Kategoria-arkisto: 'Just Sopivasti' ↓

• Helppo elämä on tylsää
• Elämä tekee siitä elämisen arvoista
• Jos toisessa kengässä on kivi, täytyy olla tyytyväinen ettei toisessakin ole
• Tunteet eivät ole kuin hölmöläisten peitto, toisesta reunasta ei voi paikata toisen reunan puutteita
• Ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella, mutta kestääkö se vaikean talven
• Hymy ei mene koskaan hukkaan, irvistys aina
• Mitäs se minulle kuuluu, sanoi kuuro korvalääkärille

Ensimmäistä lukuunottamatta omiani.

Menneisyys on kuin oma perse, jokaisella on se, se on aina takana, ja oli se sitten hyvä tai huono, se ei parane hautumalla.

Service Temporarily Unavailable

 
 
www.seiska.fi on hieman nihkeästi toimiva tällä hetkellä. Ei toki mitenkään yllättävää. Kuten Turistikin ääneen ajatteli, olisi kiva tietää mitä Seiskan toimituksessa ajatellaan tällä hetkellä. Vaikka kyseessä onkin roskalehti ja ylilyönnit ja riman alitukset kuuluvat luultavasti provikkapalkkauksen omaisesti kuvioihin, uskallan epäillä ettei aivan tämän kaltaista reaktiota odotettu. Tai sitten sitä jopa toivottiin.

update: Seiska pahoittelee nyt.

Tunteeni ei ole kuin auto jota järki ohjaa normien valtateitä, vaan kuin hiekkamyrsky joka ei tiedä suuntaa eikä voimaa, vain sen että liikkeelle lähdettyään, se peittää kaiken alleen tai tyyntyy hitaasti kenenkään huomaamatta.

I.
Aaah, suihku. Krapulassa kuumalla ilmalla 2 tuntia linja-autolla matkustamisen jälkeen. On muuten lähellä nirvanaa.

II.
Rainbow-bändin biisit ovat alkaneet kolista hiljalleen meikäläiselle. Ehkä tilapäisesti, mutta silti. Loistokamaa.

III.
Taidan jälleen lopettaa alkoholin “nauttimisen”. Niin kuin siis niin etten juo sitä lainkaan. Viimeksi kesti 13 viikkoa muistaakseni se putki. Nyt ei ole tavoitteita ollenkaan.

Ihmisillä, homo sapiens sapiens, odotusaika on noin 9 kuukautta. Kun ottaa huomioon luonnon kiertokulun, joksi siis itse miellän vuodenaikojen vaihtelun tuoman sääilmiöiden ja muiden maapallon sijainnin aurinkokunnassa tuomien vaihteluiden viemän ajan, eli vuoden, ja tähän suhteutettuna tuo odotusaika on siis 3/4 täydestä kierroksesta, voi sanoa että odottavan aika on pitkä.

Tähän, mielestäni hyvin pohjustettuun tilanteeseen voin nyt sitten todeta, että odottavan aika on pitkä. Aina tarvitse tosiaan olla kyse lapsen syntymästä, eikä tuo valitettavan sopiva sanonta luultavasti ole tosiaan tästä pohjustuksen määrittelemästä “pitkästä ajasta” syntynyt, sainpahan vain aatoksen, enkä nyt pelkkää sanontaa viitsinyt merkinnäksi paiskata.

Elämä on kuin pumpulia, joskus siihen putoaa, joskus putoaa ohi, pumpuli on silti aina pehmeää.

Olen kuin huono jojo, koskaan ei tiedä onko naru pysyvästi jumissa.

Rasvattu umpisolmu on silti umpisolmu.

Olen ajatellut tässä piipahtaa tasavaltamme pääkaupungissa tulevana viikonloppuna. Suunnitelmista tiedän sen, etten halua seinäkiipeilemään, enkä standardi-dokausreissulle. Ehdotuksia otetaan vastaan. Mielellään jotain uutta

Nyt kun en sitten päässyt tuonne Sun Äitis synttäreille, niin laitanpa sitten Marinadin tavoin linkin Sun Äitis Onnittelublogille ja toivotan täältäkin käsin paljon onnea Sun Äitilles!

