Kategoria-arkisto: 'Pelastetut' ↓

Eilen aamulla kuulin että broidini faija oli kuollut. Ei minun isäni mutta broidin. Velipuolen siis jos joku haluaa nillittää. En oikein tiennyt mitä ajatella. En oikein tiedä vieläkään, ehkä en ajattele mitään.

Äsken näin exäni mesessä oikeastaan tosi pitkästä aikaa ja kuulin että hänen isänsä oli kuollut viime viikonloppuna. En siinäkään kohtaa osannut paljoa muuta tehdä kuin ottaa osaa ja toivottaa voimia. Mitä siinä oikein voi tehdä.

Ymmärrän taas hieman paremmin tuttuja ja ystäviä jotka yrittivät auttaa tai auttoivat kun veljeni kuoli jo 7 vuotta sitten. Surun kohdannutta ihmistä on hankala auttaa käymättä tämän pään sisällä, itse ainakin tunnen niin että siinä voi herkästi mennä ylilyönniksi tai jopa holhoamiseksi. Itse vältän viimeiseen saakka jopa ärsyttävän kliseistä “tiedän miltä susta tuntuu” osanottoa.

Tähän ikään mennessä olen kohdannut vasta yhden kuoleman joka ei tullut liian aikaisin, isoäitini menehtyi 92 vuotiaana. Tai 91, mutta kuitenkin, sairaalaan lähtiessään hän oli sanonut että nyt voisi jo lähteä.

Tässä alkaa olla sellainen olo että pitäisi alkaa elämään omaa elämää hieman kokonaisemmin. Tai siis enemmän kokonaan.

Kylläpä taas on sellainen fiilis että täytyisi tunkea itseni pieneen laatikkoon ja olla hiljaa paikallaan odottaen. Rahat on taas loppu lomien jäljiltä, into on loppu, sekin kaiketi lomien jäljiltä, työt ei ole loppu mutta eipä ne työt kiinnosta muutenkaan tässä tilanteessa.

Ei liene kovin väärin ilmaistu että on taas se aika vuodesta kun melkein masentaa. Tosin koska tahansa on sama aika vuodesta jos se aika jotain saa aikaan. Tuntuu kummalliselta ajatella että kesken matkan alaspäin on hankala ponnistaa ylöspäin. Inhottaa tietää sekin että suunta voi olla väärä mutta kääntyä voi vasta perillä.

Kirjoittaminen, fiilikset, asioiden korjaaminen, kaikki tuntuu kuin yrittäisi tehdä iglua hyytelöstä joka ei ole kunnolla edes hyytynyt. Otetta ei saa, kasassa ei pysy, läpi näkyy ja suunnitelma ehkä olisi olemassa mutta valmista ei tule. Voisihan asioista jutellakin, mutta kun tikkataulussa ei ole sopivia kohteita mihin tähdätä, turha niitä tikkoja lienee viskellä muidenkaan tauluihin.

Aamulla oli ihana sade ja taivas oli tumma.

En tiedä teistä, mutta minä ainakin olen jo monta kertaa huomannut tuolla alakulmassa tuollaisen rastiruutuun valinnan jolla käsittääkseni kyseisen kuvan saisi pysymään jatkossa pois tietokoneen ruudulta. En ymmärrä mistä vitsistä siinä on kyse, nimittäin se ei tosiaan pysy poissa ruudulta. Seuraavaksi pitänee kokeilla käänteistä bittiä siinä kohtaa. Huomattavan ärsyttäviä tällaiset.

Outpost tosiaan mainostaa “parempaa ja laajempaa” versiota itsestään kaikesta tahdosta ja toiveista huolimatta. Tulee mieleen muutamat Microsoftin vastaanlaiset tilanteet jossa on rastiruutuun valinta jolla voi estää tietokoneen uudelleenkäynnistämisen Valmis-napin painamisen perään, mutta se rastiruutu teksteineen on himmennetty ja valmiiksi sellaisessa asennossa että uudelleenkäynnistys suoritetaan joka tapauksessa. Muuten kävisi mutta kun ei käy, kiitos vinhasti.

Abit IP35 Pro ATX-emolevy
Kingston 2048MB 667MHz DDR2 NON-ECC CL5 DIMM (2×1024MB KIT)
2 x Western Digital Caviar SE16 500GB SATA2 7200RPM 16MB
Antec P182 Gun Metal Black
Antec TP3-650 EC TruePower Trio 650W
Zalman CNPS9700 NT
Asus EN8800ULTRA/G/HTDP/768M NVIDIA GeForce 8800Ultra
Intel Core 2 Quad Q6600, 2.4GHz, FSB1066, 8MB cache, SLACR – prosessori.

edit: Samsung 22″TFT226BW DVI, 1680X1050, 2MS, 3000:1
edit2:Logitech MX610 Laser Cordless Left Hand Mouse

Tuli tilattua. Näyttö vaatii metsästelyä hieman enemmän. Noilla nyt pääsee alkuun, tai pääsis jos joku edes ois hyllyssä valmiina mutta kun eipä ole kauppiaalla edes hyllyn alla.

Olin pyytänyt ja saanut perjantain vapaaksi töistä, vapaapäivä ja palkka samalle päivälle, suunnitelmia suunnitelmia. Vaikka väsy oli aikamoinen, YIT ratkaisi matkapäivän valinnan puolestani ilmoittamalla että perjantaina saapuu makuuhuoneeni uusi patteri. Totesin etten tuhlaa sitä aamua heräämällä kotoa niin aikaisin ja painelinkin sitten Helsinkiin.

Kaikkea ei valitettavasti voi kirjoittaa kaiken kansan silmien iloksi, mutta jotain. Mitä siis seurasi akuutista eteläistymiestä tällä kertaa… No, kolme pitkää iltaa juomiskulttuurin parissa, uusia tuttavuuksia jälleen, muutaman vanhan tuttavuuden syventämistä, kummallisesta paikasta heräämistä ja niin edelleen. Bulevardin tukikohta oli taas ahkerassa käytössä, ihan tavallisesti ja hauskaa oli äänimäärästä päätellen muillakin kuin minulla.

Muun muassa myös seuraavaa. Bulevardin Kahvisalongissa sunnuntaina käydessäni vierustoverini takana olevan pöydän ääreen istui verkkaisesti nainen jolla oli alle 10 hammasta, hiukset joko valaanrasvassa tai märät ja tämä puputti jotain sanoja joista ymmärsin korkeintaan sen että ehkä kyseessä sittenkin on suomenkieli. Jo siinä kohtaa olin hieman kananlihalla kyseisen henkilön friikkikertoimen ylitettyä turvarajoja monesta suunnasta. Olimme seurani kanssa sitten karkuun lähdössä kun kummajainen otti kutimet laukustaan. Vain pikaiset ulos kadulle suuntautuneet ja minut sinne vieneet askeleet estivät täydellisen repeämiseni, sillä siinä kohtaa luulin olevani elokuvassa jossa Hullu Kutojaeukko joko on syypää tai mystisesti auttaa antagonistia.

Kovasti kiitos kaikille lähes lomalta tuntuneen reissun mahdollistaneille. Esimerkiksi työnantaja ja pankki. Ja eritoten sitten seuralaiset. Näitä reissuja lisää, monta monta.

Niin ja mainitaan nyt sekin vielä, että Junaa odotellessa yritin Kampin Täyspotissa päästä eroon pikkukolikoista, 20 ja 50 sentin kolikoita tiputtelin hedelmäpeliin arviolta 5 euron arvosta ja ajattelin että sinnehän menivät hyvään tarkoitukseen. 20 minuuttia voittojen määrä seilasi 10 ja 20 euron välillä ja mietin jo että tuleeko tästä mitään. Totesin että eipä tule, ja otin voittoni, kaikki 106 euroa matkaani.

Hainpa sitten postista tämän uuden näytön. Pientä taustavalovuotoa ala- ja yläreunassa havaittavissa leffaa katsoessa, mutta saapa nyt nähdä miten kaikkeen tottuu kunhan tuo uusi mylly saapuu.

En itseasiassa aikonut kirjoittaa lainkaan uudesta näytöstä, vaan siitä mitä tapahtui matkalla näytön kanssa kotiin. Huomasin kaksi vanhahkoa naista kävelevän vastaani vasta kun he olivat lähes kuuloetäisyydellä, toisella jotain lehtiä käsivarteen nojaamassa. Naisparin ja minun välillä käyty keskustelu käytiin seuraavaan tapaan, ilman pienintäkään askeltahdin muutosta, ystävälliseen sävyyn tietenkin.

Nainen näyttää “Herätkää!” lehden kantta, “Haluaisitko lukea?”
Minä vastaan, “En.”

