Kategoria-arkisto: 'Peli' ↓

Civ4 on jo lähempänä. Mieletöntä. Civilization pelit ovat jo ensimmäisestä lähtien olleet todellakin riippuvuutta aiheuttavia. Muistan yhdenkin kerran kun aloitin iltapäivällä koulun jälkeen pelaamaan, pelasin ja pelasin, aamulla huomasin etten ihan ehtinyt ensimmäisille tunneille, ja kun lopetin pelaamisen, huomasin että viimeinenkin tunti oli jo loppunut. Siihen peliin jää koukkuun. Nyt on jo ruudunkaappauksiakin nähtävillä ja makealta näyttää.

Muutamia linkkejä: Gamespot Preview, Tuottajan haastattelu ja pelin sivut.

Tiedän ainakin yhden tai kahden henkilön innostuvan.

Eli Civ4 vihdoin saatu testattua. Ulkoasu näytti edellisiä hienommalta, melko luonnollisesti, ja muutenkin lyhyt testaus antoi ymmärtää ettei legendaarista pelisarjaa ainakaan pahasti ole saatu pilattua. Kunhan viikonloppuna pääsee tutustumaan nimenomaan uusiin ominaisuuksiin, selvinnee jaksaako tuota tahkota aiempien versioiden tapaan kymmeniä tunteja putkeen. Tässä ei siis vielä paneuduttu peliin ilmoitusluontoisuutta enempää.

Itselläni peli asentui täysin ongelmitta, käynnistyi täysin ongelmitta, ja pelikin sujui täysin ongelmitta. Kaikilla ei ole käynyt näin hyvin, kuten esimerkiksi Pinserin Samilla. Tietysti mikäli pelien asentaminen on jokaisella kerralla taikuutta ja osa onnea, voisin suositella konsoleita, mutta itselläni ei näitä vaikeuksia ole juurikaan ollut. Joskus oikein ihmettelen miksi ei.

Civ4 on kyllä pelinä yhtä addiktiivinen kuin edeltäjänsäkin. Sid Meier keksi aikanaan tosiaan lyömättömän aikavaras-pelikonseptin. Kierros vielä. Pelin idea sinänsä ei ole juurikaan muuttunut versioiden myötä, pelaamista on hiottu useista kohdista, joidenkin mielestä joihinkin kohtiin on turhaan laitettu lisää/takaisin särmää eli menty takapakkia. Esimerkiksi tässä uusimmassa versiossa, mielestäni kaupunkien rakentelun ja kehittämisen hallinta on hankalampi kuin Civ3:ssa oli. Grafiikka on tietenkin pykälän hienompaa, vaikka se ei tosiaankaan ole pääasia tämän tyylisessä pelissä.

Civ4 on heittänyt romukoppaan yksittäiset hallintomuodot, ja tilalle on tullut monikohtainen hallintomuoto, joissa yksittäisiä kohtia voi vaihtaa haluamakseen. Yhtenä omituisuutena on uskonto, joka vaikuttaa uskonnosta riippuen erilailla sekä kaupunkeihin että valtiouskontona koko pelaajavaltakuntaan. Itse en ole vielä päässyt kunnolla perille tuosta uskonto-aspektista, agnostikkona tuskin vaivaudun edes teeskentelemään pääseväni siitä perille.

Tieteen tutkimus on myös muuttunut. Enää ei tarvitse kulkea tiettyä polkua tiettyyn kehitykseen, riittää kun uudemman tieteen vaatimat edellytykset toteutuvat. Jollain tapaa hankaloittaa asiaa ehkä, jollain tapaa se kuitenkin on pelintekijöiden mielestä ajateltu paremmaksi. Lisäpelaaminen varmastikin valaisee tätäkin osa-aluetta.

Maanparannusvaihtoehtoja on jälleen muutamia lisää, ja niitä tekevien työläisten ohjailuunkin on tullut muutamia hyviä toiminteita, esimerkiksi “yhdistä kaupungit teillä”-tyylinen automatisointi, tai “paranna lähimmän kaupungin ympäristöä” joka sekin on alkuun näppärä. Aiemmissa versioissa usein oli ongelmana juuri työläisten ohjailu. Niitä on niin monta, ettei jokaista yksinkertaisesti viitsi ohjata manuaalisesti, ja automaatilla aikansa pyörittyään alkavat joko tekemään omituisuuksia tai sitten vain menevät johonkin kaupunkiin nököttämään. Tuo nökötys on edessä tässäkin versiossa tietyssä vaiheessa kehitystä, mutta silti, työläisten automatisoinnille on nyt paljon paremmat vaihtoehdot. Tämä on hyvä puoli.

