Kategoria-arkisto: 'Pidän' ↓

Päivämäärä vain melkein tiedossa, joten jääköön pois
[20:01:33] <kuraattori> no niin, nyt on taas kokista. 2x24tlk laatikot
[20:13:10] <goat> vitun homo

(A=tölkki, B=0.33l lasipullo, C=0.5l muovipullo, D=1.5l muovipullo)

Suuret kiitokset Tabascon maahantuojalle, ja etenkin sille henkilölle kenen kanssa olin tästä asiasta yhteyksissä. Maahantuojan TJ sen sijaan saa risuja. Mutta kuitenkin, vihdoin sain moisen pönikän. Tuo on kyllä tosiaan mennyt vanhaksi, vaikka mauste säilyy 5 vuotta, niin tuo on silti vanha.

Etiketti on tuollainen tukku-etiketti, eikä niitä mitä kaupoissa näkee. Jos jaksan, teen toiselle puolelle esittelyetiketin. Tuon etiketin mukaan pullosta riittää noin 726 annosta (yksi annos=teelusikallinen). Hienoa tietää.

Vihdoin täällä…

Olin hyvässä seurassa syömässä… tai siis olen, ja ruokalistassa pomppasi yksi ruokalaji silmille barbeque-kohdasta, ja syynä oli lihavoitu teksti Ei Rehuja!. Olin myyty mies ja tutkin mihin ruokalajiin oli ymmäretty moinen oivallus ympätä. 400g härän ulkofilepihvi. Vihdoin kantapaikassani oli “normaalikokoisia” pihvejä tarjolla. Eli yksi sellainen, ja se upposi ravintokupuuni nopeammin kuin solmisin tarralenkkareiden nauhat. Pum, hum ja nam!

Näitä voisi syödä useamm(i/a)nkin/myöhemminkin, eri lautasella olleet perunatkin olivat hyviä. Ja jälkiruokakin maistui.

Hyvät naiset ja herrat ja muut lukijat, 400g pihvi on hyvä. Ei se toki valtava ole, mutta hyvä.

Lautasellani ei ole koskaan ollut liikaa lihaa.

Kyllä kuuma suihku on ihanaa. Enkä nyt tarkoita elokuvien “kuumaa suihkua” kaksin tai itsensä kanssa, enkä metallisulattamon kipinäsuihkuja. Kuuman juoksevan veden alla seisominen on ihanaa. Tosin istuminenkin on ihanaa, onneksi keittiötuolini ovat muovia . Kuumaan suihkuun ei kyllästy ikinä. Olen jopa nukahtanut kuumaan suihkuun. Kyllä.

Suihkussa seistessä ei ympäristön virikkeet ole pääkopan muutenkin vajaateholla käyvän happimoottorin työn tiellä. Ajattelu tuntuu olevan helpompaa. Paitsi jos nukkuu samalla siellä. Virtaava vesi on ihanaa. Eikö olekin?

Taffelin Kartano perunalastuihin jää todella pahasti koukkuun. Hetki sitten avasin perunalastupussin, vaikka piti nukkumaan mennä. Kävi kuitenkin niin, että en saanut laskettua pussia kädestäni, vaan kävelin pitkin eteistä ja olohuonettani. Tiedostin erittäin selkeästi addiktion oireita ja ajattelin muutaman sanan aiheesta kirjoittaa. Kirjoittamisen aloittamista tosin haittasi juuri tuo koukkuun jääminen. Laskemattakin sain ynnättyä ainakin neljä kertaa kun olin lähes päästänyt otteeni irti pussista kun sieppasin sen takaisin tukevaan otteeseen ja hamusin sormet täyteen perunalastuja. Tunne oli hyvin selkeänä mielessäni, ajattelin että pakko syödä vielä muutama lastu, ja sama siis toistui. Epätodellinen havainto suorastaan.

Mikäli en olisi saanut päähäni ideaa kirjoittaa asiasta, luultavasti olisin nyt jo mussuttanut koko pussillisen perunalastuja. En vain kykene vastustamaan kyseisiä lastuja. Jos vielä mielin suoraan nukkumaan tästä, avattu pussi täytyy jättää rauhaan, kovasti vain epäilen…

LadyKiller perusti Kenkäblogin tässä muutama hetki sitten. Kävin kommentoimassa muutamia kenkiä/saappaita, melko intuiivisella itsesensuurilla:

Jos selkäni kestäisi, saisit kävellä noilla minun yli päästä varpaisiin.

ja

Huh huh, oisit ostanu ja sen jälkeen kertonu ihan mulle vaan missä moisilla seikkailet. On aika … lääh.

ja näillä sitten pääsinkin HurinanSanomiin.

Tähän kohtaan pitääkin sitten kirjoittaa molemmista. Aloitan kengistä.

En oikeastaan ole kenkäfriikki koska en osta niitä vuositasollakaan hurjasti. Lähinnä kiinnyn niihin muutamiin jotka olen jalkani saanut hyväksymään. Sen verran ehkä latentti kenkäfetismi minussa on, että kun hankin pari vuotta sitten vihdoin digipokkarin, niin kuvasin kaikkien niiden kengät joiden kanssa juttelin. Kotona jos oli vieraita, kuvasin kaikkien kengät ja festareilla kuvasin ympärilläni istuvien/seisovien kengät mikäli käynnissä oli keskustelua heidän kanssaan. Kuvia tuli “muutama” mutta kun aloin kuulemaan kyselyitä että mitä mä oikein duunaan, siis myöhemmin, niin tämä tapa jäi vaivihkaa taka-alalle.

Pidän kengistä, mutta ehkä sen verran huonolla tavalla, että kengistä pitämiseni on liiaksi teoreettisella tasolla. Lähinnä siis katson kenkiä mielelläni, vastaantulijoiden kengät tulee esimerkiksi katsastettua melko usein. Kengät on mielestäni tärkein vaatetus ja niistä pystyy päättelemään enemmän kuin monesta muusta vaatekappaleesta. Ihminen joka arvostaa jalkojaan, panostaa kenkiinsä. Huonot kengät tunnistaa valitettavasti paljon nopeammin kuin hyvät kengät. Huonot puristaa heti, mutta hyvät lopettaa pienen lievän hiertämisen (jos sitä lainkaan on edes) vasta hetken päästä.

Yhdet kengät joita käytän mielelläni silloin kun haluaa olla huoleton siitä missä tai mihin kävelee, tai millaisessa säässä tai maastossa kävelee, on Sievin 95-maiharit. Armeija käytti niitä Suomessa ainakin silloin kun itse intin kävin, ja totuin niihin sen verran hyvin että ostin itselleni uudet, onneksi sain suoraan tehtaalta puoleen hintaan. Maiharit ei purista mistään, pohja on kova eikä painokaan ole valtavan paljoa Nykyisin kuitenkin niitä tulee käytettyä lähinnä järkyttävässä lumisateessa, vesisateessa sekä festareilla. Ne ovat erinomaiset juuri festareilla. Muuten käytän lähinnä kahta paria Cat:in mustia kenkiä.