Ylihuomenna siis lento Roomaan, ja olen valmis kuin lukkari sotaan. En siis juuri yhtään.

Tässä nyt katselen lentokoneita, tulevia ja meneviä, vajaa tunti omaan nousuun. Nukuin jopa 3 tuntia, rauhallisen pakkaamisen perään.

Edellisestä lentämisestä on noin 16 vuotta, joten rutiiniksi tätä ei voi kutsua, tuntuu kyllä silti siltä etten ole lähellekään hermostunein tällä kentällä.

Check-in oli päätteellä yllättävän vaivaton, lähtöalueellekin pääseminen tuntui helpommalta kuin joskus baariin pääseminen.

Nyt on hieman tunne että matkustelukuume iskee ennen lumien tuloa. Hyvää sadesäätä teille tänne Suomeen! Italia kutsuu portilla 26.

Rantakatu on kuin elokuvasta, jättimäisiä palmuja, kauniita naisia ja kilometritolkulla luistelukenttää, mutta parasta toki oli se että baarista haettiin juotavaa ja jatkettiin kävelyä ilman että Ilkka Perusportsari on ensin juomassa ja sitten niskassa kiinni. Aamulla etsimään sopivan hintaisia ja merkkisiä luistimia. Nyt karaistumaan jälleen umpikylmään suihkuun.

Eikä vieläkään kuvia, pahoittelut kansainvälisessä kuvayhteydessä.

Kotona.

En ole saanut tällä viikolla nukuttua riittävästi, tai sitten olen nukkunut liian vähän ja väärään aikaan, kuten esimerkiksi töissä.

Tietokoneeni eräs kovalevy tunnusti vihdoin sisältävänsä vahingoittuneita sektoreita, eli sekin pitää uusia ensitilassa.

Kuvia Italiasta en vieläkään ole jaksanut laittaa ensimmäistä enempää.

Kirjoittaminen ei tunnu innostavan kovin suuresti, ehkä osin väsymisestä johtuen.

Muualla käyminenkään ei tunnu niin kivalta kuin aiemmin.

Ja tähänkään en saanut kuin kokoelman avautumisien aiheita, sen jyrkemmin niistä purkautumatta.

Tämä oli aika hieno pätkä, lähinnä tietty retroilijoita ajatellen. Ottaen huomioon “pelin” keston ja kentän pituuden, tässä on ollut kyllä varmasti aivan riittävästi hommaa. Stop-motion ei kovin nopeaa tekemistä ole. Niille keillä ei tuo ylläoleva videon upotus toimi, niin tässä on linkki break.com-sivulle. (Huomasin että jotain hämärää oli myös firefoxilla upotettuna, joten pelkkä linkki sitten, ja täsmennetään nyt sitten että kyseessä on ihmisillä stop-motion kuvauksella toteutettu Space Invaders-pelivideo.)

Ostin 300gb SATA-kovalevyn ja 500g rouhittua mustapippuria. Kaapissa näytti kyllä olleen kokonaisia mustapippureita 500g, mutta pippurimyllyni on vielä joko ostamatta tai löytämättä.

Katsoin äsken ensimmäisen jakson ensimmäisestä kaudesta. Ja toisen jakson, sen jälkeen vielä yhden, ja ja viidennen jälkeen vielä kuudennenkin. Lyhyitähän nuo jaksot ovat, onneksi, sillä jäin taas johonkin koukkuun, tukevasti. Vähän niin kuin Civ-peleissä, kierros vielä, yks vaan, tai hapankorput ja meetwursti, yksi vielä, yks vaan. Yks jakso enää HTF:iä, yks vaan.

Happy Tree Friends on ihanan ihana sarja! Seuraavaksi onkin DVD-metsästys vuorossa, jospa vaikka töissä käyttäisin aikaani hyödyllisesti siihen puuhaan.