Diplomatiasta vielä muutama asia ennen tyngäksi jättämistä. Tällä kertaa vastustajat tuntuvat kunnioittavan rajoja mikäli vapaata kulkuoikeutta ei ole annettu. Se on erinomaista. Lisäksi diplomatiadialogiruudussa näkyy mikä on vastustajan kanta pelaajaan, ja mistä eri syistä. Sekin on hyvä seikka, sillä näin oppii tuntemaan paremmin eri kansallisuuksien päämiesten luonnetta hieman. AI tuntuu olevan muutenkin hieman enemmän ajantasalla, ihan mitä tahansa ei voi yrittää ilman suurempi närkästymisiä.

Sotiminen ja rakentelu suuremmissa määrin jää joko seuraavaan kirjoittamiseen tästä pelistä, tai sitten se vain jää. Pahoittelut sotaisien pelisessioiden ystäville, tästä ei ollut tarkoituskaan tulla kaikenkattava lehtikelpoinen peliarvostelu. Pelissä on monia uusia seikkoja jotka vaativat tutustumista, ja parhaiten se onnistuu tietenkin pelaamalla. Civilization pelien ystäville voin kertoa, että ei muuta kuin kimppuun. Ja kalenteri tyhjäksi.

Lukioajoilta Espoonlahden uimahallissa tuli kaverin kanssa pelattua Midnight Wanderers peliä. Hetken opettelun ja ennätystehtailun jälkeen ruokatunneilla tms piti lähestulkoon arpomalla selvittää kumpi pelaa, sillä yksi 2mk maksava peli kesti sen puolisen tuntia.

Aina silloin tällöin olen muistanut peliä lämmöllä, ja etsinyt jopa internetistä tietoa siitä. Alkuun löysin vain alkuperäisiä kolikkoversioita, siis niitä kaappeja, mutta tänään löysin emuloidun pelin ja sen emulaattorin. Voi tätä nostalgian määrää!

Tuo toinen pelaaja lukee tätä blogia, joten mikäli emulaattori peleineen kiinnostaa, ilmoittele

Okei, kello, tai siis ajankohta ei enää ole keskellä yötä, mutta ihan kivasti voisi olla, eikä kukaan meistä huomaisi mitään. Kyseessä siis on autolla köröttely eli kaahaus eli hurjastelu 300-350 kmh tuntivauhdilla poliisia karkuun. Nyt lukuisien yrityksien ja erehdyksien jälkeen, olen valmis ja lähes tutkintovarma sanomaan että EI SE ONNISTU! Perkele, pojat laittaa autoja perään sen verran monta ja paljon että nalkkiin eli kiikkiin siitä jää.

En siis aja enää Need For Speed Most Wanted peliä tänä yönä tämän enempää. Ja ainakin ensi kerralla jallitan sinivuokkoja ENNEN baariin menoa tai sieltä tuloa tai sen aikana tai ennen muuten vaan.

Voi voi, nyt jää nukkumiset vähiin, muistin nimittäin tuossa tunti sitten että minulla oli tilaisuus kokeilla Blitzkrieg 2 peliä. Tämä tilaisuus oli tosin ollu jo muistaakseni parikin kuukautta.

No, oli aivan koukussa jo Blitzkrieg peliin, siis ensimmäiseen osaan, ja äskeisen testailun perusteella, ainakaan paljoa ei ole onnistuttu pilaamaan, näyttävyyttä lisätty, 3d tullut mukaan ja detaljeja riittää paljon enemmän.

Tässä nyt ei oikein keskittyminen riitä teille siitä tarkemmin kertomaan, ne jotka tietää Blitzkrieg pelit, tietää, ja ne jotka eivät vielä tiedä, tuskin ovat edes sen enempiä kiinnostuneita. Tuossa aloituksessa olevasta linkistä aukeavalla sivulla on pelintekijöiden tietoa tästä ihanasta ihanasta pelistä, tonkikaa sieltä jos uteliaisuus vaatii jotain muutakin.

Jos pitäisi isosti joulusta, niin tämä on kuin tammikuussa muistaisi että ai niin takapihalla on vieläkin paketissa jotain kivaa, enpä ole muistanutkaan ja sitten siellä olisi jotain kivaa ja sitten mistään muusta ei tulisi enää mitään kun olisi ihan että vau.

