Äsken näin exäni mesessä oikeastaan tosi pitkästä aikaa ja kuulin että hänen isänsä oli kuollut viime viikonloppuna. En siinäkään kohtaa osannut paljoa muuta tehdä kuin ottaa osaa ja toivottaa voimia. Mitä siinä oikein voi tehdä.

Ymmärrän taas hieman paremmin tuttuja ja ystäviä jotka yrittivät auttaa tai auttoivat kun veljeni kuoli jo 7 vuotta sitten. Surun kohdannutta ihmistä on hankala auttaa käymättä tämän pään sisällä, itse ainakin tunnen niin että siinä voi herkästi mennä ylilyönniksi tai jopa holhoamiseksi. Itse vältän viimeiseen saakka jopa ärsyttävän kliseistä “tiedän miltä susta tuntuu” osanottoa.

Tähän ikään mennessä olen kohdannut vasta yhden kuoleman joka ei tullut liian aikaisin, isoäitini menehtyi 92 vuotiaana. Tai 91, mutta kuitenkin, sairaalaan lähtiessään hän oli sanonut että nyt voisi jo lähteä.

Tässä alkaa olla sellainen olo että pitäisi alkaa elämään omaa elämää hieman kokonaisemmin. Tai siis enemmän kokonaan.

Ei liene kovin väärin ilmaistu että on taas se aika vuodesta kun melkein masentaa. Tosin koska tahansa on sama aika vuodesta jos se aika jotain saa aikaan. Tuntuu kummalliselta ajatella että kesken matkan alaspäin on hankala ponnistaa ylöspäin. Inhottaa tietää sekin että suunta voi olla väärä mutta kääntyä voi vasta perillä.

Kirjoittaminen, fiilikset, asioiden korjaaminen, kaikki tuntuu kuin yrittäisi tehdä iglua hyytelöstä joka ei ole kunnolla edes hyytynyt. Otetta ei saa, kasassa ei pysy, läpi näkyy ja suunnitelma ehkä olisi olemassa mutta valmista ei tule. Voisihan asioista jutellakin, mutta kun tikkataulussa ei ole sopivia kohteita mihin tähdätä, turha niitä tikkoja lienee viskellä muidenkaan tauluihin.

Aamulla oli ihana sade ja taivas oli tumma.

En tiedä teistä, mutta minä ainakin olen jo monta kertaa huomannut tuolla alakulmassa tuollaisen rastiruutuun valinnan jolla käsittääkseni kyseisen kuvan saisi pysymään jatkossa pois tietokoneen ruudulta. En ymmärrä mistä vitsistä siinä on kyse, nimittäin se ei tosiaan pysy poissa ruudulta. Seuraavaksi pitänee kokeilla käänteistä bittiä siinä kohtaa. Huomattavan ärsyttäviä tällaiset.

Outpost tosiaan mainostaa “parempaa ja laajempaa” versiota itsestään kaikesta tahdosta ja toiveista huolimatta. Tulee mieleen muutamat Microsoftin vastaanlaiset tilanteet jossa on rastiruutuun valinta jolla voi estää tietokoneen uudelleenkäynnistämisen Valmis-napin painamisen perään, mutta se rastiruutu teksteineen on himmennetty ja valmiiksi sellaisessa asennossa että uudelleenkäynnistys suoritetaan joka tapauksessa. Muuten kävisi mutta kun ei käy, kiitos vinhasti.

edit: Samsung 22″TFT226BW DVI, 1680X1050, 2MS, 3000:1
edit2:Logitech MX610 Laser Cordless Left Hand Mouse

Tuli tilattua. Näyttö vaatii metsästelyä hieman enemmän. Noilla nyt pääsee alkuun, tai pääsis jos joku edes ois hyllyssä valmiina mutta kun eipä ole kauppiaalla edes hyllyn alla.

Kaikkea ei valitettavasti voi kirjoittaa kaiken kansan silmien iloksi, mutta jotain. Mitä siis seurasi akuutista eteläistymiestä tällä kertaa… No, kolme pitkää iltaa juomiskulttuurin parissa, uusia tuttavuuksia jälleen, muutaman vanhan tuttavuuden syventämistä, kummallisesta paikasta heräämistä ja niin edelleen. Bulevardin tukikohta oli taas ahkerassa käytössä, ihan tavallisesti ja hauskaa oli äänimäärästä päätellen muillakin kuin minulla.