Tämän lisäksi katselen lähinnä, edes mietoa, ihailua hehkuen kavereideni kenkiä, etenkin erään kohta valmistuvan arkkitehdin melko mielenkiintoisia kenkähankintoja aina heidän vieraillessaan kotonani.

Sitten siitä toisesta, eli HurinanSanomista.

HurinanSanomat on täysin satunnaisesti ilmestyvä julkaisu, vähän niin kuin anekdoottisarjanikin. HurinanSanomat on puolueellinen, täysin subjektiivinen ja siinä kirjoitetaan äärimmäisen paljon Hurinasta itsestään.

Tämä kuulostaa melko kivalta. Luin alkuperäistä BlogiSanomia aika vähän, mutta se oli selkeästi asialinjalla, HurinanSanomat, mikäli toinen numero vielä ilmestyy, tuntuu ottavan rempseämmän otteen blogeista kirjoitteluun. Blogeista kirjoittaminen syö kyllä runsaasti aikaa, mutta se ei taida olla Hurinalle mitään uutta. Idea on muutenkin mukava, metablogijournalistiikkaa pitääkin olla edes jossain päin blogisfääriä. HurinanSanomien mukaan mediaopettaja oli jo ideoinut/ajatellut jatkoa BlogiSanomille, joten Hurina näyttää toteuttaneen edes jollain tapaa ja asteella tuotakin ideaa. Jää nähtäväksi ottaako urakka tuulta purjeisiinsa saaden toivottavasti jopa toimittajakunnan työmäärää jakamaan.

Onnea ja voimia Hurinalle tässä asiassa, toivottavasti ilmestyy toinenkin numero, pääsinhän itse kuitenkin jo heti ensimmäiseen numeroon.

Minä pidän kirsikoista. Paljon. Kirsikkajäätelö on namia, kirsikkalimu eli Dr. Pepper on namia, kirsikkajäätelö on tosi namia, tuoreet kirsikat on namia, jopa coctailkirsikat on namia. Kaikki kirsikat on namia. Siinä hehkutusvaihe. Sitten asiavaihe.

Kirsikka, kivetön (Prunus avium l., prunus cerasus l.)
(arvot siis laskettu kivettömästä, laji/t ei ole kivetön)

Lähde: Fineli

Kirsikoita on yli sata lajija, mutta hapankirsikka sekä imeläkirsikka ovat suurimmat tuotantolajit. Kirsikkaa on kasvatettu jo 4000 vuotta sitten Kiinassa, sekä Kreikassa sitä kasvatettiin jo ennen Kristuksen¹ syntymää. Kirsikat ovat arkoja kylmälle ja kirsikoita tuodaan suomeen runsaasti ulkomailta.²

Prunus Avium, jota myös villikirsikaksi kutsutaan, on Euroopassa ja Länsi-Aasiassa luonnonvarainen kasvi. Sen lehtipuu voi kasvaa 15-32 metriseksi. Tästä lajista suurin osa makeista kirsikoista periytyy.

Lehdet ovat yksinkertaisia, 7-14 cm pitkiä, sahalaitaisen reunan kera. Hedelmä, eli itse kirsikka on muutaman senttimetrin halkaisijaltaan, vaihtelevasti makeista happamiin tuoreina. Hedelmiä syövät myös linnut.

Yllä vapaa käännös englanninkieliseltä wikipedialta. Tietopuolelta vielä hieman latinaa sitä kaipaaville:

Imeläkirsikan taksonomia:
Kunta: Plantae
Pääjakso: Magnoliophyta
Luokka: Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Rosaceae
Alaheimo: Prunoideae
Suku: Prunus
Alasuku: Cerasus
Laji: P. avium

Ja sitten kun asiasta on puhuttu/kirjoitettu aivan tarpeeksi, voidaan siirtyä takaisin hieman hehkuttamisen puolelle. Kirsikat ovat yksi suurista ihastuksistani hedelmien saralla. Vuonna 91- kun olin Saksassa töissä, pienenä pojan koltiaisena, muistan silloin keskittyneeni ensimmäisiä kertoja kirsikansyöntiin oikeasti. Silloin ostin paikallista paino- ja tilavuusmittaa käyttäen suuren paperikartiollisen tuoreita kirsikoita, luultavasti vastasi kiloa, ja hyppäsin raitiovaunuun ihailemaan kaupunkia ja kyliä sen ympärillä, syöden kokonaan tuon kartiollisen. Siemenetkin taisin nieleskellä ihastuksissani. Tässä kohtaa pyydän välttämään mitään kaksimielisiä ajatuksia.

Edelleen pidän kirsikoita herkkuna jota on kotona aivan liian harvoin. Itseasiassa, täytyykin tiedustella millainen kirsikoiden saatavuus lumen aikaan itseasiassa onkaan. Olisikohan Helsingin Herkkuosastolla näitä nameja lainkaan tähän aikaan vuodesta. Mikäli joku tietää, arvaa, tai luulee tietävänsä, tai ei tiedä, voisi kertoilla asiasta kommenteissa.

Tähän loppuun täytyy sanoa, että yllätin ainakin itseni tämän merkinnän monipuolisuudella sekä lähteisiin viittaamisella. Olin kuvitellut, että kun eräässä kommentissa mainitsin kirsikoista tulevan myöhemmin lisää, luulin että tämä merkintä sitten kuitenkin jäisi vain tuohon alun hehkutukseen ja olisin perin tyytymätön tapaani tuoda esille suhtautumiseni kirsikoihin. Nyt kun tämä alkaa olla lähellä loppua ja valmiutta, voin myöntää olevani ylpeä itsestäni näinä vähäisien tekstimäärien aikoina.

Tämän merkinnän työstöstä sain idean joko tehdä, etsiä, lainata tai muuten hankkia plug-in joka laskee merkinnän kokonaistyöstövaiheen. Jos ei sellaista löydy, pitänee merkinnänsyöttölomaketta hieman viilata tämän toiminteen saavuttamiseksi. Manuaalisesti sain selville että tässä meni hieman yli tunti.

1. Tällä hetkellä sivusto jota luet, ei ota minkäänlaista myöntävää kantaa siihen oliko viittauksen toisessa päässä mainittu henkilö todella olemassa, tässä sitä käytetään lähinnä ajallisena referenssinä. Takaisin
2. Perustuu siihen, että kotimaista kirsikkaa on vain vähän saatavilla, ei siihen että tietoa runsaasta tuonnista voitaisiin perustaa tässä kohtaa faktoihin. Takaisin

Tämä on hieman ehkä outo, mutta antaa palaa.

Olen lukenut viimeaikoina, ja joskus myös ennen viimeaikoja, useammalta kuin yhdeltä, useammalta kuin monelta blogilta kuinka elämä kusee, kaikki on paskaa, yksin on yksinäistä, kukaan ei ole kiinnostunut jne aiheellista tai aiheetonta itsesääliä ja vähättelyä oman elämän suhteen. Onpa tullut sellaistakin vastaan että elämä on perseestä ja muuta sinne päin.

