamisessa täällä muutenkin. En halua tuntea ympäristöäni täällä miksikään näyteikkunaksi.

Italialaiset tosiaan pitävät jalkapallosta.

Joo niinpä juu, tule lentämään Finnairin siivellä, tätäkö se meinasi. Roomaan lentäessä olin käytäväpaikalla lähes myöhäisestä check-in puuhastelusta johtuen, joten Helsingin lennolla ollessani check-in tiskillä ensimmäinen, olin melko varma ikkunapaikasta…

-Would you like a window-seat? kysyi nätti italialainen lentokenttäneiti.
-Si, prego, grazie, per favore marjorie, sanoin, en ehkä aivan noilla sanoilla, mutta sanoinpa jotain.
-Would row 11 be okay? se sama nätti neiti jatkoi.
-Si, molto buono, vastasin epäröiden, en siksi ettenkö tietäisi mitä olin sanomassa, vaan siksi etten muistanut millä kohtaa koneessa se siipi olisi. Sepä sattui riville 11. Kuten kuvasta 1. voimme havaita.

Aloitin nyt siis mahdollisen Italia-kuvakavalkadin helpoimmasta päästä eli loppupäätä lähestyvästä päästä.

(suurenee taas hiirellä)

Ylläolevassa kuvassa näkyy tuttavapariskuntani miehen vanhempien koti. Muun muassa koti siis, se asuintalo on tuossa keskivaiheella hieman pystyviivasta vasempaan. Etualalla näkyy peltoa, heti sen jälkeen viistosti oikealle alas katoava viiniköynnösviljelmä ja sitten sen takana taas loivasti nouseva rinne. Oikealla näkyy kahden vuoren huiput, kuulemma vain noin 2km korkeita, tässä kohtaa voi muistini pettää.

Koko tonttia ei saanut mitenkään edes kahteen kuvaan, tuolla oli hieman käveltävää. Alle tunti merelle ja alle tunti vuorille, kuinka paljon enemmän sitä voisi toivoa…

Ollut hieman hiljaisempi viikko taas, ja palvelinkin kenkkuilee, mutta nyt syyssateiden ilmeisesti alettua, ajattelin tuoda mieleeni, ja muidenkin tiedoksi eräs seikka Pescaran rannan hiekasta, nimittäin se kuinka hienoa hiekkaa siellä rannassa oli. Onhan rantahiekat kai muuallakin pienijyväistä, mutta tulipa otettua kuva tuosta kun jalan uurteetkin jäävät siihen hiekkaan näkyviin. Se on mielestäni hienoa jo.

Tuli ostettua lentoliput Roomaan ja takaisin taas. Kuten viime kesänäkin, lähden käymään Pescarassa, tälle reissulle tosin velipoika puskee mukaan. Elokuuta odottelemaan.

Huomenna pitäisi lähteä viikoksi Venetsian lähelle koulutukseen, ja eilen tuli otettua kuppia arviolta 14 tuntia. Krapula ei liene paras apukeino pakkaamisen sujuvuuden varmistamiseksi.

Eiköhän sitä viimeistään takaisin tullessa huomaa mitä jäi eteiseen.

Tulin Suomeen, jäin stadiin, join, pääsin kotiin, kohta pitäisi lähteä takaisin Italiaan, lomalle tällä kertaa.

Venetsia oli hieno, Italialainen jäätelö hyvää ja sää oli sää. On aivan kammoväsy.

Tulin sitten jälleen Italiasta aamuyöllä. Aavistuksen rasitti se, että kohdekaupungista ensin piti ottaa bussikyyti, 2.5h, sen jälkeen Roma Tiburtina asemalta kolmen vartin juna Fiumicinon lentokentälle, odotella siellä sitten taas, ihan normaalisti, ja sitten 3h lento joka ei tuntunut päättyvän koskaan, ja sitten vielä tunti bussin odottelua ja sen jälkeen tunti bussissa istuskelua.

Luultavasti paljon (lue: ilmeisesti ei juuri mitään) kirjoitettavaa olisi taas tästäkin reissusta, mutta saanee odottaa kunnes jaksan ajatella kirjoittamista hieman enemmän.

Lyhyesti: Aurinko oli riittävä, kuuma oli lähes aina, törmättiin broidin kanssa eräässä rantaclubissa englantilaiseen heppuun jonka kanssa sitten menikin muutamat illat mukavasti, vyötäröni ja olkapääni kohtasi rantakadun luistimien päältä lähdettyäni, krapulaa ei ollut oikeastaan lainkaan enkä polttanut itseäni juuri ollenkaan. Rahat meni käytännössä kaikki, tuliaisia en ostanut, ja lähetin jopa kaksi postikorttia. Niin ja Wii:llä pelattuna tennis, Darts ja nyrkkeily tuntuivat erinomaisilta seurapeleiltä.

Jos tänne taas lomat lusittuani tulisi hieman tiheämmällä aikataululla höpöjä sepustuksia.

(Hiirellä suuremmaksi…)

Harvoin pääsee näin kätevästi käymään Venetsiassa, vaikkakin pikaisesti. Koulutusmatka suuntautui siis Vittorio Venetoon, lähes Alppien juurille pohjoiseen Italiaan. Sieltä tuli sitten tilaisuus piipahtaa junalla Venetsiassa, ja aikaa oli käytännössä lyhyeen kondolikiertelyyn, á 20€/hlö ja Pyhän Markusen aukion ja Huokausten Sillan katsastamiseen ja sitten kierrellen ja muutaman juoden takaisin rautatieasemalle.

Turisteja liikaa vaikka olimmekin iltapäivän jälkeen vasta paikalla, kapeammissa kanaaleissa vesi haisi karmealle ja lämpötilakin oli aavistuksen liian korkea. Silti siellä oli hienoa käydä, vielä ainakaan ei kuitenkaan ole fiilistä että pitäisi päästä uudestaan. Toisin kuin sinne pohjoisempaan kanaalikaupunkiin…