Tiedättehän sellaisen lihakoukun jota usein käytetään teinikauhuelokuvissa, tai teurastamoissa. Minä olen sellaisessa nyt. Tiukasti. Voi voi, miten minä tämän nyt selitän kenellekään. Voih.

update: Lisäsin tämän suomalaisen peliarvostelun pelistä.

update2: Lisäsin linkin korostamaan tuota “isosti joulusta” sarkasmia.

Katsoin juuri Alan Wake nimistä peliä hieman tiiserin tyylisesti esittelevän videon. Täytyy kyllä kehua että se vähä pelejä mitä Suomessa tehdään on mielestäni hyvin kansainvalistä vertailua kestävää.

Remedy on jälleen asialla, eli siis sama lafka joka teki Max Payne pelit. Tämä peli on tekijöidensä mukaan psykologinen toimintatrilleri, ja tuo 2.25 kestänyt video toi sitä tunnelmaa kyllä mukavasti esille. Sen lisäksi siis että suomalaiset ovat saaneet erittäin näyttävän näköistä jälkeä aikaiseksi, niin vaikuttaisi siltä että vihdoin on juoneenkin satsattu riittävästi. Ilmeisesit Max Payne2 pelin myynnistä lohkesi kehitystyötä tukemaan riittävästi likdviditeettiä.

Pelien ystävänä tätä julkaisua odotan kyllä kovasti.

Pelasin sitten Blitzkrieg2 pelin Liittoutuneiden kampanjan loppuun. Koska säästelin tehtäviä niin, että pyrin tekemään vain yhden päivässä, tuntui kampanjan kesto juuri sopivalta. Myönnän että loppua kohti tuli pieni ryntäys eikä tehtävä per päivä tahti oikein pitänyt enää.

Nyt on menossa Akselivaltojen kampanja. Harmittaa ihan pikkaisen kun Saksalaisten tapa nimetä tankkinsa oli mielestäni melko kummallinen, tai siis, en tajua niistä mitään. Tiger on silti telaketjujen kuningas. Hiiop! (Lunttasin tässä kohtaa pelin sivuilta ja sain huomata tuon nimeämiskäytännön olevan selkeämpi kuin luulin. Versionumeroa vaan korotetaan ja mitä suurempi versio oletettavasti sitä parempi tankki. Toinen Hiiop! )

Pz. VI E Tiger Heavy Tank

Tulipa lyhyesti testattua Hitman-sarjan uusin tuotos, Blood Money. Pidin toisesta Hitman-pelistä sen verran että taisin pelata sen jopa läpi, kolmatta kokeilin mutta en jaksanut sen enempää pelailla.Tämä on nyt ehkä pääsemässä alkua pidemmälle.

Hitman-peleissä kontrollit ovat vaatineet minulta aina vähän totuttelemista, niin tässäkin vaikka ei nyt aivan toiselta planeetalta olekaan. Grafiikka on tietenkin nättiä ja tunnelma mukava. Ensimmäisen tehtävän onnistuin jo rypemään, salamurhaajan ei kovinkaan usein ole tarkoitus tappaa kuin kohteensa, nyt lähti hengiltä luultavasti yli tusina henkivartijaakin.

Mukava, ja tuollaisen puoliräiskintäpelien parhaimmistoa kyllä. Ja kuten saatoitte rivien välistä lukea, tämä ei varsinaisesti mikään peliarvostelu ollut.

No höh, se loppui jo. Olipa lyhyt peli. Nautittava kyllä. Vaikka viimeinen, Valkoiseen Taloon keikalle meneminen olikin mielestäni hieman vaikea

Hitman soundtrack on aivan perkeleen hyvä muuten.

Ostin pelin. Tai oikeastaan lisäosan sellaiseen. Half-Life 2 on kyseessä ja kuten tuo sivustokin kertoo, The Best Game Ever Made. Okei, no tuosta voi olla hieman eri mieltä, mutta niiden parhaimpien ikinä-joukossa.

Nyt siis ostin eilen myyntiin tulleen HL2 Episode One lisäosan, joka on kovin lyhyt, mutta silti vihdoin uutta HL2-materiaalia. Olin kyllä lukenutkin että se on tulossa, ja olin kyllä lukenut että kesäkuun ensimmäinen päivä se on saatavilla, mutta en muistanut sitä kuin vasta eilen Steam:in uutisia selatessani. Ja tilasin/ostin sen samantein.