No, itsepä tässä äsken ruokaa laittaessa totesin itselleni, että rakastan elämääni. Ja syy tähän ei ole se että minulla on kohtuullinen terveys, työpaikka, asunto josta pidän oikein paljon, sauna siinä asunnossa, terveet vanhemmat ja niin edelleen. Ei, mikään näistä minkä voisin laskea onnekseni ei ole syy siihen miksi rakastan elämääni. Syy siihen on se, että elämäni oli ensimmäinen asia minkä sain, ja se on myös viimeinen asia mikä minulla tulee koskaan olemaan. Kaikki muu on siltä väliltä.

Tältä pohjalta…

Tämä tarina kertoo luistelusta ja lihasta, ensin luistelusta ja sitten lihasta.

Kuten tiedetään, rullaluistelu on upeaa. Ne teistä ette sitä äsken vielä tienneet, tiedätte sen viimeistään…nyt. Lahden kaduista suurin osa on jo mukavasti harjattu hiekasta puhtaaksi ja koska aurinko paistaa, päätin lähteä luistelemaan pitkästä aikaa. En kuitenkaan halunnut heti suoraan pitempää lenkkiä tehdä, joten painelin keskustan kautta rantaan ja harkitsin siellä lisää reittivaihtoehtoja, päätin kääntyä lähemmäksi kotia vievään suuntaan kunnes sain henkisen ja fyysisen muistutuksen eilisestä, eli krapulan ja urheilun yhdistämisen huonosta ideasta, pulssini kävi ties missä, varmaan kuubassa, henki tuntui tajuttomalta ja mietin että pääseeköhän suorinta tietä kotiin.

Tässä kohtaa tulee liha tarinaan mukaan eli ensimmäinen rivi johti hieman harhaan.

Nimittäin, olin tässä kohtaa urheiluani tarujen mukaan Lahden parhaan lihatiskin omaavan kaupan edustalla ja jälleen antivegaaneille kohdistettu tuotehintalappuyhdistelmä sai huomioni pois krapuloinnista. “ÄIJÄVARRAS, ei vihanneksia, pelkkää filettä”. Huomasin siinä sitten että jokainen lappu, sellainen julisteen kokoinen, oli myös lihaosaston budjetilla maksettu. Toinen, välttämätön tarkistus oli se, että syrjiikö kauppa luistelijoita, ja koska ei, päädyin sisälle lihatiskille asti.

Tässä kohtaa tarinaa luistelu jää pois ainakin hetkeksi.

Katselin pihvejä jotka olivat isompia kuin kämmeneni ja joita oli useampaa laatua ja lajia kuin minulla on varpaita. Katselin ja katselin ja puhekykyni palauduttua lihamyyjän sanoessa jotain, kuuloni oli vasta palautumassa tässä kohtaa, kyselin hieman niistä namnamläystäkkeistä ja päädyin pippurimarinoituihin naudan ulkofilepihveihin. Tässä kohtaa lihansyöjän ravintoketjua hintalappu on vain numerosarja ostajalle siinä missä vankinumero on vangille itselleen, eli täysin tarpeeton ja mietin että mitähän sen pihvin kanssa söisi. No olen kuullut juttua että pihvin kanssa on aina hyvä olla jotain¹, joten päädyin ottamaan sen ensimmäisen pihvin seuraksi toisen pihvin. Nyt minulla on 526 grammaa ulkofilepihviä odottamassa nautintoani. Pidän pihveistäkin.

Tässä kohtaa tarinaa se loppuu.

Ja sitten lyhyempi tarina luistelusta.

Luisteluhan on, kuten tiedetään, yhtä helppoa kuin kaatuminen. Ensin siirretään tasapainopiste tukipisteen ulkopuolelle, mielellään ripeästi ja näyttävästi, sen jälkeen tasapainopiste suuntautuu kiihtyvällä vauhdilla alaspäin kunnes kohtaa tukipisteen horisontaalissa tasossa. Mikäli tukipiste pyrkii tasapainopisteen alle, voidaan jomman kumman suuntaa ja kiihtyvyyttä pyrkiä muuttamaan. Kaatuminen kerran oikein opittuna, ei unohdu koskaan ja sama tilanne pätee luistelussakin. Noin, nyt ne teistä ketkä ehtivät, kokeilkaa kaatumista kunnes se sujuu ja sen jälkeen voittekin ryhtyä luistelemaan vapautuneesti, mutta muistakaa, LUISTELUSSA kaikki tehdään toisin päin kuin KAATUILUSSA.

1. Joko omalla tai Janin blogilla oli aiheesta aihetta joskus mutta en mitenkään muista missä kohtaa ja koska. Takaisin

Voi voi, nyt jää nukkumiset vähiin, muistin nimittäin tuossa tunti sitten että minulla oli tilaisuus kokeilla Blitzkrieg 2 peliä. Tämä tilaisuus oli tosin ollu jo muistaakseni parikin kuukautta.

No, oli aivan koukussa jo Blitzkrieg peliin, siis ensimmäiseen osaan, ja äskeisen testailun perusteella, ainakaan paljoa ei ole onnistuttu pilaamaan, näyttävyyttä lisätty, 3d tullut mukaan ja detaljeja riittää paljon enemmän.

Tässä nyt ei oikein keskittyminen riitä teille siitä tarkemmin kertomaan, ne jotka tietää Blitzkrieg pelit, tietää, ja ne jotka eivät vielä tiedä, tuskin ovat edes sen enempiä kiinnostuneita. Tuossa aloituksessa olevasta linkistä aukeavalla sivulla on pelintekijöiden tietoa tästä ihanasta ihanasta pelistä, tonkikaa sieltä jos uteliaisuus vaatii jotain muutakin.

Jos pitäisi isosti joulusta, niin tämä on kuin tammikuussa muistaisi että ai niin takapihalla on vieläkin paketissa jotain kivaa, enpä ole muistanutkaan ja sitten siellä olisi jotain kivaa ja sitten mistään muusta ei tulisi enää mitään kun olisi ihan että vau.

Tiedättehän sellaisen lihakoukun jota usein käytetään teinikauhuelokuvissa, tai teurastamoissa. Minä olen sellaisessa nyt. Tiukasti. Voi voi, miten minä tämän nyt selitän kenellekään. Voih.

update: Lisäsin tämän suomalaisen peliarvostelun pelistä.

update2: Lisäsin linkin korostamaan tuota “isosti joulusta” sarkasmia.

Ryhdyin tänään etsimään taustatietoja Tabasco-mausteesta. Kuvia, historiaa, paikkoja sekä tietoja sitä valmistavasta yrityksestä. Tämä tuntuu pääsevän samaan sarjaan Kirsikoiden kanssa siinä, kuinka intohimoisesti ja sitä kautta näennäisen vaivattomasti onnistun tähän paneutumaan. Sauna on toki samassa liigassa, mutta aiheen laajuuden vuoksi huomattavasti haasteellisempi, tulossa sekin kyllä.