Tämä oli miellyttävin keskustelu tästä aiheesta ikinä, kivuton ja ohi lähes nopeammin kuin alkoikaan.

Vähän on tällainen olo. Tosin aurinkoisempi. Tämä jää vähän mysteeriksi mutta tarvinneeko tuota järin paljoa ihmetellä, moni asia jää mysteeriksi.

Tuo kukan-alku-metafora meni luultavasti hieman ohi, ja kaikenlisäksi se oli ehkä vähän ennenaikainen, nimittäin nyt on tilanne sellainen että tuollasta alkuun päässyttä tilannetta pitäisi hieman varoen vaalia ettei tule kuolleita lehtiä ja tyhjää ruukku täyteen.

Kävin eilen katsomassa Shrek 3 leffan, orginaali-audiolla tietenkin. Hauskahan tuo oli, sai nauraa vaikka ei olisi naurattanutkaan. Muutenkin ilta meni paremmin kuin olisi oikeastaan voinut etukäteen edes luulla. Eipä se aamukaan huono ollut.

Nyt vaan varotaan vääriä hoito-ohjeita ja -metodeja.

Joskus kun menee huonosti, siitä tekee mieli kirjoittaa. Sitten kun menee vähän paremmin, siitäkin joskus on tullut kirjoitettua. Sitten kun menee hyvin, joskus ei vaan jaksa kirjoittaa.

Nyt menee niin hyvin ettei pysty kirjoittamaan. On tämä ihmeellistä. Kohta täytyy vaihtaa kukkaruukkua jos tätä tahtia menee.

Uuden suhteen alkua voisi verrata kenkien etsimiseen. Huonon kengän tunnistaa heti, hyvää kenkää voi joutua kokeilemaan jonkin aikaa ennen kuin sen voi hyvillä mielin todeta sopivaksi.

Hyvä kenkä saattaa olla aavistuksen kummallinen aluksi, mutta jo ensituntuma luultavasti kuitenkin kertoo sen että sekä jalka että kenkä sopeutuvat ja mukautuvat toisiinsa ja pitkä matka voi alkaa.

Itselläni on hieman sellainen olo että tässä on nyt minun viimeinen kenkäni, nauhat kiinni ja kireälle, ja sitten selvittämään kauanko yhdistelmä pysyy toisissaan ehjänä. Johan sitä oli odotettukin. Kuitenkin, tiedän, vannomatta paras, ellei ole oikeudessa.

Tässä on nyt sitten tosiaan päässyt käymään niin, että erittäin hyvä ehdokas ParemmaksiPuoliskoksi osui kohdalle ja sitä rataa. Tietty siitä pitäisi tännekin kaiken tottumuksen mukaan kirjoitella, mutta ongelmaksipa onkin nyt ilmestynyt sellainen mutka, joka lienee tuttu edes kahdelle muulle blogin kirjoittajalle.

Nimittäin tietty se, että kertoako tälle toiselle omasta blogista vai ei, tai siis osoitteen paljastamista varoa vai ei. Aiemmin on jo käynyt niin että eräs sivublogi vaimeni kokonaan kun eräs tuttu lipsautti lukevansa sitä. Se ei onneksi ollut niin tärkeä blogi kuin tämä on, mutta en haluaisi että tälle kävisi edes vahingossa niin.

Toisaalta mikään ei loppujen lopuksi pakota tänne kirjoittamaan mitään sellaista mitä en haluisi Hänen lukevan, mutta en osaa etukäteen tietää millainen vaikutus asialla olisi vaikka lukisikin vain näitä diipadaapa-tekstejä. Sitten on taas se näkökulma jossa haluaisin Puoliskon tätä lukevan. Asia ei luultavasti olisi ongelma jos tilanne jotenkin olisi peruutettavissa. Toki pelkkä pyyntö ettei tätä lukisi saattaisi ajaa saman asian, mutta epäilenpä vain ajaisiko.

Tällainen pieni pulma, erittäin hienosti ja tasaisesti selitettykin, ja tuntuu että kunnes saan asian pois listaltani, tänne ei ihan kauheasti aiempaa enempää tule merkintöjä. Tai sitten unohdan koko pulman.

Maanantaina ja eilen hain postista uuden koneeni osia. Oli niitä odotettukin. Kaikki näytti hyvältä siihen saakka kun avasin emolevyn sisältävänä lähetyksen.

Sisällä piti olla Abit IP35 Pro, sisällä oli Abit IP35. Hintaeroa ostopaikasta riippuen 40-60 euroa, ja olennaisin ero lienee se, että paremmassa eli Pro emossa on polymeerikapasitorit, halvemmassa elektrolyyttikapasitorit. Kestävyys jne näissä eroina.

Tuo Abit IP35 Pro emo tuntuu olevan hieman kiven alla joka paikassa, joten olihan se vitutus melkoinen. Laitoin tietenkin sähköpostia takaisin päin ja vastauskin tuli melko ripeästi. Olisi pitänyt lähettää se väärä takaisin ja sitten odotella oikean saapumista. Eihän kärsivällisyyteni siihen riittänyt joten asensin tuon väärän emon ja siitä sitten eteenpäin. Eikä ihan ilman ongelmia sekään.

Tuo emolevyepisodi vituttaa kaksin verroin enemmän siksikin, että poistin tuon Pro levyn Verkkokaupan tilauksestani koska heillä ei sitä ollut silloin sunnuntaina kun sen muutoksen tein, ja sitten maanantaina sitä taas olisi ollut ja tuskin olisivat samalla lailla mokanneet. Eli tavallaan oma moka että only4pro mokasi.

Koska vitutukselle ei voi laittaa hintaa, ehdotin että mokan tehnyt kauppa lähettää minulle sen paremman emolevyn tuon halvemman hinnalla, näin menetellen, kunhan jaksan, saan emolevyä kotona koneessa vaihtamalla paremman käyttööni ilman että pitäisi kärsiä muusta kuin ylimääräisestä työstä. Joka kyrsii jo nyt hieman.

Niin ja sitten se Nvidia 8800 Ultra näytönohjain, Verkkokaupan tuoteinfossa luki että näytönohjain on suuri ja asiakkaan tulisi varmistaa kotelon riittävä koko. Ajattelin että no kyllähän se nyt tuohon mahtuu ja ettei se nyt NIIN iso voi olla. Se on NIIN iso. Mahtuu kyllä mutta näytönohjain on vakavalla naamalla sanottuna naurettavan kokoinen. Emolevyn reunasta reunaan.

Jos haluaa parasta niin näköjään sen joutuu itse tekemään. Hoh hoijaa.

Ja jotta ei ihan kuivaksi menisi, niin muualla menee ihanasti.

Heti kättelyssä korjaan mahdollisen ihmetyksen otsikon suhteen, sillä minä nyt en itse ole enää sinkku, käsittääkseni. Siitähän tämä hiljaisuuskin täällä lienee johtunut. Eikä ole se toinenkaan puolisko, tietenkään.

4 viikkoa sitten törmäsin ihmeeseen, nimittäin itseäni nuorempaan naiseen joka on nyt kuulemma aivan pöhkönä minuun. Tunne on molemminpuolinen, toki. Tässä on sitten mennyt joka viikonloppu tuosta törmäyksestä lähtien samassa ilmansuunnassa, eikä oikeastaan millään muulla ole ollut niinkään väliä edes.

Kaikki tuntuu menevän yksiin, musamaku ei juuri irvistyksiä aiheuta puolin eikä toisin, kumpikaan ei ole kasvissyöjä, ihan muutamia olennaisia mainitakseni. Ihmetystä on itseasiassa aiheuttanut sekin, ettei mikään ole vielä ärsyttänyt, siis edes yrittänyt ärsyttää. Ei ihmeellisiä maneereja jotka voi kuulla siellä täällä pilaavan “muuten täydellisen yksilön”. Ulkonäköseikatkaan eivät oikeastaan häiritse lainkaan, päin vastoin. Sekin on mielestäni hienoa.

Vaikka haluaisi tehdä kaikenlaista, esimerkiksi pelailla tuolla uudella myllyllä, joka nyt on täydessä iskussa, tai nukkua tai saunoa paljon, niin lähes lapsellisen helppoa on havaita että eniten silti haluan viettää aikaa tuon toisen kanssa. Ja sitten mitä tekee tai mitä ei tee, sillä ei enää olekaan niin väliä, kun kaikki tuntuu menevän yksiin.

Blogista kertomisen “ongelmastakin” pääsi sikäli helposti eroon, että kerron jos siltä tuntuu, siihen asti pyrin jatkamaan kuten ennenkin. Tosin kirjoittamisen tiheydestä voi taas päätellä ettei kovin paljoa ole jaksanut/malttaa kirjoitella, muutenkaan.