Äsken kokeilin tuota lisäosaa, ja olen taas koukussa. Muistan jo Half-Life pelin kohdalla kuinka olin koukussa jo pelin nimestä. En pitänyt tuolloin aikoinaan Doom enkä Quake enkä Unreal peleistä, mutta Half-Life pelin ostin “suorilta käsin” ja se oli loistava. Sitten tuli Half-Life 2 ja se oli jopa loistavampi. Upean näköinen ja juontakin oli tarinaksi asti.

Episode One ei ole tosiaankaan pitkä, mutta eipä tuo nyt niin haittaa kun on tuoteperheen tosiystävä. Yhden pitkän illan koodailut saavat nyt odottaa. Ja auts, myönnän, ne tosiaan odottavat jo.

Otin keskiviikkona testattavakseni Prey-nimisen pelin. Lyhyesti, doom3 pelimoottorilla toteutettu fps-ammuskelu, joten mikäli ei juuri voisi vähempää kiinnostaa, ei kannattane lukea mitä nyt tähän perään satun saamaan aikaiseksi.

Koska siis moottorina on doom3, jälki on oikein nättiä, sitä ei voi moittia, ja onneksi valaisua on käytetty hieman enemmän kuin Doom³ pelissä. Huvittavaa oikeastaan, en tiedä onko kyseessä pieni kuittailu Doom³ taskulamppuongelmille, mutta pääosaa, eli pelaajaa “näyttelevä” henkilö on intiaani ja taskulampun tilalla on tupakansytytin .

Aseethan ovat yksi fps-perusvelliä toisistaan erottava asia, sen vähän mitä niitä siis voi erotella, ja tässä on toki peruskivääri zoomin kera, sitten on raskaampi sarjatuliase, ja kranaatit, ja yksi ase, siis tähän mennessä tullut, jonka ammukset voi vaihtaa ainakin kolmeen erilaiseen, ja näistä jokainen käyttäytyy tosiaan toisistaan poikkeavasti. Kovin suuria yllätyksiä loppujen aseistuksien osalta en jaksa odottaa, mutta eipä sillä väliä.

Muutama seikka mikä tuo raikkautta muuten niin puhki pelattuun ja edustettuun genreen , on se miten itse etenemistä vaikeuttamaan ja helpottamaan on tuotu muuttuvia/muutettavia painovoimakenttiä ja kulkusiltoja. Toisin sanoen, kulkusiltoja jotka näyttävät menevän katossa ja seinissä, ja kun ne kytkee toimimaan, voi tosiaan kävellä seinillä ja katoilla. Toinen painovoima-idea on joissakin tiloissa olevat painovoimakytkimet, jotka vaihtaa painovoiman suuntaa sille tasolle jolla kytkin on. Esimerkiksi jos katossa ja lattiassa on nuo kytkimet, lattialla seistessä katossa olevaan kytkimeen ampuessa, painovoiman suunta muuttuu 180°.
Toinen on “sielukävely” jolla sankari voi irtaantua ruumiistaan ja kulkea esimerkiksi voimakenttien läpi ja kytkeä niitä pios toiselta puolelta löytämällään kytkimellä. Irtaantunut “sielu” myös näkee joitakin asioita erilailla ja näitä ominaisuuksia on käytetty, ainakin toistaiseksi virkistävällä tavalla ongelmanratkomisen alueilla.

Äsken kun yritin aloittaa tämän “arvostelun” kirjoittamista, ryhdyinkin pelaamaan, joten tämäkin jää nyt “ajanpuutteen vuoksi” lyhyeksi. Sanottakoon vaikka että Quake4 tai Doom³ ei tuonut mitään uutta muuta kuin pelimoottorin, tässä on edes pariksi illaksi puuhasteltavaa ennen kuin iso kyllästys iskee.

Sellasta, pitempi aika onkin kun viimeksi kirjoitin pelistä. Jostain sitten seuraavaksi, ehkä, jos jaksan, Italiasta joku kuva vaikka.

CivAnon on anonyymeille civilization-peliaddiktiosta kärsiville henkilöille tarkoitettu tukisivu. Näin mainoksen tuosta melko suurella pelisivustolla GameSpot.com. Nyt kun vielä uudestaan vilkuilin tuota civanon-sivustoa, olen ihan pikkuisen ulalla että onko kyseessä melko hienostunut läppä joka iskee kuin tonni tiiliä, vai kykeneekö kyseessä olemaan tosi juttu.