Juuri äsken lähetin McIlhenny Company:lle sähköpostia kysyäkseni lupaa heidän sivuillaan oleviin muutamiin kuviin ja mahdollisesti muuhunkin grafiikkaan. Toivottavasti heiltä tulee nopeasti vastauksia jotta pääsen tämän herkun pariin myös kirjallisesti. Ja miksiköhän kirjoitin tämän alustuksen sen sijaan että olisin vain julkaissut sitten aikanaan sen Tabasco-merkinnän. No niinpä.

Pidän jalapenoista. Jääkaapissani on aina jalapenoja, pizzassani on lähes aina jalapenoja. Syön niitä sellaisenaan joskus ja suuni on jo melko tottunut tuliseen ruokaan. Tämä merkintä on osa Pidän-sarjaa.

Jalapeno¹ eli latinankieliseltä nimeltään Capsicum annuum on chilipaprika². Jalapeno on saanut nimensä Xalapa kaupungista joka sijaitsee Veracruz osavaltiossa Meksikossa. Kypsä jalapeno on punainen, mutta yleisesti käytettävä kypsyysaste on vihreä. Punaisiakin eli kypsiä jalapenoja toki löytyy, esimerkiksi Lahden Santa Fe:n Bacon Cheese-burgerin mukana tulevassa salaatissa.

Jalapenon tulisuus vaihtelee 2.500 ja 8.000 (lähteestä riippuen) Scoville-yksikön välillä eli ei kovin tulinen. Tämä tosin on melko suhteellista, tottunut suu kestää hyvin suurempiakin scoville-arvoja, mutta tottumattomalle tuo 2.500 voi olla jo liikaa.

Capsicum annuum (lähde: Wikipedia)

Jalapenon taksonomia:
Kunta: Plantae
Pääjakso: Magnoliophyta
Luokka: Magnoliopsida
Lahko: Asteridae
Heimo: Solanales
Alaheimo: Solanaceae
Suku: Capsicum
Laji: C. annuum

Jotkut ihmiset pitävät jääkaapissa niitä pieniä välipalaporkkanoita ja napsivat niitä silloin tällöin, itselläni on jalapenoviipaleita jääkaapissa joita napsin silloin tällöin. Namia.

Tämä jää kyllä hieman raapaisuksi aiheeseen, mutta idea tullee tästäkin selville. Tosin, mielummin syön kilon kirsikoita kuin kilon jalapenoja. Tämä tämmöinen pahoittelu tekstin vajaavaisuuksista ja oman pätevyyden vähättely on kyllä aivan viimeistä mitä tähän voisi kirjoittaa enää.

1. Englanninkielinen wikipedia Takaisin
2. Suomenkielinen wikipedia. Takaisin

Ehdinpä sentään vielä tämän vuorokauden aikana kertomaan, että kuivatut banaanilastut ovat herkkua. Ja melko energiapitoisiakin. Näihin jää koukkuun, samaan tapaan kuin hapankorppuihinkin. Valitan kuvan laatua. En vain tiedä minne.

1.05€/t lisää. Kelpaa, kyllä kiitos. Siis kelpasi. Mikäs siinä, en laita vastaankaan. Nyt on vähän hymy herkässä.

Liksaa tulee lisää, tilaajia näköjään lähtee, sopii sekin, mielummin näin päin kuin toisin päin.

update: Lisätään tähän vielä tämä linkki: Boikotoikaa Seiskaa

Aaah, Mokka Fretsaa ja vielä enemmän aaaaah, kirsikoita. Niin siis ja Helsingin ruttopuistossa auringon paahteessa paisteessa.

Kirsikoita nam. NAM I say you.

Mielestäni mukaville ihmisille sanotaan aivan liian harvoin että nämä ovat mukavia. Tai sitten se olen vain minä, koen ainakin että huomattavasti useammin, ehken sentään saturaatiotasolle asti, mutta kuitenkin nykyistä useammin voisin mainita asiasta ihmisille joita pidän mukavina.

Jotkut osaavat olettaa/havaita että tuo tai tämä pitää toista, sitä havaitsijaa/olettajaa siis, mukavana, mutta kukapa nyrpistäisi nenäänsä vilpittömästi ja avoimesti esitetylle asialle jonka sisältönä on pyyteetön ja puhdas “Sinä olet mukava ihminen ja pidän siitä”.

Niinpä siis, kerron teille, niistä siis jotka tunnen/tiedän jollain tapaa, hyvät lukijani seuraavaa. Koskapa kerron asiani jokaiselle erikseen, muut kuin nimensä tunnistavat saattavat kokea pienoista toistoa.

Johannes toinen, sinä olet mukava. Myös joskus.
Tukiopetuslapsi, sinäkin olet mukava, jopa useimmiten.
Hurina, sinä ainakin olet mukava, myös viimeksi olit mukava.
Jani, sinä olet kanssa oikein mukava.
Hani, sinä se muuten oletkin mukava, oikein mukava.
Satsmann, mukava olet kyllä sinäkin, vaikka lopetitkin dokaamisen.
SusuPetal, mukava juu, kyllä, myönnän.
Tinka, oikein mukava myös.
Zig, oikein tosi mukava, jätte mukava.
Sun Äitis, luultavasti yksi Mukavat Inc. perustajista.
Neo, uskon että olet mukavampi kuin vielä edes tiedän.
Marinadi, sinäkin olet mukava, vaikka todisteita siitä saakin lukea enemmän muualta kuin täältä.
BlackAngel, niin, kyllä sinäkin olet mukava. Ja tiedätkin sen kyllä.
edit:Sugar, sinäkin olet mukava, anteeksi kun unohduit tuosta julkaisuhetken listasta.
edit2:Sugar, lisäsin sut muuten tuohon sivupalkkiinikin. Nyt jo

Ja jotta ei kukaan olisi toisten silmissä parempi, näinkin toki kyllä on, minunkin silmissäni, niin väitän ettei tämä ole missään muussa kuin entropisessa järjestyksessä. Ja huomatkaa, muutkin, jos nimesi jäi tästä pois, se ei tarkoita että olisin sitä mieltä että juuri sinä et ole mukava, vaan se tarkoittaa vain sitä etten minä sitä vielä tiedä. Lisäksi, pyrin listaamaan sellaisia nimiä joiden tiedän tätä blogia lukevan.

Okei, muutamia on sellaisia jotka voisin tähän toki lisätä, mutta kun nyt en oikein voi rajattomasti… tai no siis voisinhan minä, jatkaa, mutta kun tämä nyt oli ehkä tarkoitus olla sellainen lista jolle päätyneiden tietoon erikoisesti halusin tuoda tämän asian. Jos koet että jätin sinut töykeästi listan ulkopuolelle, olet täysin vapaa ajattelemaan että MINÄ en ole mukava, mutta se perustuu omaan kokemukseesi tästä asiasta, ei minun.