Kun ei odota odottamatonta, voi tapahtua aivan mitä tahansa, kuten minulle nyt on tapahtunutkin.

Tyttöystävästä näköjään on myös kummallisia seuraamuksia. Lyhyesti, olin tekemässä töiden jälkeen leipiä, kunnes kesken kaiken päädyin etsimään kaikki veitset ja haarukat ja lusikat ja muut samaan kategoriaan kuuluvat keittiövälineet ja laitoin ne hieman muhimaan tiskialtaaseen. Tämän jälkeen vasta tein leipäni ja ihmettelin koko asiaa.

Olin tuossa hetki sitten alkanut katsomaan Jessica Alban ja Dane Cookin uutta leffaa, Good Luck Chuck, ja ehdin sitä katsoakin noin puoli tuntia, kunnes laitoin pausen päälle ja menin tiskaamaan laseja ja tuoppeja ja sellaisia. Juoma-astioita enimmäkseen. Alban leffa, pauselle jostain muusta syystä kuin siksi että se olisi paska tai vessa kutsuisi, väittäisin hieman oudoksi käytökseksi itseäni ajatellen. Eikä siinä vielä kaikki, mielessäni varovaisesti ja hiljaa ajattelin että tiskaaminen on kivaa.

Hoitoa?

No, tulipa siivottua, esimerkiksi imuroitua eteinen keittiö makkari ja olohuone, jippiaa. Myöskin keittiön pöytä pääsi takaisin keittiöön oltuaan arviolta vuoden vähintään olohuoneessa. Mukavahan siinä oli aamupalaa nauttia hyvässä seurassa.

Paljonhan tuota siivottavaakin jäi, mutta se ei nyt liene enää ongelma, paitsi että GF kävi jo asunnossa eikä säntäillyt säikähtäneenä heti pois, joten se siivouskynnys on ihan eri kohdassa tästä eteenpäin.

Nyt on sitten tämä blogillekin kirjoittelu jotenkin jäissä, helpoin syy lienee seurusteleminen, sinänsä siis, ettei ole ollut avautumisen tarvetta tai muuten ei ole tullut intoa kertoa maailmalle kaikenlaista höpönlöpinää kuten aikaisemmin. Paitsi tosiaan että viimeisimmät kirjoitukset ovat olleet yksinomaan tähän sinkkuilun loppumiseen liittyneitä merkintöjä.

Jospa tähän taas pääsisi käsiksi hieman aikaisempaa useammin ja toivottavasti jopa paremmin.

ITviikko ja Tietoviikko uutisoivat molemmat Microsoftin aikeista myydä myös suomalaisille mainostajille peleissä näkyviä mainospaikkoja. Mainokset väitetysti lisäävät immersion tuntumaa tuoden pelimaailmaa lähemmäs oikeaa maailmaa.

Onhan peleissä mainoksia näkynyt ennenkin, mutta itse olen kokenut asian niin päin, että mainokset jotka liittyvät oikeisiin tuotteisiin, vähentävät immersiota kontrastin vuoksi. Mikäli pelissä näkyvät mainokset tuntuvat selkeästi olevan täysin kuvitteellisien tuotteiden tai asioiden mainoksia, pelimaailman uskottavuus mielestäni vahvistuu, ei heikenny. Microsoftin aikomukset myydä mainoksia peleihin ei tosiaankaan tue omasta mielestä pelin vetovoiman lisäämistä.

Toki olen kaikenlaisen mainostamisen lisäämistä vastaan jo muutenkin koska vihaan mainoksia, mutta jos peleihin lisätään mainoksia joista joku oikeasti vielä maksaa jotain, en haluaisi olla kyseisten pelien kanssa missään tekemisissä. Mainos mainos mainos, valitettavaa on että mainosrahat maksavat kovin paljon kaikesta nykyään.

Tässä nyt pari päivää olen jo kypsynyt koko Jokelan aiheeseen. Sanottakoon nyt alta pois, että tapaus oli surullinen, en sitä tässä pyri kieltämään, mutta surenko menehtyneitä? Enpä koe surevani.

Sitten siihen miksi tällä kertaa avaudun. Syynä on jälleen lehdet, tai ehkä enemmänkin erään lehden erään toimittajan tapa syyllistää sivullisia. Iltasanomissa mainittiin Tampereella tapahtuneesta ilotulituksesta erään yrityksen konttorin avajaisten yhteydessä.

Tuusulassa kuoli eilen yhdeksän ihmistä koulutragediassa. Valtakunnassa on tänään ollut suruliputus, ja ihmiset ovat ottaneet osaa kuolleiden omaisten suruun. Oliko tämä teidän tapanne?

- Kyllä me keskustelimme tästä. Avajaispuheissa muistimme uhreja.

Tämä sai kyllä inhoni taas esille. Mikä velvollisuus ihmisillä on surra, mikä tekee surullisista asioista kaikkien asioita? Vaikka suru olisi kuinka suuri, ei se tee siitä automaattisesti jokaisen “kunnollisen ihmisen” surua. Toimittaja mielestäni asetti ilotulitusta seuranneen yrityksen syylliseen asemaan koska nämä “eivät surreet tarpeeksi”. Onko ihminen sitten kylmä ja tunteeton jos elää omaa elämäänsä niin kuin kuuluukin? Ihmisiä kuolee jatkuvasti, eikä kukaan tule koputtamaan olkapäälle että tämäkö on tapasi surra.

Samoin hienoisesti ärsyttää yleistävät toteamukset “koko Suomi suree”. Paskan marjat koko Suomi sure. Vaikka pieni maa onkin, ei silti kaikkien asiat ole kaikkien asioita. Jos ei voi lehteen kirjoittaa “eivät kaikki sure” niin olkaa kirjoittamatta, mutta ei jumalauta noinkaan voi kirjoittaa että koko Suomi suree kun se ei ole edes puoliksi totta.

Töissäni näin lipun puolitangossa, ja se sai ajattelemaan tapahtuneen mielettömyyttä ja sitä kuinka surullista se on läheisille ja tutuille. Mutta ei minulle, en ollut siellä, en siellä päinkään, en henkisesti enkä fyysisesti, ei siis kosketa minua. Ja jos tähän nyt joku minua tuntematon haluaisi todeta että olenpas kylmä ja tunteeton paska, niin siitä vaan, mielestäni jonkin tuollaisen toteaminen vaatisi ihmisen tuntemista ensin. Betonikin on kylmää ellei sitä lämmitä. Ja olen kyllä saanut osani surusta ja suremisesta, kyse ei ole siitä ettenkö sitä osaisi kokea.

Hurskastelu, syyttely, osoittelu ja olettamiset ovat heikkojen hyve. Kadotkaa te jotka haluatte heittää jonkin suremisen viitan niiden ylle joita se ei pue.

Täällä kirjoitin yli vuosi sitten blogeja kiertäneeseen treffimeemiin oman vastikkeeni, ja tänään tuli taas jostain syystä esille tuo listani. Ja nyt kehittynyttä tilannetta, ja oikeastaan syntyneen parisuhteen toista puoliskoa, sitä parempaa puoliskoa ajatellen, tuo lista on aivan jämpti.

Hieman tämä lisää sellaista fiilistä että etsimällä ei ehkä löydä, mutta etsimättä saattaa osua kohdalle.

Iltasanomat kirjoitti Helsingin kaupunginjohtajan haluavan lisää autoilijoita Helsingin keskustaan. Kuulemma toisivat rahaa mukanaan.

Voin toki olla väärässä, etenkin kun en ole edes paikallisia, mutta muistelisin jossain olleen keskustelua siitä että juuri yksityisautoilua pyrittäisiin välttämään keskustassa, esimerkiksi rakentamalla kallis keskustatunneli ja niin edelleen. Tuntuu hieman ristiriitaiselta sitten lukea tuosta kaupunginjohtajan toiveesta.

Mielummin sitä rahaa jollain muulla keinoin ja keskustan ilma vähemmällä yksityisautoilulla puhtaaksi. Luulisi siinä kokonaishyödyn olevan suurempi, jos vaikka sitten rahallisesti pienempi.

edit:Myös/jo Helsingin Sanomat kirjoitti samasta asiasta, hieman laajemminkin.

Huomasin hieman itselleni uuden mutta jo muutaman kuukauden vanhan uutisen Slayerin lopettamisesta. Kuulemma ovat Rick Rubinille, eli tuottajalle velkaa eli ilmeisesti sopimuksen mukaan yhden levyn verran vielä, mutta kuulemma tämä jäisi viimeiseksi. Tom Araya on jo 46 vuotias eikä kuulemma ihan ikuisuuksia jaksa moppitukkaa heiluttaa.