CivAnon on anonyymeille civilization-peliaddiktiosta kärsiville henkilöille tarkoitettu tukisivu. Näin mainoksen tuosta melko suurella pelisivustolla GameSpot.com. Nyt kun vielä uudestaan vilkuilin tuota civanon-sivustoa, olen ihan pikkuisen ulalla että onko kyseessä melko hienostunut läppä joka iskee kuin tonni tiiliä, vai kykeneekö kyseessä olemaan tosi juttu.

Pieni viite voi olla se että CivCity peli on tulossa civ-friikkien “iloksi”. Mikäli kyseessä on herja, one more turn-oireyhtymästä kärsiviä pannaan kyllä halvalla ja mikäli ei ole herja, kivat niille

John Woo Box Set (Once A Thief / Bullet In The Head / The Killer) tuli sitten tilattua, kiitos vihjeestä Tukiopetuslapselle. 15.49€ toimitettuna, kolme loistavaa John Woo pätkää, ei ole edes kallis. Nyt on näitä taas tullut hieman tilailtua, selkeästi buumi kyseessä. Pitäisi kyllä keskittyä jo hieman muihinkin aiheisiin.

Tähän nyt sitten tuon kuvan korkeuden takia piti jälkikäteen lisäillä riittävästi tekstiä. No, tuo The Killer on toki kaikille tuttu, TOL saattoi tosin siihen pettyä riittävän hehkutuksen jälkeen, Once A Thief ei itselleni ole niin tuttu, pari kertaa vasta nähnyt, ja Bullet In The Head saattaa itseasiassa olla näkemättä vielä, joten loistopakkaus tulossa.

Ei toki ole kuin oma vikani, mutta viime yönä en nukkunut käytännössä lainkaan. Aamusella ehkä noin puoli tuntia ennen töihin lähtöä. Kukaan ei tietenkään käskenyt soittaa 2.5h puhelua kahden aikaan yöllä.

Nyt aamulla sentään kostin työnantajalle ja nukuin tunnin. Väsyttää vieläkin. Puhelu ei silti kaduta yhtään, päin vastoin.

Brazil (1985) saapui vihdoin.

Sain idean taas, säädöistä, nimittäin RSS-syötteisiin mahdollisuuden tilata halutut lokerot ja jättää halutut pois.

Niin ja sitten kolmas, taas nukuin vain pari tuntia.

Tähän ei paljoa tarvitse lisätä. Kiittäkää järjestelmäylläpitäjiänne. Jossain on aivan varmasti sysadmin jonka työ saa aikaan sen että tätäkin blogia voitte lukea.

[digitoday]

Päästyäni kotiin, postiluukusta oli tupsahtanut kaksi ilmoitusta tilaa vievästä kirjeestä sekä yksi saapumisilmoitus. Nuo tilaavievät kirjeet ovat siis Happy Tree Friends-boksi ja John Woo-boksi, ja saapumisilmoitus on tuo Matrix-boksi. Hyllyni odottaa sullottavaa innoissansa.

Tähän kuun loppuun sitten lisää puutaheinää näistä elokuvien osteluista, vaikka jokainen näistä olikin jo mainittu. Kaiken lisäksi luultavasti kommentoin bokseja vielä kertaalleen saatuani ne haettua. Heinäkuu oli moneen kuukauteen hiljaisin merkintöjen osalta, mutta dvd-leffoja tuli sentään hommattua enemmän kuin aikoihin.

update: Boksit haettu, 14 cm lisää hyllyntäytettä. Ai nam.

BMW F 800 ST

Juu ei ole korttia, että niin enhän mä tollasta vois hommata kun ei sitä korttia ole, kyllä aivan. Mutta, jos mä alotan siitä kortin hommaamisesta, ni voi mennä toiset reilu 10 vuotta ennen kun sitä on lompakossa, mutta jos toi pyörä venais mua pihassa, ni ei menis niin kovin kauaa.

Yks sellanen, kiitos, ilman jäitä! (Korkeintaan niitä hattuun.)

Viimeyönä, tai tänä aamuna oli jälleen apache heittänyt lusikan nurkkaan ja painellut vapaille, palvelu nimittäin oli loppunut. Pitänee jokin tarkkailu/reboot-skripti kehittää tuolla apachelle. Vapaaehtoisia?