Pieni lisähuomio tähän loppuun, ilokseni huomasin ettei miesten osuus listassa ollut edes kolmasosaa, hyvä te mukavat naiset!

Ostin pelin. Tai oikeastaan lisäosan sellaiseen. Half-Life 2 on kyseessä ja kuten tuo sivustokin kertoo, The Best Game Ever Made. Okei, no tuosta voi olla hieman eri mieltä, mutta niiden parhaimpien ikinä-joukossa.

Nyt siis ostin eilen myyntiin tulleen HL2 Episode One lisäosan, joka on kovin lyhyt, mutta silti vihdoin uutta HL2-materiaalia. Olin kyllä lukenutkin että se on tulossa, ja olin kyllä lukenut että kesäkuun ensimmäinen päivä se on saatavilla, mutta en muistanut sitä kuin vasta eilen Steam:in uutisia selatessani. Ja tilasin/ostin sen samantein.

Äsken kokeilin tuota lisäosaa, ja olen taas koukussa. Muistan jo Half-Life pelin kohdalla kuinka olin koukussa jo pelin nimestä. En pitänyt tuolloin aikoinaan Doom enkä Quake enkä Unreal peleistä, mutta Half-Life pelin ostin “suorilta käsin” ja se oli loistava. Sitten tuli Half-Life 2 ja se oli jopa loistavampi. Upean näköinen ja juontakin oli tarinaksi asti.

Episode One ei ole tosiaankaan pitkä, mutta eipä tuo nyt niin haittaa kun on tuoteperheen tosiystävä. Yhden pitkän illan koodailut saavat nyt odottaa. Ja auts, myönnän, ne tosiaan odottavat jo.

Sain sähköpostia:

TIEDOTE tiistaina 06.06.06, julkaisuvapaa heti

Esiintyjinä Slayer, In Flames ja Children Of Bodom

THE UNHOLY ALLIANCE -METALLIKIERTUE MARRASKUUSSA SUOMEEN

Sunnuntaina 12.11. Helsingin Jäähalli

Maanantaina 13.11. Tampereen Jäähalli

Kiitos Tomppa, tuplakeikkoja ei vielä olekaan plakkarissa, otetaan sitten Slayer-keikat #7 ja #8 peräkkäisille päiville.

Misantrooppinen ilmastomuutos tällä blogilla ei toki ole tällä ohi, mutta koska olin ikionnellisesti iloinen kerrankin saamastani sähköpostista, tämä ikään kuin laskettakoon lipsahdukseksi tämä uusi merkintä, mutta olenpa taas hiljaa. Tulen takaisin kun siltä tuntuu. Jos tuntuu

Ostin siis uudet kuulokkeet, Sony MDR-EX71SL ja pahoittelen jo nyt että valmistaja on tuo Sony. Nyt siis vaihteeksi pari sanaa muustakin kuin kaivostoiminnasta, polttamisesta, hiuksista tai muista hyvin yleisesti henkilökohtaisia asioita käsittelevistä aiheista.

Nuo kuulokkeet ovat tuollaiset korvakäytäväkuulokkeet ja tuo pehmustettu osa on oikeammin pehmeä osa eikä pehmustettu, se muovi on ohut “huppu” ja menee kokonaan korvakäytävään, tai no riittävästi ainakin. Ja koska tuo pehmeä osa estää ympäristöäänien sekoittumisen kuulokkeen tuottamaan ääneen ja päinvastoin, vaikka kuulokkeet ovat todella pienet, bassot tuntuvat paremmin kuin yhdelläkään nappi/korvakuulokkeella tähän saakka.

Mikäli ympäristöäänet sotkevat matalien taajuuksien kuulemista ja kokemista, usein on aiemmin eron huomannut painamalla käsillä/sormilla kuulokkeita tukevammin korviin kiinni tai käsillä sen ympäristön ääniä vaimentaen. Näissä kuulokkeissa, mikäli sormella hieman painaa kuuloketta tiiviimmin kiinni korvaan, äänessä ei tapahdu yhtään mitään muutosta. Bassotoisto ei siis parane, joten se on jo ilman painamistakin erinomainen.

Kuulokkeiden ympäristön ääniä vaimentava ominaisuus on itselleni erittäin tervetullut, sillä saan ja joudun töissäni käyttämään kuulosuojausta, ja nämä nyt kätevästi toimivat sekä kuulokkeina että “kuulonsuojauksena”. Toki on muistettava ettei aivan kauhean lujalla voimakkuudella kuuntele sitten sitä musiikkia. Nämä ovat loistokapineet, vaikka ovatkin todellakin vääränmerkkiset, mutta kun nyt en jaksanut postimyynnistä tilata mitään.

Seuraavaksi sitten taas ehkä jotain vähemmän epäolennaista.

Töissä tuli kuuma, hikikuuma, mutta pääsi sieltä sentään poiskin. Nyt sitten, 2 viikkoa lomista pitoon, jos hyvin käy, kirjoitan hyvin harvoin sillä aikaa. Italiasta ehkä jotain yritän pinnistää blogille. Kertauksena vielä, KESÄLOMA alkoi. (Säästän puolet myöhemmäksi, eli 4vkoa ei ole.)

Ja koska ei niin hyvin käy, kirjoitan luultavasti silti ainakin kerran päivässä. Hyvin hyvää keskikesänjuhlaa kaikille, vaikka sattuisit ulkomailla olemaan, sinut ehkä saa pois Suomesta, mutta Suomea ei saa pois sinusta …

Tähän ei paljoa tarvitse lisätä. Tabasco on, ja rakkaus on. Molemmat, niitä ei saa koskaan liikaa. Okei, rakkautta ei ole koskaan liikaa.

Ihan pikkaset terveiset asiasta kanssani keskusteille.

Rantakatu on kuin elokuvasta, jättimäisiä palmuja, kauniita naisia ja kilometritolkulla luistelukenttää, mutta parasta toki oli se että baarista haettiin juotavaa ja jatkettiin kävelyä ilman että Ilkka Perusportsari on ensin juomassa ja sitten niskassa kiinni. Aamulla etsimään sopivan hintaisia ja merkkisiä luistimia. Nyt karaistumaan jälleen umpikylmään suihkuun.

Eikä vieläkään kuvia, pahoittelut kansainvälisessä kuvayhteydessä.

Tätä kirjoittaessa olen rannalla, suuremmalla rannalla kuin mitä olen eläissäni nähnyt. Olihan siitä maininta aiemminkin, mutta täällä tosiaan on kiinteästi asennettuja auringonvarjoja molempiin suuntiin kirjaimellisesti silmänkantamattomiin. Ei siis näe missä auringonvarjot loppuu, tosin siitä syystä että ne samat varjot peittää näkökentän lähes joka suunnassa, paitsi merellä päin.