Niin siinä taitaa käydä että bändi lopettaa keikkailun ennen kuin keikoilla käymiseen itse kyllästyn. Tästä tulee hieman omituinen tunne, siihen tapaan, että on kauan ajatellut joitain asioita ikään kuin osaksi kaikkea, eikä vain ohimeneväksi asiaksi. Kuten esimerkiksi Jack Nicholson on ollut elokuvissa aina ja sitä rataa. Nyt sitten tämä bändi raottaa lopettamisen verhoa. Ei se nyt uskomatonta ole, mutta jotain mitä ei tietenkään ole ajatellut etukäteen, vielä vähemmän pohtinut siihen suhtautumista.

Melankolisesti tuo mieleen elämän yksisuuntaisuuden ja katoavaisuuden.

Tuli hankittua tyttöystävän kanssa tavallaan itselleni joululahjaksi blenderi. Smoothieita ja sen sellaisia varten tietty. Pitäähän keittiössä blenderi olla.

Olinhan toki halunnut moista keittiövimpaita jo jonkun aikaa, ehkä vuosia muutamia, mutta vasta apple margaritaa ravintolassa jouluostosten taukopaikkana sai innostuksen heräämään ostoa vaatimalle tasolle. Eli siis blender kaupasta, smirnoff ja strawberry kossumixeri alkosta, mansikat kaupasta ja jääpalat pakkasesta. Mansikka Ivanovia vääntämään siis.

Alku aina hankalampaa, mansikat vaativat hieman kosteutta valuakseen blenderin kulhon reunoilta sekoitinterälle, sama ongelma jäiden kanssa. Harjoittelua vaatii sekoitussuhteen hallinta sekä sekoitusajan tunteminen paremmin. Mansikkajuomaa saimme silti aikaan lähes pari litraa, maku mitä mansikkaisin.

Tulipa hankittua, ja käyttöä toivottavasti löytyy alkukokeilua pidemmälle. Ainakin vekotin löytyy talosta mikäli ideoita käyttämiselle löytyy, ei siis jää drinkit siitä kiinni.

Täällä kirjoitin muistaakseni edellisen kerran palomuurisoftan asentamisesta/vaihtamisesta, ja täällä ehjän korjaamisesta. Kyseessä oli siis mielenkiintoinen yhdistelmä tietokoneongelmia. Alunperin vaihdoin Kerion pois koska se esti winamp-tietokantani hyödyntämisen, ja sp2:sen asensin Photoshop CS3:sta varten.

Ongelma syntyikin sitten siitä, että Outpost Firewall yhdistettynä Windows XP SP2:seen ei ollut hyvä kombinaatio, sillä siitä aiheutui satunnaista blue screen of death kärsimystä. Nyt on hiljalleen turtumus noussut sille tasolle että jaksoin paneutua hieman taas aiheeseen ja selvisi siis että muillakin tuo Outpost on aiheuttanut bsodia.

Tosiaan tuli hankittua uusi konekin osittain väärin luulon eli tyhmänä ajattelin että Windows ei ehkä enää jaksa kaatumatta kulkea vanhalla raudalla, toki uusi on aina uusi ja kivahan tämä nyt on ollut. Kuitenkin kun samalla softayhdistelmällä niitä bsodeja tuli edelleen, meni sekin luulo siihen. Pari päivää sitten löysin samaan stop-koodiin (STOP: 0×000000D1) liittyen päivityksen jossa mainittiin joidenkin verkkosovittimien ja palomuuriohjelmien mahdollisesti aiheuttamasta kaatumisesta. Hain päivityksen, joka ei siis ollut automaattinen ja siksi olin jäänyt sitä ilman aikaisemmin. Luulin tilanteen parantuneen.

Kunnes taas tuli STOP: 0×000000D1 ja kirosin hiljaa mielessäni. Ajattelin sitten että jälleen on aika vaihtaa palomuuria, ja vaikka Keriota jälleen suosituksia kysyttäessä kehuttiin, aikaisemmasta kokemuksesta viisaampana en valinnut sitä, vaan Zone Alarmin. Nyt sitten on taas odottelua tiedossa että kaatuuko kone vai ei. Ja ongelmana säilyy se, että jos kone ei kaadu, en voi olla varma onko ongelma poistunut vai eikö se vain ilmene toistaiseksi.

Onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella… voi tätä nykyaikaa.

Tässä nyt on jo useampi päivä vierähtänyt, mutta kirjoitanpa silti torstaisesta konsertista. Siis Marilyn Manson kävi Helsingin jäähallissa, kävin itse siellä samaan aikaan.

Jonotus oli inhimillinen ja koska ei ollut kenttäpaikkoja emme vieneet takkejakaan narikkaan joten sinne ei tarvinnut jonottaa. Positiivinen yllätys oli paitamyynnin kohdalla, sinne nimittäin kävi sirullinen pankkikortti, yleensä mikäli käteiset ovat unohtuneet matkasta, paitoja ei ole tarvinnut käydä edes vilkaisemassa.

Paikat olivat aivan kelvolliset, hyvät jopa, riittävän pitkällä lavasta nähden ettei näkymä olisi ollut lavan reunan suuntainen, sekä sen verran ylempänä että lavalle näki vaikka edessä heiluikin yleisöä.
Itse keikka, tuota, enemmän ehkä olisi tarvinnut tutustumista etukäteen Mansonin tuotantoon, tunnistin vain muutamia hittibiisejä. Lavaesiintyminen oli kyllä mielenkiintoisen oloinen, ei perustunut pelkästään laulajan karismaan niin kuin esimerkiksi Slayerillä, jolla se toki toimiikin, eikä pelkästään sitten pelkkään temppuiluun.

Ihan mukava keikkahan tuo oli, ajoittain ehkä hieman liian lujalla se musiikki soi, mutta ehdottomasti paikalle vaivautumisen arvoinen. Myönnän kyllä etten ehkä uudestaan ole lähdössä Mansonin esiintymistä seuraamaan.

Tavallaan lipsahdin facebookiin. En kuitenkaan hurahtanut siihen, enkä varsinaisesti edelleenkään rakasta sitä. Inhoan siellä kiertävien “sovellusten” määrää ja turhanpäisyyttä. Ystävien listaaminen on ihan ok, mutta siihen se saa tai ainakin saisi osaltani jäädäkin.

Hieman ehkä yllätyin että broidi ja systeri molemmat ovat siellä, ei heidän kanssaan ainakaan aiemmin ole ollut mitään puhetta, vaikkakaan en tietenkään ole aiheesta erikoisemmin ollut edes kiinnostunut.

Kuten arvata saattaa, en liittynyt tuohon upottavaan suohon täällä käyttämälläni nimellä, enkä myöskään syystä että pitäisin valtavasti kaikenlaisesta tauhkasta. Ellei se tauhka ole täällä, omalla blogillani ja joko itse suunnittelemaani tai edes itse puukottamaani.

Niin ja I-told-you-so ihmisille, se että jotain tekee, ei vielä tarkoita että se tekemisen kohde olisi mikään ylistämisen kohde samalla.

Tänne ei ole tullut kovinkaan montaa merkintää nyt useampaan kuukauteen. Yksi helposti hyväksikäytettävä syy on toki seurustelusuhteen alkaminen, mutta itseasiassa syillä ei ole mitään väliä, eikä tavallaan silläkään onko täällä ollut hiljaista vai ei. Itseäni on kyllä harmittanut hieman se että itse kirjoittaminen on jäänyt väliin käytännössä kokonaan. Välillä on tehnyt mieli sulkea koko blogi turhana, ajatellen että kyllä ne muutamat tätä edelleen mahdollisesti lukevat löytävät muutakin luettavaa.

Blogini toimi aktiivisimmillaan kaiketi vain “kunhan kirjoitan” kanavana, melko harvoin taisi olla jotain sellaista kirjoitettavaa jonka halusin ihmisten lukevan ja aiheuttavan keskustelua. Nyt ei siis ole ollut kumpaakaan funktiota. Tänään töihin kävellessä pohdin pyrkimystä kirjoittaa jälleen useammin, en siltä suunnalta että yrittäisin saada jotain kirjoitettavaa, vaan sitä ajatellen, että tottuisin jälleen kirjoittelemaan, vaikka sitten aivan tyhjiönpäiväistä. Kirjoittaisin kuitenkin, ja mahdollisesti väliin jostain oikeastakin aiheesta. Tällä hetkellä kirjoituskynnys tuntuu olevan sillä korkeudella että tarvittaisiin kaksikin Pekkaniskaa nostamaan itseni sen yli. Jo hetken aikaa sitten täällä kävi sellainen vilinä että kuukaudessa taisi tulla parhaimmillaan 100 merkintää, kertoo jotain kynnyksen silloisesta mataluudesta.