Tästä siis johtui jos joku ei aamukahvin sekaan saanut Melkein Blogia.

Uusi Microsoft Internet Explorer on tulossa, ja siihen ohimennen liittyvä osoitekin on jo olemassa, eli www.ie7.com. Näin sitä pitää!!

[via digitoday]

Ei ole tuore kuva, mutta kyllähän näistä tyhjistä saisi taas moisen pinon moneen kertaan. Tämä on tässä vain hieman vieroitusoireita loiventamassa…

4. vuorokausi… Yövuoro näköjään aiheutti mukavasti sen että tuli nukuttua pitkälle iltapäivään. Eipä tässä muuta ole kuin että tekee A-kokista kovasti mieli, muttei mitään ongelmia tunnu olevan. Jatketaan tästä vielä pari päivää.

Tämäpä onkin ollut kirjoituksien kannalta ahkera tai huolimaton päivä, näin monta merkintää jo. Huomiseksi täytyykin hakea kuusipakki A-kokista, sitä parasta kolajuomaa. 7 vuorokautta kolatta, johan oli kokeilu. Meneehän tämä, mutta enpä nyt tiedä otanko uusiksi.

Tuommoiset, Ghost in the Shell ja A Better Tomorrow. Pitää varmaan hosts tiedostoon laittaa rivi “127.0.0.1 play.com”. Onkohan kompulsiivisille dvd-tilaajille tukiryhmää?
 

Jaahas, tämä on sitten viimeinen aamu ilman kokista määräämättömään aikaan, siis toki voi olla niin ettei sitä tölkkiä kaapista löydy, mutta tämä mennyt 7 vuorokautta on ollut tosiaan sellainen etten sitä olisi juonut vaikka olisi kaapista löytynytkin. Nyt kaapissa on kylmä kuusipakki A-kokista, ja kohta noudan sieltä yhden namitölkin. Siitä sitten ehkä lisää mikäli enää aah ja aah ja AAH huokauksiltani näppäimistöä osaan käyttää edes.

update: Laitetaan nyt sitten, että hyvää oli, ei tarvitse kommentteja käydä lukemassa jne pelkästään sitä kysymässä.

huom. Tämä oli samalla 666. merkintä blogilla. Arvasin että jotain merkittävää ehkä tapahtuu tässä ____ kohtaa.

Lordin Linnan juhlat -asusta lyödään vetoa. -IL

Ai nyt on jo tiedossa että Lordi saa kutsun? Julkeaa olettamista.

Tässä uutta uljasta taulua tehdessäni huomasin että ulkona on ukonilma. Normaalit ihmiset huomaa sen kyllä ikkunasta ulos katsomalla, mutta täällä ei tehdä niin. Ikkuna josta huomasin tuon säätilan muuttuneen on selkäni takana, eli koska en ole varsinaisesti pöllö eikä sen lisäksi niskassani ole silmiä, salaman välähdyksen huomaaminen ei ole ihan niin automaattista kuin luulisi. Ja jos tosissaan haluaisi luulla sen olevan helppoa, minulla on olohuoneen kaikissa ikkunoissa verhot alhaalla. Vielä tämän lisäksi, maalaamista aloittaessani päätin korostaa musiikinkuuntelua käyttämällä ainoastaan kuulokkeita eli ympäristön äänetkin ovat hieman ambienttia.

Silti huomasin salamaniskun. Jos en nauttisi ukkosesta salamoista ja sateesta ja myrskystä, haluaisin olla hieman huolissani että noinkohan se “myrsky” on olohuoneeni ja taloyhtiöni roskalaatikoiden välissä.

lisäys… vilkaisin keittiön ikkunasta ulos, ja siellä, eli ulkona, sataa todella kauniisti. vettä tulee enemmän kuin meidän hanasta viikossa. Ja ilman kuulokkeita olisinkin sen myös kuullut aiemmin. (Sauna päälle ja ulos kävelemään, paras idea ainakin minuuttiin!)