Tuli sitten hankittua rullaluistimetkin, olihan se jo Suomessa mielessä. Intersport-ketjun liikkeessä kyseinen malli kustansi 195€ eikä tuntunut kalliilta, mutta päätin onneksi käydä vielä kulman takana pienemmässä liikkeessä. Siellä kokeilinkin samaa mallia ja olin riittävän tyytyväinen eli päätin ostaa ne luistimet. Hinta oli enää 119€ joten olin vielä tyytyväisempi. Tämän jälkeen päätinkin luistella “päärannan” vieressä kulkevan leveän jalkakäytävän päästä päähän, ja vähän ylikin, ehkä noin 8km. Voitte kuvitella kuinka lämmin tulee 30 asteen lämmössä luistellessa. Hyvin kuuma, ei huonosti, vaan hyvin.

Terveppä terve täältä Italian lämmöstä. Eilen yöllä majapaikkaani lähtiessä täältä tuttavieni luota, Lisa, se toinen niistä kertoi että ulkona alkaa olla kylmä… jopa 28 astetta. Luistelin rannan viertä kulkevalle kävelykadulle, jalkakäytävälle tai mikä nyt onkaan, etsin avoinna olevan rantabaarin, niitä oli toki monta avoinna vielä, mutta yhden niistä ja ostin pari breezeriä.

Siinä istuessani ja palmuja katsellessani ja meren aaltoja kuunnellessani, auringon jo kauan laskettua horisontin taakse, ajattelin että voisinpa jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Hyvin paljon pidemmäksi aikaa. Lopuksi aikaa. Vaikka kyseessä on vain lomamatka, tai ehkä juuri siitä syystä, koin olevani onnellinen pitkästä aikaa.

Tuttavapariskunta on erittäin mukava ja meillä on hauskaa, mikäs täällä ollessa. Tämä reissu poikkeaa myös siten tavallisesta lomamatkasta, ettei kyseessä ole tavallinen seuramatka vaan matka tuttavien luokse ulkomaille. Yksin, ilman tuttuja tänne? Tylsää. Tuttavien luokse, upeaa. Kokeilkaa.

Ei epäilystäkään siitä, ettenkö pyrkisi tänne uudestaan, uskoakseni toistuvasti kunnes kyllästyn.

Katsoin äsken ensimmäisen jakson ensimmäisestä kaudesta. Ja toisen jakson, sen jälkeen vielä yhden, ja ja viidennen jälkeen vielä kuudennenkin. Lyhyitähän nuo jaksot ovat, onneksi, sillä jäin taas johonkin koukkuun, tukevasti. Vähän niin kuin Civ-peleissä, kierros vielä, yks vaan, tai hapankorput ja meetwursti, yksi vielä, yks vaan. Yks jakso enää HTF:iä, yks vaan.

Happy Tree Friends on ihanan ihana sarja! Seuraavaksi onkin DVD-metsästys vuorossa, jospa vaikka töissä käyttäisin aikaani hyödyllisesti siihen puuhaan.

No niin, ei siinä kauaa mennyt, boksi tilauksessa. Ai kuinka niin hieman tykästyin. Juu, olin mä näitä nähnyt muutamia ennenkin, mutta lähinnä uteliaisuudesta, nyt sitten osui ja upposi, mielenlaatu joka näissä vallitsee, on aivan upea. Sitä paitsi, lisää tavaraa hyllyyn.

BMW F 800 ST

Juu ei ole korttia, että niin enhän mä tollasta vois hommata kun ei sitä korttia ole, kyllä aivan. Mutta, jos mä alotan siitä kortin hommaamisesta, ni voi mennä toiset reilu 10 vuotta ennen kun sitä on lompakossa, mutta jos toi pyörä venais mua pihassa, ni ei menis niin kovin kauaa.

Yks sellanen, kiitos, ilman jäitä! (Korkeintaan niitä hattuun.)

(suurenee taas hiirellä)

Ylläolevassa kuvassa näkyy tuttavapariskuntani miehen vanhempien koti. Muun muassa koti siis, se asuintalo on tuossa keskivaiheella hieman pystyviivasta vasempaan. Etualalla näkyy peltoa, heti sen jälkeen viistosti oikealle alas katoava viiniköynnösviljelmä ja sitten sen takana taas loivasti nouseva rinne. Oikealla näkyy kahden vuoren huiput, kuulemma vain noin 2km korkeita, tässä kohtaa voi muistini pettää.

Koko tonttia ei saanut mitenkään edes kahteen kuvaan, tuolla oli hieman käveltävää. Alle tunti merelle ja alle tunti vuorille, kuinka paljon enemmän sitä voisi toivoa…

Ei ole tuore kuva, mutta kyllähän näistä tyhjistä saisi taas moisen pinon moneen kertaan. Tämä on tässä vain hieman vieroitusoireita loiventamassa…

NYT-liite kertoi että Underworld tulee Suomeen lauantaina 21.10. Koneisto Live-tapahtuman pääesintyjäksi. Tämä tuli itselleni suurena yllätyksenä, olen kuunnellut Underworldia mp3-soittimellani melko paljon ja seassa on ollut live-taltiointejakin joiden fiilis on saanut minut haluamaan Underworldin keikalle. 14.8 tulee liput tuonne myyntiin, aion ostaa ainakin yhden lipun, mutta seurakin kelpaisi.

Niin että sellaista, tämä oli pakko kirjoittaa itselleni muistin virkistämiseksi viikonlopun loppuun mennessä, sekä tietenkin siksi että pitihän tästäkin kirjoittaa. Jos vaikka sinne joku muukin haluaisi.

Menneisyyden Ote

Olin tähän sen verran tyytyväinen että päätin sitten laittaa sen myös tänne esille. SusuPetal kommentoi tuolla Pensselin Kapina-blogillani että tämä on ahdistava, ehkä se on, mutta sitä tehdessä mielessäni ei ollut ahdistava fiilis vaan lähinnä ikävä. Siis ei ikävä fiilis, vaan pelkkä ikävä.

Tulin hetki sitten värikuula-ammuskelemasta. Paintball on kivaa! Otsaani koristaa pieni jälki suoraan edestä osuneesta värikuulasta, mutta ilmeisesti kuula jatkoi viistosti pääni yli, sillä jälki ei ole niin paha kuin toisen tuttuni otsan sivua koristava mustelma. Siinä jälki näyttää lyijyputkella tehdyltä.

Värikuula-ammuskelu on sen verran kivaa, näköjään, että useampi meistä ryhtyi miettimään omien varusteiden hankkimista vuokrakamojen sijaan. Kyllähän siitä positiivinen muistikuva olikin, noin 10 vuotta sitten koulun liikuntatunnilla viimeksi pääsin tätä kokeilemaan.

Kuntoa pitäisi kohottaa sitten tietysti, nyt on jalat vähän lepoa odottamassa, hetken päästä saunaan elpymään.

Toivottavasti blogia vaivanneet ongelmat eivät enää ole blogin ongelmia. Flunssakin taisi jäädä maastoon.