Jospa tämä aloitus, jälleen, olisi muutakin kuin “heti huomenna” haikailua.

Ilta-Sanomilla on hieno vetoomus. Jotenkin tuo on silti mielestäni jotain sellaista, jonka vuoksi ei pitäisi täytyä tehdä vetoomusta ennen kuin asialle jotain tehdään. Miksi itsestäänselviä asioita pitäisi edistää vetoomuksella? Eikö järki ole tarpeeksi? Ja miksi vetoomuksessa on vasta x määrä nimiä? Onko lapsien hyväksikäytön puolesta jos ei laita nimeään tuohon vetoomukseen? Onneksi suomessa ei sentään ole mentaliteettia “Think of the children!” jonka taakse mikä tahansa agenda voidaan piilottaa sanomalla että mikäli ei ole asian puolesta, on lapsien hyväksikäytön puolesta.

Itse en tuohon ole laittanut nimeäni, enkä kyllä laitakaan, koska olen periaatteessa järjenköyhyyden todistamista vastaan. Totta helvetissä lapsien hyväksikäyttöä pitäisi estää ja siitä pitäisi rangaista jyrkästi, mutta vetoomuksella? Vastikään 8 vuotiaan raiskannut sai ehdollista. EHDOLLISTA!! Ei siinä vetoomus auta, että hei kuulkaa voisitteko tehdä jotain, tekisitte nyt jotain. Lastensuojelulait ja kaikki muutkin lait ovat aivan perseestä mikäli moisesta on edes mahdollista antaa ehdollista.

Toki myönnän etten nyt aivan Ilta-Sanomia mollatakseni tätä merkintää tehnyt vaikka siltä voisikin vaikuttaa, parempi tuollainen vetoomus kaiketi on kun ei lainkaan, mutta se vähän työnnetään lukijoiden naamalle mielestäni. Pakkosyöttämisestä tulee inha olo, vaikka kyse ei olisikaan pakkosyöttämisestä, riittää että jokin asia tuntuu pakkosyöttämiseltä.

Niin, nuo kaksi sitten kohtasivat. Toistaiseksi ilman minkäänlaisia vahinkoja, itseasiassa sain lisää kehuja, eli toistaiseksi blogini on kenties parantanut “pisteitäni”. Saa nähdä kuinka jatkossa. Ainakin se että nyt kirjoitan tänne, hälventää aikaisempaa huoltani siitä että mikäli näin kävisi, kirjoittaminen tyrehtyisi mystisesti. Eipäs vaan käynytkään niin. Mielenkiinnolla odotan häneltä ensimmäisiä kommentteja ihan tänne saakka. Mikäli niitä tulee ikinä.

Eräs pieni kokeiluni, jo pari vuotta sitten, on nyt noussut pintaan esitellessäni sitä tyttöystävälle. Kyseessä on täysin kuvitteellinen päiväkirja työssä tapahtuneista kommelluksista, hieman ehkä yliampuvasti jopa. Kirjoitin tuolle blogille 4 viikkoa, pyrkien sekä “aamupäivän” että “iltapäivän” tilanteesta kertovaan merkintään, keskimäärin siis 40 merkintää. Pidin tuonne kirjoittamisesta tavallaan, ehkä lievä kyllästyminen iski, mutta kuitenkin sen verran pitäisin edelleen siitä kokeilusta, että ajattelin tuoda ne merkinnät tänne vaikka tietty pelkkä linkkikin toimisi.

Tänne tuomalla saisin kuitenkin mahdollisen ja toivotun kommentoinnin samaan kehykseen muun kirjoitteluni kanssa, tuosta fiktioblogista saisi helposti yhden kategorian tänne. Ajattelin muokata niiden merkintöjen ulkoasun selkeästi muista erottuvaksi ja julkaista ne ajastetusti mikäli mahdollista, pidemmän ajan kuin tuon 4 viikon kuluessa. Huomasin joidenkin merkintöjen viittaavan edelliseen päivään, ja tällaisissa tapauksissa ilmeisesti julkaisisin nuo peräkkäisinä päivinä. Mikäli kuitenkin merkintä ei viittaisi ajallisesti menneeseen, julkaisisin sen esimerkiksi vastaavana viikonpäivänä kuin alunperinkin, mutta mahdollisesti vasta viikon tai kaksi edellisen jälkeen.

Idea on melko erikoinen, ehkä, ja siksi olenkin kovin utelias ja halukas kuulemaan lukijoilta mielipiteitä asiasta. Varsinkin kun kyseessä tosiaan olisi vain tarinamainen kokonaisuus eikä niinkään henkilökohtainen purkautumis- tai muu normaali blogisisältö ja enemmänkin lukijoille kuin itselleni kirjoitettu alunperin. Onko ajatus aivan päätön tai vailla perusteita?

Vihdoin loppui sekin. Joskus 2007 helmikuussa lipsahdin Travianin ääreen, ja nyt lähes vuosi myöhemmin olisi saatu päätökseen satojen pelaajien voimalla ja voimattomuudella voitokas kierros ensimmäisellä suomalaisella travian-serverillä.

Välillä tuli valvottua ja herättyä ihmeellisiin aikoihin pelin takia, kypsennys oli melkoinen välillä ja kaikkea sellaista mikä teki vuodesta melko pitkänkin. Nyt kun tuo on loppu, on toisaalta helpottunut olo, eikä se, että olin voittajien puolella, tunnu kumma kyllä kovinkaan palkitsevalta.

Nyt kun sitten vielä saisin tuon s6.fi serverin aloittamisen loppumaan hyvin pian ettei sitä kestä sitten seuraavaa vuotta.

Pari vuotta on tässä nyt ehkä mennyt aikaa tuhlatessa, hyvin siinä onnistuen. Uusi tatuointi on ollut ideana valmis jo pidemmän aikaa oikeastaan mutta stoppina on ollut oikean kirjasintyypin valinta. Nyt pääsin vihdoin siihen käsiksi ja ryhdyin selaamaan koneellani erinäisissä kätköissä ummehtuneita fontteja ja ehkä tästä hiljalleen löydän jopa vähiten huonon niistä.
Apuna tässä selaamisessa on jo ikivanha mutta kovin kätevä The Font Thing jolla voi suoraan selata useampia fontteja kerrallaan itse haluamalla esimerkkilauseella esimerkiksi. Muuten tosiaan hyvä paitsi otf-kirjasimet eivät siinä näy joten asia ehkä hieman pitkittyy lisää. Kyllä tämä tästä, ei se idea tästä mihinkään karkaa kuitenkaan.

Niin että mikä se suurin ongelma facebookissa on? Kiva listata ja etsiä vanhoja tai uusia tuttuja? Ei, vaan sovellukset joilla ei tee mitään. On yhdistetty paskakokoelma ja sosiaalinen verkostoituminen. Tuo vieressä oleva kuva on jo sekin vanhentunut, sillä eilisen jälkeen kun tuon kuvakaappauksen otin, on tullut 7% lisää kutsuja.

Facebook is a social utility that connects
you with the people around you.

Valitettavasti taitaa olla niin että < < Facebook connects people with you >>. MIKÄ JÄRKI tuossa sovellusten umpisuossa on? Raha tietenkin taitaa olla, facebook voisi olla rauhallisempi, asiallisempi, hyödyllisempi ja tietenkin paljon parempi jos siellä ei olisi tuota muiden tekemää paskaa niin valtavat määrät.

Juu ei siellä ole pakko olla jne. Vapaaehtoisuus käyttää ei silti ole samalla lupaus tai velvoite tai peruste olla valittamatta. Tässä yhteydessä, näin hyväntuulisena ei voi edes aloittaa MyShite-kammotuksen haukkumista.

Muistaakseni viime joulukuussa julkaistiin Blade Runner The Final Cut eli Ridley Scottin ehjäämä versio tuosta kulttielokuvasta. The Final Cut sisälsi klaffimokien poistoja ja aiempien efektien uusimista nykytekniikalla ja kaikkea sellaista pientä kivaa jota toivoisi joidenkin muidenkin vanhojen elokuvien kohdalla tehtävän. Sitten mainittiin myös tämä viiden dvd:n kokoelmaboksi jossa olisi alkuperäinen U.S. Teatteriversio vuodelta 1982, Kansainvälinen Teatteriversio samalta vuodelta ja Director’s Cut vuodelta 1992, lisäksi Workprint-versio, ja tietenkin tuo uusin The Final Cut, eli 5 versiota samasta elokuvasta, plus pari bonus dvd:tä.