Ehkäpä onnekseni olen lievästi flunssainen, eilisen ammuskelun jälkeen aloitettu alkoholin nauttiminen toi luultavasti päänsäryn, mutta voin kuvitella sen johtuvan flunssasta. Tuntuu kyllä taas siltä että juomisen voisi lopettaa jälleen kerran.

Ja toinen, tuo boottaus, kokeilin antaa monoa palvelimelle eli käynnistin sen uudestaan, toivottavasti se laittoi ongelmat ojennukseen. Saa nyt sitten nähdä, huonolla onnellani palvelintani vaivaa jokin.

Pahuksen Prison Break. Jos koukkuunjäämisvoimakkuutta rinnastaisi nopeuteen, ja olisin avaruusraketti joka kulkee tuolla nopeudella, olisin jo tähän mennessä saanut kiinni Voyager 1 luotaimen¹. Ja olen vasta puolessa välissä ensimmäistä kautta.

1. Maaliskuussa 2005 luotain oli noin 14,2 miljardin kilometrin (95 AU:n) päässä Maasta, mikä tekee siitä kaikkein kauimpana Maasta olevan ihmisen tekemän laitteen.

Ollut hieman hiljaisempi viikko taas, ja palvelinkin kenkkuilee, mutta nyt syyssateiden ilmeisesti alettua, ajattelin tuoda mieleeni, ja muidenkin tiedoksi eräs seikka Pescaran rannan hiekasta, nimittäin se kuinka hienoa hiekkaa siellä rannassa oli. Onhan rantahiekat kai muuallakin pienijyväistä, mutta tulipa otettua kuva tuosta kun jalan uurteetkin jäävät siihen hiekkaan näkyviin. Se on mielestäni hienoa jo.

(Kuvaa saa klikata…)

Joskus, itseasiassa useammin kuin ei, näin on käynyt itselleni, mutta toisinpäin. Kaveri saattanut kysyä että auttaisinko häntä siivoamaan asuntoani. Iso kiitos tämän sarjakuvan lehdestä huomanneelle!

Tältä näyttää sadat ja luultavasti tuhannet vaahteranlehdet kotikatuni jalkakäytävällä. Tämän viikon olen kävellyt ja kävelen vielä jatkossakin, töihin, ja tallustelen näiden lehtien päällä ja joukossa.

Koska olen yövuorossa tämän viikkoa, ja aamulla kävelyni on niin verkkaista että olen kotona vasta lähellä seitsemää, näen aamuruuhkaiset autot katujen varsilla ja tunnelma on yllättävän miellyttävä. Lämpötilan ollessa lähempänä nollaa kuin kymmentä astetta, Esson piha täynnä aamukahvien hakijoita ja minä kävelemässä kotiin lehtien täyttämää katua, tuntuu kuin ymmärtäisin paremmin sanontaa “Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas” eli hieno vuodenaika kesä on ohi ja hieno vuodenaika syksy on tosiaankin kaduilla.

Samalla tajusin että asioista täytyy nauttia silloin kun ne tapahtuvat. Jos nauttii vihreistä lehdistä, nauttimisen aika on ennen syksyä, jos kellastuneista lehdistä maassa, syksy on ihanaa aikaa. Kaikelle on aikansa ja se aika saapuu kaikille.

Istun juuri Hullussa Kukossa. Siiderillä. Underworldin keikkaa siis odottelen. Tuntuu jostain kuuluvan jämerää bassojytinää. Se Hullusta kukosta.

Kävin nimittäin ennen tänne tuloani Marinadin kanssa syömässä Kampin I (sydän) Food ravintolassa. Hänestä on useita kuvia joista voi kuvitella hymyä, mutta joudunpa kliseisesti toteamaan ettei kuvat tee oikeutta. Niin ja jotta nyt en liikoja kehuisi, aikaisemmat väittämäni joissa saatoin sanoa Marinadia mukavaksi voin todeta olleen paikkansapitäneitä.

Eipä tässä sitten taas muuta kuin seuraava mukillinen Hullussa Kukossa.