Tämän näköinen värikuulamerkkain eli Tippmann A-5 olisi ensi kautta ajatellen ostoslistalla. Viriosia toki mielessä myös, 14″ sniper tai Flatline™-piippu ja remote-air jne. Ja joo kyllä, mikäli tähänkin harrastukseen on laittamassa 250-400 euroa, olisi syytä tykätä lajista.

Tähän mennessä mikään aiheeseen liittyvä ei ole onneksi saanut ajattelemaan että enpäs pidäkään yhtään. Aika paljon on nyt tullut luettua www.specialopspaintball.com-sivustoa, innoissani tietenkin.

Vihdoin saapui postissa Battlestar Galactica kakkoskausi boxina. Olin kyllä jokaisen jakson nähnyt jo keväällä, mutta nyt on sitten hyllyssä. Tulevana syksynä pitäisi kuuleman mukaan alkaa season3, joten ehkä voisin yrittää tuijottaa ykkös ja kakkoskauden dvd:t vaikka odotellessa.

Tuo alkuperäinenkin sarja on toki hyllyssä, mutta muistikuvat siitä perustuvat siihen aikaan jolloin telkasta saattoi katsoa jaksoja, pitäisi vilkaista kaikki 24 jaksoa jotta voisi vertailla tätä uutta ja vanhaa. Olen lukenut että tämä uusi versio Galacticasta ei ole pelkästä cylonien uhasta kertova sarja, ja olen kyllä samaa mieltä että sarja käsittelee laajempiakin aiheita kuin cyborgirodun ihmiskunnalle aiheuttamaa uhkaa.

Ohhoijaa, jos itse luulee kirjoittaneensa soopaa, pitäisi varmaankin olla ihan vaiti vain ja antaa muiden luulla ettei niin ole välttämättä käynyt, sen sijaan että jälleen viimeisessä kappaleessa ampuisi kaikkea mahdollista tukijalkaa polveen joka olisi vielä voinut pitää aiemman kirjoittelun verbaliikan vedenpinnan yläpuolella.

Katsoin juuri äsken Rooma-sarjan ensimmäisen jakson. Pidin kyllä, ja ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta pari sanaa ennen kuin näen siitä kirjoitetun muualla niin runsaasti että oma kirjoittamiseni tuntuisi vain virran mukana kellumiselta.

Vaikka en ole mikään historiantutkija, enkä varsinkaan Rooman, sarjan ensimmäinen jakso ei ainakaan epäkohdilla päässyt silmille hyppimään. Kai sitä voi sitten todentuntuiseksi kutsua jos se ei tuntunut epätodentuntuiselta.

Eräs seikka tuntui piristävältä, nimittäin se, ettei siinä juurikaan kainosteltu paljaan ihon kanssa, eikä myöskään nyky-yhteiskunnan normien mukaan melko ylenmääräisen väkivallan kanssa. Kuolema tulee jos olet väärä ihminen väärässä paikassa. Sopii kyllä mielikuvaan tuon ajan maailmanmenosta.

Jahas, Battlestar Galactica kolmas kausi on alkanut ilmaantua eetteriin. Tämä onkin sitten toinen sarja johon olen koukussa. Täytyy kyllä ehkä myöntää että se Prison Break on enemmän koukuttava, kyllä silti Galacticakin on aivan ehdoton. Huippua!

Liemessä ollaan

Nyt jo vaikuttaa olevan lähes kosher, varpaat pystyyn tytöt ja pojat, itse en raaski vieläkään innostua.

Company Of Heroes on verrattain tuore RTS-peli, THQ:n julkaisema ja pelilajin huippuja suoltaneen Relic:n tekemä. Peli on WWII teemaan pohjautuva todella hyvän näköinen ja addiktoiva tosiaikanaksu.

Pelin rakennuspisteitä saa hieman samaan tyylin kuin näiden yhtiöiden aiempi, sekin todella loistava, Dawn Of War peli asiaan suhtautuu, eli mitä enemmän alueita on hallinnassa/vallattu, sitä enemmän rakentamiseen ja yksiköiden luomiseen saa tarvittavia pisteitä. Eli ei mitään keräilyjuttuja vanhojen c&c-pelien tyyliin. Tämä ratkaisu tuntuu realistiseltakin, sillä mitä enemmän alueita pitää hallussaan, sitä enemmän tarvitsee yksiköitä.

CoH vaatii kyllä koneelta uskomattomia tehoja jos siitä aikoo nauttia niin nättien grafiikoiden kera kuin Relic on peliin ympännyt, sikäli huono asia jos omistaa vain keskitasoisen pelikoneen niin kuin minä. Mutta, tästä jatketaan, peli on loistava.

Tältä näyttää sadat ja luultavasti tuhannet vaahteranlehdet kotikatuni jalkakäytävällä. Tämän viikon olen kävellyt ja kävelen vielä jatkossakin, töihin, ja tallustelen näiden lehtien päällä ja joukossa.

Koska olen yövuorossa tämän viikkoa, ja aamulla kävelyni on niin verkkaista että olen kotona vasta lähellä seitsemää, näen aamuruuhkaiset autot katujen varsilla ja tunnelma on yllättävän miellyttävä. Lämpötilan ollessa lähempänä nollaa kuin kymmentä astetta, Esson piha täynnä aamukahvien hakijoita ja minä kävelemässä kotiin lehtien täyttämää katua, tuntuu kuin ymmärtäisin paremmin sanontaa “Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas” eli hieno vuodenaika kesä on ohi ja hieno vuodenaika syksy on tosiaankin kaduilla.

Samalla tajusin että asioista täytyy nauttia silloin kun ne tapahtuvat. Jos nauttii vihreistä lehdistä, nauttimisen aika on ennen syksyä, jos kellastuneista lehdistä maassa, syksy on ihanaa aikaa. Kaikelle on aikansa ja se aika saapuu kaikille.

Viime talven lopulla, maaliskuussa, kirjoitin näköjään viimeksi Need For Speed-pelistä, mutta tällä kertaa nyt kuitenkin uusimmasta versiosta, eli Need For Speed Carbon. Keskiviikkona pääsin sitä kokeilemaan, ja kyllähän siinäkin oli taas vetoa ehkäpä liiaksikin asti.

Taas tuttu tunne, yks kisa vielä, seuraava viritysosa autoon ni sit voi lopettaa, enhän mä nyt tolle voi hävitä ja niin edelleen. Vaikka koukutusefekti on melko tukeva, onneksi näitä autopelejä voi pelata myös pieninä annoksina, toisin kuin esim. WoW:ia . Ja kun peli näyttää nätiltä vaikka yömaisemia enimmäkseen taitaa ollakin, niin jaksaahan sitä monitoria hieman hetkeä kauemmin tuijotella.

En vielä ole päässyt kunnolla etenemään pelissä, joten uramoodin paremmuudesta verrattuna Need For Speed Most Wanted-peliin en tässä kohtaa osaa sanoa, pääasia on tietenkin silti arcade-tyylisellä kaahauksella. Ei muuta kuin hanaa!