Selkeimpiä eroja näissä versioissa on onnellisen lopun poisjäänti/mukana olo, sekä Deckardin kerronta mukana/poistettu. Ne ketkä tästä elokuvasta tietävät enemmän, tai haluavat tietää enemmän, tietänevät jo nyt mitä merkitystä näillä ominaisuuksilla on, enkä nyt sitten blade-runner-noviisina rupea niitä analysoimaan. Sen verran ehkä, että lievän käsitykseni mukaan nuo joko vahvistavat tai vähentävät oletuksia siitä että Deckard olisi itsekin replikantti.

Tilasin tuon boksin Filmifriikistä, Anttilasta ei tuota enää tahtonut saada, Discshopistakin vielä eilen oli loppunut mutta taas tänään olisi ollutkin varastossa. Julkaisuajankohtana luin että kyseessä on rajoitettu painos, joten olin hieman huolissani paketin löytämisestä. Nyt kuitenkin se tässä näppäimistön edessä on hiplattavana. Täytyy kyllä Filmifriikkiä kiittää nopeasta toimituksesta, eilen tilasin ja tänään tuli postitädin mukana oven taakse.

Kyseessähän on toki scifi-kulttiklassikko, tekee mieli paneutua koko aiheeseen ja sen taustoihin, nyt ainakin kaikki levyllä saatava materiaali on mahdollista intoutumista tukemassa.

Taas sain huomata kuinka pystyn saamaan aikaan joitain asioita vasta kun niistä asioista hyötyy joku muukin kuin vain minä. Pyöränkumin paikkaus tulee tänään hyvänä esimerkkinä. Tyttöystävällä sattui eilisestä tulemaan itseäni melkolailla pahempi krapula, ja tietenkin hänen tekee mieli hampurilaisia. Mäkkipullat sopii itsellenikin tietenkin hyvin joten suunnitelma alkaa olla valmis. Paitsi että kävellä ei viitsi ja pyöränkumi on taas kaiketi toista vuotta puhki.

Eli koska pyöränkumin paikkaamisesta tulisi hyötymään tyttöystäväkin, sain aikaiseksi koko paikkaprojektin. Ei se paikkaaminen tietenkään iso homma ole, mutta pienikin homma täytyy aina aloittaa, ja se aloittaminen on usein vaikein kohta urakkaa. Nyt sitten pyörällä 700m päähän hakemaan vähän krapula-apetta.

Pitäisi tällainen pieni kytkinlaatikko rakentaa. Tietokoneen audiopiuhojen vaihtaminen pistokkeita siirtämällä liitännästä toiseen ja takaisin ei oikeastaan enää kiinnosta. Siis kyseessä on tietokoneen ja television sijainti vastakkaisissa suunnissa, joten esimerkiksi pelatessa tai “töitä” tehdessä etukaiuttimet ovat olohuoneen takaseinän puolella ja televisiota katsoessa etukaiuttimet ovat toisessa päässä. Pelkkä pistokkeiden vaihtaminen päittäin ei ratkaise ongelmaa, koska kuulijan kääntyessä 180 astetta, etuvasen onkin entinen takaoikea mutta vaihto siirtää vain kaiutinparien sijaintia, ei kätisyyttä.

Nyt sitten on tällainen pieni projekti, osia tilattu ja hieman huolestuttaa rikonko koneestani äänipiirit. Kuvassa kytkimiä ei ole piirretty on-off-on vaikka ne niin ovatkin, joten kytkimen asentoja vaihtaessa ei pitäisi tulla oikosulkujakaan. Vaasan Elektroniikkakeskus Oy:stä löysin vipukytkimiä joissa on 3 napaa per kytkin, joten tästä selviää kahdella.

Tuon kuvan tekemiseen meni luultavasti kauemmin aikaa kuin itse kytkimen kasaamiseen. Korkea aika mennä nukkumaan. Kaiken lisäksi, luulen tietäväni sen yhden (ja ainoan) henkilön joka ehkä hyvää hyvyyttään tunnustaa ylläolevan olevan edes etäisesti mielenkiintoista.

edit: Lisäänpä tähän ehkä asiaa hieman selventävän hienon kuvan.

Aloitin irtioton Facebookista. Se ei kuulemma ole kovin helppoa, tiliä ei esimerkiksi voi itse deletoida ja niin edelleen. Alkuun pääsee kuitenkin lukemalla/liittymällä Facebook | How to permanently delete your facebook account-ryhmään. Ensiksi siis kaikki deleteen, kaikki missä vain onnistuu Delete-linkin näkemään. Tällä hetkellä oma tilini on vain deaktivoitu, enempää en pysty tekemään ilman että lähetän sähköposteja facebookille, enkä nyt vielä sitä jaksa tehdä.

Eli siis, tililläni ei ole yhtään ystäviä, valokuvia, viestejä, kirjoituksia, eikä mitään muutakaan. Ainakin näin pitäisi olla. Mikäli facebook ei itseäni enää vaivaa, enkä esimerkiksi tyttöystäväni tilin kautta löydä jälkiä itsestäni, kaikki hyvin. Epäilen kyllä sitäkin.

Juu ei mullakaan muuta, tää on aika selvä tapaus.

Ensimmäinen, tosin helposti peruutettavissa ollut ja vähäistä vahinkoa aiheuttanut, oli Windows Vista Ultimaten asennuskokeilu. Syitä lienee liian aikainen herääminen (klo3.45), tilapäinen mielenhäiriö sekä uteliaisuus Vistan ulkoasua kohtaan, ylimääräinen hyllyssä lojunut kovalevy sekä tietenkin akuutti anti-K.I.S.S.-mielentila jolloin lähdin tavallaan korjaamaan ehjää.

Toinen ja tähän väliin huomattavasti lyhyemmin selitettävä moka oli/on se että menin sitten takaisin Facebook-roskaan. En ole kovin varma syistä tähän kompasteluun, mutta ehkä tajusin että ei se tapa eikä vahvista, eikä siitä varsinaisesti ole haittaakaan, sekä tietenkin ns tyhjästä aloittamalla se on vielä helpompi pitää tyhjempänä kuin aiemmalla yrityksellä.

Mutta takaisin Vistaan. Halusin siis hieman kokeilla kuinka tuo uudempi rautani Vistaa pyörittää ja kieltämättä olin vähän utelias senkin suhteen, että kuinka typerä se sitten onkaan, tuo Vista siis. Asennuksen jälkeen se oli tietty aika nätti ja ihan ok, mutta Aero eli k(e/o)huttu karkkikuorrutus-ulkoasu ei tietenkään ilman näytönohjainajureita ilmaantunut mihinkään. Asensin sitten Nvidian ajurit Vista 32bit Ultimatelle ja käynnistin uudelleen koneen joka käyttöjärjestelmän lataukseen asti toimi normaalisti. Kuva vain hävisi siinä vaiheessa kun kirjautuminen piti olla ohi. Toistuvasti. Vikasietotilaan pääsi mutta ei normaaliin käyttötilaan.

Tässä kohtaa totesin tappioni enkä ryhtynyt metsästämään syyllisiä, esimerkiksi mahdollisia emolevyajureita tai muita puuttuvia tekijöitä. Mielestäni käyttöjärjestelmä pitäisi mennä pystyyn vähemmälläkin vaivalla. Lisäksi UAC oli maineensa veroinen eli todella ärsyttävä. “Haluatko Varmasti, Ihan Varmasti tehdä sitä mitä äsken yritit tehdä”. Ymmärrän lähtökohdan tuolle komponentille, mutta idean soveltaminen tökki tosi pahasti. Varsinkin mikäli tuo UAC oli suuri toivo saada käyttöjärjestelmä turvallisemmaksi, mutta siitä tehtiin suuri ärsytys, niin suuri että itsekin otin sen välittömästi pois käytöstä (käytöstä poisto tuntui vaativan boottia, ei hyvä sekään).

Nyt tuo Vista-asennus on sillä erillisellä kovalevyllä edelleen, mikäli jaksan joskus taas tuhlata aikaani tuohon turhuuteen, saatan aloittaa muista tarpeellisista ajureista kuin näytönohjaimesta.