Korjaus/täsmennys: Vaikka minua pyydettiin olla korjaamatta, niin silti täsmennän tässä sitä, etten itse siis ole ottanut Marinadista yhtään kuvaa. Yllä mainituilla kuvilla tarkoitin muilla blogeilla näkyneitä kuvia. Pahoittelut väärinkäsittelystä.

(Hiirellä suuremmaksi…)

Keikka siis takana, ja kotimatkakin jo suoritettu. Ilmeisen ajoissa tehty valinta musiikin nautintapaikaksi osoittautui oivalliseksi, nimittäin Stockholm Diskotekin parvella oli sen verran tilaa että etureunasta näki mainiosti koko lavan. Vaikkakaan nähtävää ei valtavan paljoa ollut.

Pääosan esiintymisestä hoiti kolme miestä, joista keskimmäinen tuntui olevan ns keikkasoittaja, ja sitten toinen namikoiden vääntelijä oli kaksikon eli Underworldin toinen jäsen ja sitten lähes tauotta lavalla heilunut kaveri oli se toinen jäsen siitä samasta kaksikosta. Tämä heilunut kaveri myös lauloi niissä kappaleissa joissa jotain laulua edes oli, esimerkiksi Cowgirl, Born Slippy, King of Snake jne. Settilistaa en tiedä.

Underworldin musiikin “soittaminen” näytti lievästi omituiselta, sillä koko musiikin ollessa 100% koneellisesti tuotettua, en oikein käsitä mikä rooli artistille lavalle jää, sillä mistä tietäisin ettei musiikki tule kokonaan kovalevyltä myös live-esityksessä. No siltikin, kyllähän siinä nämä kaksi namikoiden vääntäjää kovasti kaikkea puuhasivat, ja laulaja kovasti lauloi ja nostatti fiilistä.

Se fiilis olikin melkoista menoa, nimittäin niinä muutamina hetkinä 2.5h soitannan aikana jolloin musiikki taukosi kokonaan ja laulaja huudatti yleisöä, otti jopa korvamonitorit pois, niin huuto ja vihellys oli kirjaimellisesti korviahuumaava, sen verran kova meteli yleisöstä lähti että pidin käsiä korvillani. Soitannan aikana en kyllä ollut jälleenkään varautunut korvatulpilla.

Mielettömän hieno efekti syntyi puolivälin jälkeen kun koko sali tungettiin täyteen savukoneen savua ja sitten lavan keskellä ylhäällä takaosasta sytytettiin vihreä laser-valo joka teki kaikenlaisia kuvioita ja pintoja savuun. Ehkä näistä tulee vielä kuviakin tänne kunhan kaverin kännykkäkameran tuotoksia posti kuljettaa allekirjoittaneelle. Tosiaan, Paha Humanisti, kiitos jo etukäteen kuvista, sekä jälkikäteen seurasta. Niistä kuvista nyt ei toki ole lupaa paljoa odottaa, mutta vähän kuitenkin.

Eräs ongelma kohtasi minut parvelta kaiteeseen nojaamasta, nimittäin nukahtaminen. Musiikissa oli taatusti desibelejä riittävästi herättämään kuurojakin, mutta minäpä nukahdin muutamia kertoja ensimmäisen tunnin verran kuunneltuani. Tämä ei johtunut alkoholista laisinkaan, vaan siitä että olin herännyt jo klo3 lauantai-aamuna enkä edes junassa saanut torkuttua pahuksen oikoradan vietyä hyvää uniaikaa matkasta pois. Tuo nukahtelu tuntui kieltämättä ikävältä siinä kaiteeseen nojatessa, väsymys oli erittäin rasittava. Tämä ongelma poistui onneksi keikan loppuajaksi haettuani Red Bull-juoman. Väsymys tuli kyllä hyvinkin pian keikan jälkeen takaisin ja niinpä bussiin päästyäni ei kestänyt kauaakaan kun jo nautin erinomaisen istuimen tarjoamasta mahdollisuudesta nukkua.

Nyt sitten painelen unien maille. Nukkumaan meneminen on siitä metkaa, että yleensä sillä nyt ei niin ole väliä mihin käy nukkumaan, mutta se mistä herää on paljon tärkeämmän tuntuista. Ja mikään ei ole niin mukava paikka herätä kuin oma sänky.