(Hiirellä suuremmaksi…)

Eli sunnuntaina Helsingin Jäähalli ja maanantaina Tampereen jäähalli, siellä laitetaan korvat hörölle taas kerran. Sain jopa 2 paria kertakäyttöpiilareita hommattua, enemmän ajoissa tällä kertaa kuin erään kerran stadionkeikalle mennessä. Tällä on hyvä aloittaa loma, toivottavasti.

Ja se sinitarra ei ole korvien höröttämistä varten.

Kokeilin eilen Medieval II Total War peliä. Muistan joskus ennenkin kokeilleeni Total War-pelisarjan aiempaa peliä, mutta ei oikein iskenyt. Nyt sitten taisi iskeä. Äsken lopetin pelaamisen, tai siis ainakin hetkeksi, ja pelasin tuota uusinta peliä noin 12h yhtämittaa. Sellaista siitä sitten. Pitää varmaankin jatkaa ennen kuin lopettaa kokonaan. Joskus.

Medieval II @Wikipedia
Medieval II viralliset sivut

My Dying Bride ei ole ennenkään aivan tuntematon bändi ollut itselleni, mutta hyvin harvoin kuunneltu. Tiedän erään joka siitä kyllä on pitänyt jo pitkään, ja jollain tapaa voisin esittää vaikka miedot kiitokset sinne suuntaan, luultavasti olisi jäänyt se vähäkin kuuntelu väliin ilman TOL:sta.

Nyt nimittäin olen kertaalleen ajanut korvieni läpi, ja toinen kerta menossa, kaikkiaan 89 biisiä joista osa toki vain liveversiota samoista kappaleista, ja tämä toimii mainiosti. Etenkin joko väistyvässä tai viipyvässä alakuloisuuden verhossa, joka oli oikeastaan fiilis johon tätä lääkkeeksi otin. Luulisin kyllä että tätä soi myös iloisemmissa merkeissä tässä kiinteistössä jatkoa ajatellen, vaikka heti ensi vuonna.

En aio ottaa tavakseni esitellä bändejä täällä, olen pelien ja elokuvien osalta vielä harjoitteluasteella tuossa esittely/arvostelupuuhassa, joten.

Wikipediaa bändistä.

Rome tv-sarja jatkuu jälleen. Galacticaa, Prison Break ja Weeds sarjoja odotellessa voi sitten aloittaa taas yhden sarjan jatkamisen. Ensimmäinen kausi oli oikein kiva, saa nähdä kuinka Rome porskuttaa toiselle kaudelle.

White Jigsaw koukuttaa rankalla ja ankaralla kädellä. Alku on helppo ja addiktio valmiina jäämään jokaiseen kotiin. “Yksi vielä” fraasi on varmasti myös narkkareille tuttu, mutta yksi palapeli vielä on sentään lähes terveellistä ja pitää mielenterveydenkin kynnyksellä. Matkalla jompaan kumpaan suuntaan.

marginaalin Jani tämän sai ensiksi tarttumaan ja toivottavasti saan itse tämän edes muutamalle tutulle tai tuntemattomalle kyläilemään. Kyllä tässä voi Jania kiittääkin, saan aina välillä ajatukseni pois salaatista.

Ollessani viime lauantaina Café Esplanade:lla aikaisella lounaalla kahden hyvän ystäväni kanssa, sain toiselta heistä suosituksen erään tv-sarjan tiimoilta. Dexter kertoo rikospaikkatutkijasta hieman mielenkiintoisemmin kuin halveksumani C.S.I. Tämä rikospaikkatutkija nimittäin on sarjamurhaaja.

Aivan loistavaa tavaraa, ensimmäinen jakso on nyt katsottu ja jäin kuin poro koukkuun. Niin että kiitos vaan sinne.

Pidän kovasti saunasta ja lämmöstä ja nautin lämpimässä olemisesta. Silti, tänään tuossa 25° pakkasessa kotiin Essolta kävellessäni tajusin että pidän kovasti kyllä kylmästäkin. Eikä ole oikeastaan väliä kuinka kylmä on, pääasia on siinä että niin kauan kuin saan itse päättää altistumisajan, pidän kylmästä, oikeasti.

Verenkierto toimii hieman eri tahtiin kuin lämpimässä ja ajatuksetkin kulkevat ehkä edes ihan vähän eri rytmiä. Kylmä, siis tällainen lähes oikeasti kylmä, on myös mielenkiintoinen muistutus siitä, että montaa asiaa ei tarvitsisi olla erilailla muinaishistoriassa niin eihän täällä tallusteltaisi. Kunnon pakkanen tai myrsky kesällä tai talvella muistuttaa paljon paremmin Luonnosta kuin pelkkä auringonpaiste terassille.

Olisikin oma kyläni jo tässä vaiheessa

Travian-peliin näin linkin Turistilla ja päätin vilkaista. Ensin ajattelin että no eipä näytä kovin kummoiselta. Mutta, kyseessä on kokonaan selaimella pelattava peli, joten koukutusefektiä lisää se että pääsen tarvittaessa tarkistamaan tilanteita myös luurillani.

Alku oli useiden tuntien odottelua resurssien kertyessä, nyt olen päässyt/joutunut tilanteeseen jossa seuraavaa parannusta kylääni/joukkoihini joudun odottamaan jo yli vuorokauden. Rauhallinen peli siis alkaa olemaan.

Onneksi en näköjään ole yksin tuota pelaamassa, Nikke taisi pitää pelistä myös. Turistin näin hetken aikaa kylälistalla mutta en näe enää. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni muu blogaaja tuota pelaa. Tuttuni tai tuntemattomani.

Olin perjantaina yhdellä, eli muutamalla eräässä paikallisessa baariravintolassa melko mukavassa seurassa. Eräs henkilö joka töiden kautta on ollut ns. tuttu jo lähes 5 vuotta ilmenikin jollain tapaa mielenkiintoiseksi, ja nyt sitten kävi näin että menimme sinne yhdelle yhdessä.

Tuo ei varsinaisesti ollut merkinnän pointti, kuten arvata saattoi, vaan se, että siellä baarissa kun on pientä purtavaa, toast yms. listalla virvokkeiden oheen nautittavaksi tarkoitettuna, niin tämä vastapäätäni istunut nuorempi naishenkilö vilkuili sitä listaa. Sitä ns. ruokalistaa siis. Kysyin että onko nälkä ja tämä vastasi ja lainaan ulkomuistista nyt: “No ei oo nälkä mutta kai sitä voi muutenkin syödä?”. Ei tietenkään kerrottuna kuulosta ihmeelliseltä, mutta miehelle joka elää syödäkseen eikä syö elääkseen eli nauttii syömisestä kaikessa laajuudessaan, tuo kuulosti paremmalta kuin moni muu asia mitä naisten suusta on putkahtanut, tai tulee jatkossakaan putkahtamaan.

Tiedän, onhan tämä vähän hassua.