Rambo (2008)

Kävin sitten elokuvissa katsomassa ensimmäistä kertaa Rambo-elokuvan. Eli tuon uusimman, neljännen Rambon. Ei ollut kovinkaan paljon odotuksia, joten pettymystä ei tosiaankaan voi sanoa esiintyneen.
Elokuva oli lyhyt, yllätyksetön, väkivaltainen, verinen, nopeatempoinen ja selvä. John Ramboa pyydetään apuun, hän ei ensin suostu sitten suostuu, tapetaan vähän, sitten tapetaan paljon ja lopuksi tapetaan aivan älyttömästi ja sitten kaikki onkin jo hyvin. Efektit oli näyttäviä ja näyttelijäsuoritukset odotetun ohuita ja yllätyksettömiä nekin. Kyllähän tuota voisi hyväksi kehua omassa luokassaan.

Yksi kysymys kyllä nousee elokuvasta esille. Miksi ihmeessä elokuva edes tehtiin?

Jokin aika sitten huomasin jonkun kovalevyn ääntelevän aivan kuten hajonnut tai hajoava kovalevy ääntelee. Luulin äänen kuuluvan windows-koneestani, mutta se kuuluikin linux-palvelimesta. Tv-sarjoja sisältänyt kovalevy ei enää anna ulos bittiäkään. Tästä hieman hitaasti mutta varmasti huolestuneena asensin Smartctl ohjelman jolla pystyin näkemään smartdrive statukset muistakin kovalevyistä.

Palvelimella on useampiakin kovalevyjä jotka ovat ainoastaan mediavarastoina, joten aivan valtavaa arvoa niiden sisällöillä ei ole. Kuitenkin, juuri se kovalevy joka hajonneen lisäksi ilmoitti virheistään, oli juuri käyttöjärjestelmäkovalevy. Nyt sitten pitää etsiskellä systeemilevyn kopioimiseen/kloonaamiseen soveltuva ohjelma ja riittävät ohjeet varmuuden vuoksi kopiointia varten.

Luultavasti siis alkukevään aikana palvelin ja kaikki siellä roikkuva roina päätyy poistumaan verkosta päiväksi tai huonossa tapauksessa useammaksi päiväksi. Ottanen varmuuskopiot tietokannoista ja omista tiedostoistani, se ei niinkään huoleta kuin se, että mikäli kloonaaminen tai kopiointi kusee urakalla, joudun tekemään kaikki asennukset ja säätämiset uudelleen. Ja koska edellisestä kerrasta on lähes vuosi, osaaminen on erittäin hataralla pohjalla taas. Eli tulipa sitten taas hieman päänvaivaa tähänkin suuntaan.

Hyvää naistenpäivää taas, naisille. Tästähän on kukkia suotu tällä blogilla nyt jo kolmatta vuotta. Onhan täällä pallolla oleminen joskus vähän mukavempaa kun te naisetkin olette leikissä mukana.

Findus Exotic Fruit 425g pussi + Mansikkapakastepussi 400g + Banaani + Persikkapaloja tlk + pari lorausta mehua + Vanilja Jogurtti 150g, ainekset laitetaan halutusssa järjestyksessä blenderiin, tässä tapauksessa OBH Nordica Blenderiin. Sekoituksesta tulee sellaista herkkua että voisi ainakin kerran peräkkäin kumota koko 1.5 litraisen kannun kurkusta alas. Tyttöystävä ei hauku roskaruokailijaksi ihan heti, ja mahakin taitaa ottaa ensi kerralla pekonimuna-aamiaisen hieman vähemmän katkerana.

On siitä aikaa kun edellisen kerran on tuntunut terveellinen ravinto näin mukavalta.

Taas, ja edelleen mielessä pyörii Amsterdamissa vierailu. Syitä ei oikeastaan löydy vieläkään juuri muita kuin että haluan sinne uudelleen. Halusin tähän merkintään kuvan mukaan, ja vasta kuvan valittuani huomasin että olen ottanut tuosta samasta kohtaa kuvan itsekin. Lisäsi taas haihattelua hieman sekin.

Voisi luulla ja ajatella että kun olen Damiin lähtemisestä höpötellyt aiemminkin, ja lähes toistuvasti, että olisin sitten kanssa menossa sinne enkä vain täällä vaahtoaisi asiasta. Täällä asiasta vaahtoaminen tosin on ilmaista ja helpompaa, ei toki helpota kovin paljoa, mutta lievittää hieman ahdinkoa matkakuumeessa.

Grandiosa Superiore pizzan laatikossa tuoteselosteessa luki että tuote sisältää Jalapenoa. Tämähän ei pidä selkeästi paikkaansa, esimerkiksi seuraavia wikipedian sivuja vertaillessa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Pepperoncini ja http://en.wikipedia.org/wiki/Jalapeno. Jalapeno ja Peperoni ovat eri kasveja.

Eikö ole käynyt mielessä että mikäli joku lukee tuoteselostetta ennen ostopäätöstä ja huomaa/luulee virheellisesti tuotteenne sisältävän Jalapenoa jonka Scoville-asteikon arvo vaihtelee arviolta välillä SR2.500- 8.000 kun siinä oikeasti onkin tuota Peperonia jossa vastaava arvo vaihtelee SR 100-500, ja kuvittelee pizzan olevan tulisempaa kuin se on edes ja jättää siksi ostamatta? Ja vastaavasti mikäli tuoteselostetta lukiessaan saa väärän käsityksen pizzan tulisuudesta toivoessaan tuotteessa juuri tuota Jalapenoa olevan ja pettyy kun tuoteseloste on virheellinen.

Onko mahdollista saada jotain korvausta väärästä tuotesisällöstä? Teidän Mexicana kiviuuni-pizzat ovat oikein hyviä kyllä.

Niin ja sitten vielä palautetta tästä palautelomakkeesta, minkä takia katuosoite ja muut osoitetiedot ovat pakollisia tietoja lomakkeessa?

Juu-u, oli pakko lainata itseäni tänne, en nimittäin oikein jaksa avautua tuon enempää.

Enpä ole ennen saanut VÄÄRÄÄ vastausta asiakaspalautteesta, ainakaan näin helposti vääräksi todettua. Tämä siis liittyy tähän asiakaspalautteeseen.

On hyvä, että kuluttajat ovat aktiivisia ja ottavat meihin
yhteyttä niin myönteisissä kuin kielteisissäkin asioissa.
Ovathan asiakkailta saadut palautteet parhaita keinoja

kehittäessämme tuotteitamme ja toimintaamme. Välitimme
palautteenne ko. tuotteen tuotepäällikölle. Grandiosa
Superiore pizzassa käytetään sekä pepperonimakkaraa että
jalapenoa (jota voidaan kutsua monella eri nimellä, myös
peperoneksi). Nämä molemmat ainesosat (pepperonimakkara ja
jalapeno) ilmoitetaan myös tuoteselosteessa.

Ylläoleva on vastauksen ydinosa, muu teksti oli kumileimasinmateriaalia. Painotus luonnollisesti omani, lähinnä tuo painotettu kohta on se väärä vastaus. Jalapeno ei edes näytä Peperonelta, miten helvetissä sitä “voidaan” kutsua Peperoneksi? Voi olla että silmät kiinni ja maistamatta lainkaan mistä on kyse, voi sanoa peperonea jalapenoksi ja luulla olevansa oikeassa, mutta jalapenoa EI voi sanoa peperoneksi MITENKÄÄN. Erehtymisen vaaraa ei ole olemassa millään muotoa. Jalapenon nimi on jalapeno.

Tuoteselosteessa ilmoitetaan tuotteessa olevan jalapenoa, siinä ei sitä kuitenkaan ole. Ellei tuo ko.tuotepäälikkö korjaa jollain tapaa tilannetta taidan udella kuluttajavirastosta seuraavaksi asiasta.

Alle vielä vastaukseksi lähettämäni pieni “korjaus”:

Hei taas

Kiitos vastauksestanne!

En kuitenkaan ole täysin tyytyväinen siinä esitettyyn kohtaan jossa väitetään että jalapenoa voi kutsua peperoneksi. Jalapeno ei näytä eikä maistu eikä tuoksu peperonelta ja sama toisinpäin. Peperonea ei voi mitenkään kutsua jalapenoksi, ellei ole täysin tietämätön asiasta. Ja tällaisessa kohtaahan ei asiasta saa olla täysin tietämätön. Jalapenoa ei voi kutsua kuin yhdellä nimellä, Jalapeno, ja tuotteessa Grandiosa Superiore ei ole jalapenoa.

Tästä meinasi verenpaine kohota, samaan tapaan kuin kohoasi jos joku tulisi naama totisena ja vakavana sanomaan että kuu on juustoa. Ai niin, kohosikin.

Kervå toivoi, tai ei toivonut, mielentilastaan riippuen taulukkoa jonka avulla olisi helppoa erottaa otsikossa mainitut kaksi marjahedelmää. Töiden ohessa tein alla olevan luonnoksenomaisen taulukon, myös muita varten, mikäli asiassa tuntuu olevan enemmänkin epäselvyyttä. Sisältö ei ole mitenkään tieteellisesti muotoiltua joten tarkennuksia otetaan vastaan.