Kävin sunnuntai-aamuna joskus 4-5 aikoihin lopulta nukkumaan, ja nyt kellon ollessa hieman yli 20 samana päivänä, nousin ylös sängystä. Onhan siinä pari tuntia extraa ehkä, mutta kyllä se uni maistuikin. Kai sitä pitäisi jatkaakin vielä.

(Hiirellä suuremmaksi…)

(Hiirellä suuremmaksi…)

Tässä muutama melko vähän pilalle mennyt kännykameraotos. Laser-osio oli huomattavasti hienompi kuin kuvasta voisi kuvitella. Kiitos kuvista kuvaajalle.

Weird Al – White and Nerdy video. Tämä oli riittävän huvittava jotta halusin laittaa tännekin. Sitä paitsi, edellinen upotettu videomerkintä oli jo ehtinyt pois etusivulta.

Hain sitten firefox2.0 selaimen. Eipä tämä ainakaan vielä tunnu missään. Mutta hakekaa muutkin, heti huomisesta lähtien viimeistään.

Joskus tuntuu tältä, tietää mitä pitäisi tehdä, miten sen voisi tehdä, ja tietää senkin että jos ei tee, niin on melko synkkää, silti tuntuu mahdottomalta tehdä asialle mitään ilman sitä pientä tukea joka saisi tuntemaan että on jalat maassa.

Tukiopetuslapsi viihtyi luonani tällä viikolla tiistaista perjantaihin, ja kuulemma ihan hyvin. Väitöskirjan valmistumisen jäljiltä ilmeisesti stressinpoistoa vaadittiin hieman enemmän, ja siihen soveltui hyvin tuo Company Of Heroes peli, muutamalla Dawn Of War – Dark Crusade-sessiolla siivutettuna. Heti tähän väliin täytyy kiittää tuon toisen koneen omistajaa.

Kustannuksia tästä lomasta ei tainnut kertyä kovasti kummallekaan, itse toki hyödyin siten että tiskini katosivat ja puhtaat lautaseni tulivat takaisin evakosta luokseni. Lomakoti tarjosi myös vapaaehtoisen ja omavalintaisesti ajoitetun saunavuoron sekä normaalit keittiöitsepalvelut. Laskennallisesti voisi ilmaista, että jokainen vuosi ystävänäni laskee tällaisen intensiivipeliloman hintaa 10% ja mikäli näitä vuosia on alle 10, voidaan ottaa hieman ennakkoa. Matkakustannuksia ei ole otettu huomioon.

Itsehän kävin tämän ajan töissä, lomailijan tarjotessa kyydin töihin ja sieltä takaisin. Voin kyllä suositella halukkaille vastaavan tilaisuuden käyttämistä hyödykseen mikäli vastaan tulee.

Eipä tässä muuta kuin omaa lomaa odotellessa…

Jopas sattui, ensimmäistä kertaa talviaikaan siirryttäessä unohdin koko jutun. Ja nyt sattui vielä niin, että tänä aamuna piti herätä hieman ennen viittä, ja nyt hetki sitten kun heräsin, tein pari leipää ja termospullollisen teetä töitä varten, huomasin että kello on vasta neljä. Ihan kauhean kiva juttu…

Tänä yönä on ollut mukavaa olla töissä. Säädöt kohdallaan tai ainakin säädettävissä kohdalleen ja homma pelaa, katselin Jarhead-leffan josta tulee merkintä kunhan herään, ja koska potkulaudan toinen takarengas on vieläkin paikkaamatta, on pieni käveleminen tehny ihan hyvää ilmeisesti. Niin että hyvät huomenet vaan teille jotka ette ole töissä nyt ihan vielä.

Onneksi aamulla kotiini kävellessä matkani varrella ollut Lähi/n-Siwa oli auki ja sieltä sai Coca-Colaa, sitä oikeaa, ei mitään Zeroa, nollaa. Nyt nimittäin hetki sitten hänen herättyään se maistuu kyllä.