Pieni viite voi olla se että CivCity peli on tulossa civ-friikkien “iloksi”. Mikäli kyseessä on herja, one more turn-oireyhtymästä kärsiviä pannaan kyllä halvalla ja mikäli ei ole herja, kivat niille

http://xkcd.com/

Alt-F4 on tullut tutuksi muutamaan otteeseen esimerkiksi autopelejä pelatessa. Niissä kun pienikin moka pilaa koko kisan. marginaalin Jani taisi linkittää samalle sarjakuvasivulle kuin mistä tuo ylläoleva on ja jonne se kuva toimii myös linkkinä. Eli siis http://xkcd.com/. Tämä tässä oli siis tällainen tolkuton peli/sarjis-merkintä.

Company Of Heroes on verrattain tuore RTS-peli, THQ:n julkaisema ja pelilajin huippuja suoltaneen Relic:n tekemä. Peli on WWII teemaan pohjautuva todella hyvän näköinen ja addiktoiva tosiaikanaksu.

Pelin rakennuspisteitä saa hieman samaan tyylin kuin näiden yhtiöiden aiempi, sekin todella loistava, Dawn Of War peli asiaan suhtautuu, eli mitä enemmän alueita on hallinnassa/vallattu, sitä enemmän rakentamiseen ja yksiköiden luomiseen saa tarvittavia pisteitä. Eli ei mitään keräilyjuttuja vanhojen c&c-pelien tyyliin. Tämä ratkaisu tuntuu realistiseltakin, sillä mitä enemmän alueita pitää hallussaan, sitä enemmän tarvitsee yksiköitä.

CoH vaatii kyllä koneelta uskomattomia tehoja jos siitä aikoo nauttia niin nättien grafiikoiden kera kuin Relic on peliin ympännyt, sikäli huono asia jos omistaa vain keskitasoisen pelikoneen niin kuin minä. Mutta, tästä jatketaan, peli on loistava.

Viime talven lopulla, maaliskuussa, kirjoitin näköjään viimeksi Need For Speed-pelistä, mutta tällä kertaa nyt kuitenkin uusimmasta versiosta, eli Need For Speed Carbon. Keskiviikkona pääsin sitä kokeilemaan, ja kyllähän siinäkin oli taas vetoa ehkäpä liiaksikin asti.

Taas tuttu tunne, yks kisa vielä, seuraava viritysosa autoon ni sit voi lopettaa, enhän mä nyt tolle voi hävitä ja niin edelleen. Vaikka koukutusefekti on melko tukeva, onneksi näitä autopelejä voi pelata myös pieninä annoksina, toisin kuin esim. WoW:ia . Ja kun peli näyttää nätiltä vaikka yömaisemia enimmäkseen taitaa ollakin, niin jaksaahan sitä monitoria hieman hetkeä kauemmin tuijotella.

En vielä ole päässyt kunnolla etenemään pelissä, joten uramoodin paremmuudesta verrattuna Need For Speed Most Wanted-peliin en tässä kohtaa osaa sanoa, pääasia on tietenkin silti arcade-tyylisellä kaahauksella. Ei muuta kuin hanaa!

Kokeilin eilen Medieval II Total War peliä. Muistan joskus ennenkin kokeilleeni Total War-pelisarjan aiempaa peliä, mutta ei oikein iskenyt. Nyt sitten taisi iskeä. Äsken lopetin pelaamisen, tai siis ainakin hetkeksi, ja pelasin tuota uusinta peliä noin 12h yhtämittaa. Sellaista siitä sitten. Pitää varmaankin jatkaa ennen kuin lopettaa kokonaan. Joskus.

Medieval II @Wikipedia
Medieval II viralliset sivut

Siitä on toki jo aikaa kun Suomi oli puolillaan uuspaavalniemiä, mutta kun näin lähes kuvaa vastaavan kuvan Anttilan mainoksessa, herätti asia melkein typeryyttä lähentelevää innostusta. Totta kai haluaisin pelata curlingia, jos sitten ei jäällä, niin kotona hyvässä seurassa ja virvokkeiden kera. Enää ei puutu kuin hyvä seura, virvokkeet ja tuo pöytäcurling.