Jalapeño vs. Peperoni
Wikipedialinkki	Jalapeño	Pepperoncini
Kuva
Kuvaus	Paksuseinäinen. 5…7 cm pitkä, leveähkö kartiomainen, vihreä tai punainen hedelmä, jolla on pyöreä kärki.	Ohutseinäinen. Muistuttaa ulkonäöltään jalapeñoa, mutta on pitempi ja väri on vaaleampi, jopa keltainen.
Eng. nimi	Jalapeño	Pepperoncini/Sweet Banana Chili
Suom. nimi	Jalapeño	Peperoni
Voimakkuus/ tulisuus	2,500 – 10,000 SR	0 – 500 SR
Taksonomia	Scientific classification Kingdom: Plantae Division: Magnoliophyta Class: Magnoliopsida Subclass: Asteridae Order: Solanales Family: Solanaceae Genus: Capsicum Species: C. annuum Binomial name Capsicum annuum	Scientific classification Kingdom: Plantae Division: Magnoliophyta Class: Magnoliopsida Subclass: Asteridae Order: Solanales Family: Solanaceae Genus: Capsicum Species: annuum Trinomial name Capsicum annuum
Santa Maria tuotelinkki	Green Jalapeño Hot 215g/110g	Yellow Chili 215g/110g
Pirkka tuotelinkki	Pirkka jalapenoviipale 210/100g	Pirkka peperoni 315/135g
Muuta	Jalapenoja nautitaan Suomessa useimmiten friteerattuina juustotäytteellä ja siivuina pizzoissa.   Säilöttyinä lähes aina siivutettuina.	Peperonit ovat usein pizzojen täytteinä, joskus/liian usein jalapeno nimellä listassa mainittuna, lisäksi kebab-ravintoloissa tarjotaan peperoneja lähes poikkeuksetta kebabin lisukkeena.   Säilöttyinä myydään sekä kokonaisina että pilkottuina.

 
Jos tässä nyt vielä tarvitsee jotain ihmetellä, niin voisi Felix Abba:n ko. tuotepäällikkö ihmetellä mitä tulikaan pizzalaatikkoon kirjoitettua. Ja kertokaa toki jos vielä on kovin kovin KOVIN epäselvää mikä on jalapeño ja mikä on peperoni. Taksonomiaa en lähtenyt kääntämään jotta en lisäisi omia virheitä siihen, nuo ovat sellaisenaan kopioitu wikipediasta.

TietoEnator on tehnyt hyväksytyn tarjouksen Melkein Blogin konesalipalvelujen ulkoistamiseksi. Tämän johdosta Melkein Blogin nimikin muutetaan puoliksi. Melkein TietoEnator-blogin sisällöntuotosta vastaa lähes sama taho kuin aikaisemminkin, mutta ylläpidon tehtäviä hoitaa tästä lähtien TietoEnator. Melkein TietoEnator pahoittelee mahdollisia yhteys-, luettavuus-, luotettavuus- ja käyttöjärjestelmäongelmia. Ulkoistamisesta lähtien Melkein TietoEnator ei enää tue Linux-käyttöjärjestelmiä.

Melkein TietoEnator arvelee saavansa vuosittaisia säästöjä alentuneina kävijämäärinä jotka heijastuvat suoraan internetyhteyskuluihin. Lisäksi henkilövähennyksiä voidaan tehdä ajoittain jolloin palkkakustannukset laskevat. Koska Melkein TietoEnator oli tähän saakka yhden henkilön ylläpitämä sekä toimittama, ei aikaisemmin ole voitu henkilövähennyksiä suorittaa.

Tosiaan, EuroMillions-loton päävoitto on saatu suomalaiselle. 130 miljoonaa euroa suuruudeltaan oleva voitto osui Lahteen, Kuraattori-nimimerkkiä käyttävälle kansalaisjournalistiksi haluavalle henkilölle. Kommenttia asiasta kysyttyämme saimme seuraavaa:

Vaikka EuroMillions ei Suomessa olekaan mahdollista pelata, sain belgialaisen tuttavani hankkimaan yhden kupongin itselleni. Se sitten sattui olemaan juuri se ainoa oikea sopiva kuponki. Kyllähän tässä vähän jännittää kun se tuttu ei oikein tiedä mitä asian kanssa tehdä. Onhan se 130 miljoonaa euroa iso summa kenelle tahansa tavalliselle duunarille.

Mikäli summa kokonaisuudesssaan päättyy Lahteen, voinemme odotella jonkinlaista ilakointia Lahden torilla. Asiasta kuulemme lisää viimeistään kommenteissa.

Lopuksi kysyimme voittajalta mitä hän ensimmäiseksi aikoo tehdä:

…

Ja vastaukseksi jäimme katsomaan perävaloja jotka katosivat Lahden Sokoksen alakerrassa olevan uusitun Alkon suuntaan.

Kulutusjuhla kirjoitti pienestä vihjeestäni purnauksestani kasvisten nimiin liittyen. Siellä sitten kommenteissa tuli kummallinen “tieto”, nimittäin jalapeño on kuulemma peperonilajike. Koska olen vakaasti itse eri mieltä, ja kuten minut tuntevat voivat kertoa, vihaan sitä että jossain virheellisesti esitetään minun olevan väärässä, joten Haluan Miljonääriksi ja kysyn yleisöltä kuinka asia on. Ja koska tuo kolmas vaihtoehto saattaa vääristää tuloksia mutta on silti välttämätön, tämä ei ole mikään ehdollinen tunnustus jonka mukaan olisin samaa mieltä kuin gallupin tulos.

Toivottavasti tuo Pekka tuolta Kulutusjuhlan kommenteista kertoisi hieman lisää tuosta peperonilajikkeesta jonka nimi on myös jalapeño.

Ymmärrän että tätä on jo jauhettu, mutta enhän voi noin vain niellä mitä tahansa huttua.

Olin perjantaina niin uupuneen oloinen ja tavallaan omaa rauhaa kaipaavakin, että toivoin viikonlopusta sellaista see-no-evil-do-no-evil-viikonloppua, mutta toisin kävi. Tiedossa etukäteen oli kyllä Messukeskuksen multimessuilla emännän perässä kulkeminen, Asuntomessut, PihaMessut, MökkiMessut ja vieläpä SisustusMessut tuli kierrettyä. Hienoja poreammeita ja kaasugrillejä oli kyllä.

Perjantaina tuli kyllä ostettua melko pitkästä aikaa taas uudet farkut, ja tyttöystävä osti itselleen löytämäni uuden lelun eli Creative Zen 8gb mp3-soittimen. 151 euroa Tietoasemalla, 4gb vastaava soitin Mustassa Pörssissä 149€ joten ihan kelpo hinta. Koitin keskustella itselleni samanlaista mutta ei kuulemma voi ostaa luotolla joten se jäi ostamatta. Sen sijaan ostin lähes samanhintaiset Bossin kengät Stockmannilta jossa oli muistamattani Hullut Päivät, ja se ei tosiaan ole kauhean hauska ajankohta käydä ostoksilla. Hienot kengät silti. Ja kenkiä saa kuulemma ostaa vaikka velaksi.

Sitten lauantaina tuli lähdettyä vielä Helsinkistä länteen päin golf countryclubille iltaa viettämään. Paahtopaisti onnistui melkein nappiin, hellan ja saunan ollessa yhtäaikaa päällä, pääsulakkeista napsahti yksi pois päältä ja kun siinä tuli nautittua “kokin valkoviiniä” niin eipä käynyt mielessä että jos asunnon sulaketaulussa kaikki on ok mutta silti kolmesta eri paikasta on sähköt pois, niin vika saattaa olla pääsulaketaulussa asunnon ulkopuolella. Tämä ongelma ratkesi sitten vasta aamulla, ilman lämmitystä nukutun yön jälkeen. Tosin eipä siinä yöllä huomannut kovasti palella kun oli umpiunessa kuitenkin.

Sunnuntai menikin sitten jämäsiiderien, pizzan ja vuokraleffan parissa. 1408 eli Stephen Kingin novelliin perustuva elokuva, John Cusack ja hetken aikaa Samuel L. Jackson myös. Oli se ehkä hieman haukuttua arvostelua parempi. Ei tosin uudelleenkatsomisen arvoinen.

Siinäpä tuo, kohta taas töihin. Eikä näitä vkl-raportteja taas ole pitkään aikaan tullut tehtyä, ja miksipä olisi.