Muun muassa myös seuraavaa. Bulevardin Kahvisalongissa sunnuntaina käydessäni vierustoverini takana olevan pöydän ääreen istui verkkaisesti nainen jolla oli alle 10 hammasta, hiukset joko valaanrasvassa tai märät ja tämä puputti jotain sanoja joista ymmärsin korkeintaan sen että ehkä kyseessä sittenkin on suomenkieli. Jo siinä kohtaa olin hieman kananlihalla kyseisen henkilön friikkikertoimen ylitettyä turvarajoja monesta suunnasta. Olimme seurani kanssa sitten karkuun lähdössä kun kummajainen otti kutimet laukustaan. Vain pikaiset ulos kadulle suuntautuneet ja minut sinne vieneet askeleet estivät täydellisen repeämiseni, sillä siinä kohtaa luulin olevani elokuvassa jossa Hullu Kutojaeukko joko on syypää tai mystisesti auttaa antagonistia.

Kovasti kiitos kaikille lähes lomalta tuntuneen reissun mahdollistaneille. Esimerkiksi työnantaja ja pankki. Ja eritoten sitten seuralaiset. Näitä reissuja lisää, monta monta.

Niin ja mainitaan nyt sekin vielä, että Junaa odotellessa yritin Kampin Täyspotissa päästä eroon pikkukolikoista, 20 ja 50 sentin kolikoita tiputtelin hedelmäpeliin arviolta 5 euron arvosta ja ajattelin että sinnehän menivät hyvään tarkoitukseen. 20 minuuttia voittojen määrä seilasi 10 ja 20 euron välillä ja mietin jo että tuleeko tästä mitään. Totesin että eipä tule, ja otin voittoni, kaikki 106 euroa matkaani.

En itseasiassa aikonut kirjoittaa lainkaan uudesta näytöstä, vaan siitä mitä tapahtui matkalla näytön kanssa kotiin. Huomasin kaksi vanhahkoa naista kävelevän vastaani vasta kun he olivat lähes kuuloetäisyydellä, toisella jotain lehtiä käsivarteen nojaamassa. Naisparin ja minun välillä käyty keskustelu käytiin seuraavaan tapaan, ilman pienintäkään askeltahdin muutosta, ystävälliseen sävyyn tietenkin.

Nainen näyttää “Herätkää!” lehden kantta, “Haluaisitko lukea?”
Minä vastaan, “En.”

Tämä oli miellyttävin keskustelu tästä aiheesta ikinä, kivuton ja ohi lähes nopeammin kuin alkoikaan.

Vähän on tällainen olo. Tosin aurinkoisempi. Tämä jää vähän mysteeriksi mutta tarvinneeko tuota järin paljoa ihmetellä, moni asia jää mysteeriksi.

Kävin eilen katsomassa Shrek 3 leffan, orginaali-audiolla tietenkin. Hauskahan tuo oli, sai nauraa vaikka ei olisi naurattanutkaan. Muutenkin ilta meni paremmin kuin olisi oikeastaan voinut etukäteen edes luulla. Eipä se aamukaan huono ollut.

Nyt vaan varotaan vääriä hoito-ohjeita ja -metodeja.

Nyt menee niin hyvin ettei pysty kirjoittamaan. On tämä ihmeellistä. Kohta täytyy vaihtaa kukkaruukkua jos tätä tahtia menee.

Hyvä kenkä saattaa olla aavistuksen kummallinen aluksi, mutta jo ensituntuma luultavasti kuitenkin kertoo sen että sekä jalka että kenkä sopeutuvat ja mukautuvat toisiinsa ja pitkä matka voi alkaa.

Itselläni on hieman sellainen olo että tässä on nyt minun viimeinen kenkäni, nauhat kiinni ja kireälle, ja sitten selvittämään kauanko yhdistelmä pysyy toisissaan ehjänä. Johan sitä oli odotettukin. Kuitenkin, tiedän, vannomatta paras, ellei ole oikeudessa.