Curlingissa kiehtoo toki siinä vaadittava taktinen osaaminen, mutta myös se kuinka johtoasemasta saattaa joutua kolmannelle sijalle hyvinkin helposti. Tämä seurapeli joutui kyllä vakavasti harkittavien asioiden listalle, heti tipattoman tammikuun ja keittiösiivouksen viereen.

Katsellessani taas, tai jo 8. jaksoa 24-sarjan toista kautta, tulin ajatelleeksi tarkistaa mitä muuta tai missä muualla eräs sarjan naisnäyttelijöistä on tehnyt/ollut. Michelle Forbes oli kyseessä ja imdb antoi kieltämättä erittäin yllättäviä yhteenosumia omien kiinnostuksieni kanssa.

Michelle on näytellyt mm. seuraavissa sarjoissa: Star Trek, Prison Break ja Battlestar Galactica. Kaikki ensimmäistä lukuunottamatta todella suuria suosikkejani. Tämän lisäksi hän on ääninäytellyt Half-Life2 pelissä sekä sitä seuraavissa Episode One ja Episode Two lisäosissa.

Eipä tule heti mieleen tilannetta jossa yksittäinen näyttelijä olisi näin monimuotoisesti, ja nimenomaan yllättävästi mukana niissä asioissa joista olen kiinnostunut. Tähän ei tietenkään lueta jonkin näyttelijän elokuvista tykkäämistä tms. vaan tällaista taustalta ponnahtamista. Väittäisin mielenkiintoiseksi tätä havaintoani. Omalta kohdalta ainakin.

White Jigsaw koukuttaa rankalla ja ankaralla kädellä. Alku on helppo ja addiktio valmiina jäämään jokaiseen kotiin. “Yksi vielä” fraasi on varmasti myös narkkareille tuttu, mutta yksi palapeli vielä on sentään lähes terveellistä ja pitää mielenterveydenkin kynnyksellä. Matkalla jompaan kumpaan suuntaan.

marginaalin Jani tämän sai ensiksi tarttumaan ja toivottavasti saan itse tämän edes muutamalle tutulle tai tuntemattomalle kyläilemään. Kyllä tässä voi Jania kiittääkin, saan aina välillä ajatukseni pois salaatista.

Olisikin oma kyläni jo tässä vaiheessa

Travian-peliin näin linkin Turistilla ja päätin vilkaista. Ensin ajattelin että no eipä näytä kovin kummoiselta. Mutta, kyseessä on kokonaan selaimella pelattava peli, joten koukutusefektiä lisää se että pääsen tarvittaessa tarkistamaan tilanteita myös luurillani.

Alku oli useiden tuntien odottelua resurssien kertyessä, nyt olen päässyt/joutunut tilanteeseen jossa seuraavaa parannusta kylääni/joukkoihini joudun odottamaan jo yli vuorokauden. Rauhallinen peli siis alkaa olemaan.

Onneksi en näköjään ole yksin tuota pelaamassa, Nikke taisi pitää pelistä myös. Turistin näin hetken aikaa kylälistalla mutta en näe enää. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni muu blogaaja tuota pelaa. Tuttuni tai tuntemattomani.

Tänään oli ilmestynyt Command & Conquer 3 : Tiberium Wars pelattava demo ladattavaksi. Onneksi sain sen töistä käsin latautumaan kotiin, demolla on kokoa vain 1.17GB eli melkoisesti. Dune 2 pelistä lähtien tuli tahkottua C&C, Red Alert (sitä tosin hieman vähemmän) ja lähes kaikki mitä Westwood koneille sai tehtyä, ja silti olen taas intoa täynnä kun odotan tuota C&C³ ilmestyväksi.

Tämä demo tuli hieman puun takaa, olin jotenkin antanut itseni unohtaa koko pelin. Nyt sitten vain kärsivällisesti odottamaan kunnes jälleen yksi ajantappaja ilmestyy. Demon perusteella genreä on jälleen siunattu paremmalla pelillä kuin edellinen versio. Toki Company Of Heroes on aivan käsittämättömän hyvä WWII-RTS, mutta ns. sci-fi-RTS peleissä ei kunnon vastusta ole oikeastaan koskaan ollut Westwoodin jälkeläisille.

Nyt jo melko vanha Freespace2 oli aikanaan ylivoimaisesti paras arcade-tyylin avaruustaistelupeli, hands down. Valitettavasti pelitekniikoiden kehitys ajoi jo tuosta ohi, mutta nyt on sisältö ajamassa pelitekniikoiden ohi. Nimittäin vapaaehtoistyönä on vääntöä käynnissä BattleStar Galactica-aiheisen, Freespace2 moottorilla toteutetun pelin tekemiseksi. Ai tätä herkkua, kyllä nyt näiden molempien faneja hemmotellaan.

Beyond the Red Line-pelistä on nyt ilmestynyt 3 tehtävän demo, ja onhan se varmaankin haettava. Kuka ei tahtoisi lentää Vipereillä, niillä vanhoilla tai sitten niillä uusilla, itselläni on Microsoft Sidewinder Precision Pro-tikku, se vanhempi malli¹, pölyt pois ja puikkoihin. Vanhoissa Vipereissä on kyllä itselläni enemmän viehätystä, menee se vanha tikkukin sitten. Olkoot tämän odotus suolaa balsamia haavoihin uutta BSG-kautta odotellessa.

Huomio, demosta on saatavilla mac ja linux versiot myös. Näin toimii by the people for the people.

1. Itseasiassa Peli-lokeron kuvakkeena on juurikin tuo samainen joystick eli tämänkin merkinnän yläpuolella roikkuu se kuva.

Lohko A	Lohko B	Lohko C	Lohko D
SWE	CZE	CAN	FIN
SUI	USA	SVK	RUS
LAT	BLR	GER	UKR
ITA	AUT	NOR	DEN

Viimeksi tämä oli ilman lippuja ja pidemmän saatetekstin kera. Nyt siis alkaa taas kisat. Tässä edellisen vastaavan turnauksen Suomen pelit. Kuten myös vuosi sitten, taas nämä tulivat hieman sinänsä kulman takaa, että ajankohta tuli nopeammin kohdalle kuin tajusinkaan.

Tähän ei nyt oikein voi lisätä mitään. Odotusajan ehkä.

Okei, pakko lisätä vähän. Cinematic trailer oli ns mieletön, gameplay demo ei maata mullistanut, mutta alkuperäinen StarCraft ei ole vieläkään vanha pelimekaanisesti. Nyt kun eivät ryssi kauheasti niin tätä odotellaan kuolasankojen kera.

Pelaan vieläkin Traviania Roomalaisilla. Aloitin joskus helmikuun alussa ja vasta kerran on ollut oikeasti lähellä lopettaminen. Koukutus on paha. Muutamia kertoja reilumpi kyrsiintyminen toimintaan tai muuten vain kyllästyminen on ollut mielessä, mutta eipä tuosta näytä eroon pääsevän.

Mikäli töissä tai kotona on liikaa aikaa eikä juuri sellaista aikaavievää puuhaa muuten yrittämättä löydy, suosittelen ainakin Travianista pysymään erossa.

Ehkä tämä tästä vielä itselläni helpottaa, riittävästi mokailee niin ehkä sitten into laantuu lopettamisen aikaansaamiseksi.

Tulipa eilen käytyä 12 muun henkilön kanssa hiekkakuopalla ammuskelemassa paintball-aseilla. 6 tuntia, 22 12 oz. kaasupulloa ja 9500 kuulaa. Nyt on reidet hieman hapoilla, onneksi osumat eivät sitten kovasti tummuneet.

Alkuun lipunryöstöä toki, mutta se rupesi olemaan tympeää loppua kohden, joten siirryimme yhteen erään kaikki kaikkia vastaan, siinä olikin sitten kiirettä ja osumia tuli tietenkin hieman enemmän. Tämäkin oli sitten hieman tylsä varsinkin kun puolet väestä lähti “kesken kaiken” pois ja päätimme ottaa vielä yhden erän lopuilla kuulilla. Noin 30 metrin päähän toisistaan leveä viiva jolle sitten 3vs3 sotimaan. Viivalta ei saanut poistua mutta sivuttain liikkua. Tämä siis tasamaastolla ilman mitään suojaa. Se oli jo hauskaa!

Taas pitää harkita sen oman aseen hankintaa

Vihdoin loppui sekin. Joskus 2007 helmikuussa lipsahdin Travianin ääreen, ja nyt lähes vuosi myöhemmin olisi saatu päätökseen satojen pelaajien voimalla ja voimattomuudella voitokas kierros ensimmäisellä suomalaisella travian-serverillä.

Välillä tuli valvottua ja herättyä ihmeellisiin aikoihin pelin takia, kypsennys oli melkoinen välillä ja kaikkea sellaista mikä teki vuodesta melko pitkänkin. Nyt kun tuo on loppu, on toisaalta helpottunut olo, eikä se, että olin voittajien puolella, tunnu kumma kyllä kovinkaan palkitsevalta.

Nyt kun sitten vielä saisin tuon s6.fi serverin aloittamisen loppumaan hyvin pian ettei sitä kestä sitten seuraavaa vuotta.

CAN

6 – 3

FIN

Tosiaan, käynnissä on taas jääkiekon maailmanmestaruuskisat, ja aiempinakin vuosina olen asiasta pari sanaa maininnut. Tänä keväänä täällä kirjoittaminen melkein jäi tekemättä, mutta nyt kun Kanada tuli ja näytti, niin Suomen joukkueen ensimmäinen tappio vei taas kerran mielenkiinnon seurata kisoja kovinkaan intoutuneesti. Myöhäiset pelit vähentää samaa intoa myös. Hieman olen kyllä utelias siinä suhteessa näitä kisoja kohtaan, että tuleeko vihdoin pitkästä aikaa isäntämaasta maailmanmestari, ja ainakin numeroita vertaillessa Kanadalla on siihen kykenevä joukkue.

Fallout3-peli on päässyt testattavakseni, ja vaikka Fallout jäi kesken ja Fallout2 jopa kokeilematta, tämä uusin post-apokalyptinen roolipeli tuntui koukuttavan jo alkumetreillä. Sitä siis testailemaan ja vapaa-aikaa hukkaamaan.

Lisäksi olen päässyt eteenpäin Hävittäjä-projektissa. Nyt nuo merkinnät on siirretty Melkein Blogin tietokantaan, seuraavaksi pitää teemaa hieman puukottaa siten että Hävittäjän sisältö erottuu haluamallani tavalla, sekä selaamista että ulkonäköä ajatellen. Tulossa on siis.

Pelasin eilen Fallout 3-pelin läpi. Olin tavallaan seikkailunhalussani vältellyt pääjuonessa etenemistä ja kierrellyt “maaseutua” eli ydinlaskeumaerämaata ja näin käyttänyt aikaa huomattavan paljon enemmän kuin pelkkä pääjuonen läpäisy edellyttäisi. Loppujen lopuksi peliajaksi jäi noin 51 tuntia, joka on ihan kohtalainen. Jos vain jaksan joskus myöhemmin, aloitan ehkä uudelleen pelin pyrkien mahdollisimman matalaan karmaan kun tällä kertaa pelihahmoni karma oli maksimissaan hyvän suunnassa.

Peliarvostelua en ryhdy kirjoittamaan, olen huomannut olevani rajattoman huono siinä puuhassa ja hyviä arvosteluita on internetissä aivan riittävästi.

Taannoin mennäviikolla käydessäni lounaalla Lahdessa, tuli keskustelun aiheeksi loistavat tappelunaksupelit, kuten Dawn Of War, Company of Heroes, sekä tämän merkinnän aihe eli Homeworld2. Olin nimittäin silloin aikanaan pelin ilmestymisen aikoihin pelannut tuota peliä mutta jäänyt jumiin yhteen tehtävään.

Nyt sitten aloitin pelin uudelleen ja ihmettelin missä on se tehtävä mihin olin jäänyt jumiin. Pelissä on 15 tehtävää ja se mihin olin jäänyt jumiin oli 13. Vähänpä tiesin silloin kuinka lähellä loppua olin. Peli on edelleen hienoa ja musiikit ja äänet luovat mielestäni ylittämätöntä tunnelmaa nykypeleihin verrattuna.

Homeworld2 julkaistiin 2003, pelin tekijänä oli Relic. Relic on tehnyt muun muassa Homeworld, Company Of Heroes ja Dawn of War pelit lisäosineen. Nyt odotellaankin Dawn Of War II:sta.

Sain hankittua yllätyksekseni Burnout Paradise autopelin. Tiesin Burnout-peleistä konsoleilla, mutta en tiennyt että se on tulossa PC:lle. Pelissä on Need For Speed – Most Wanted-pelistä tuttua vapaata ajelua, kilpailut tietenkin mukana siinä seassa. Grafiikat näyttäviä ja tunnelma sopivan arcademainen omaan makuuni. Vihdoin uusi stressinpoistoautopeli.