Kategoria-arkisto: 'Puhelimesta' ↓

Tänään vihdoin sain uusimman leluni. Nokia 9300 älyluurin. Tulin aamulla kuudelta töistä ja jäin hereille odottamaan postista saapumisilmoitusta. Olisi kyllä pitänyt käydä heti nukkumaan, nyt olen testaillut ja leikkinyt tämän kanssa hieman liikaa. Pari tunti ehtisi nukkua vielä ennen takaisin töihin lähtöä.
Tämä siis kirjoitettu tuolla puhelimella. Lisää puhelimesta ja siis myös puhelimesta myöhemmin. Nyt yritän nukahtaa.

Kello on vielä sen verran vähän, etten onneksi ole törmännyt aprillipiloihin. Vielä. No mitä nyt töissä lankesin vanhaan. Sentään niin päin, että piti muka olla töitä mutta se olikin aprillia.

Saa luvan jäädä viimeiseksi pilaksi tänä vuonna joka kohdalleni osuus. En myöskään aio selata netistä erilaisia jekkuja mitä on tehty. Toivottavasti kaikki lukijani sen sijaan joutuvat uhreiksi.

Olen joutunut huomaamaan lievää pysähtymistä pyrkimyksissäni muuttua Laiskasta Ahkeraksi. Olen roikkunut tietokoneen ääressä turhia tunteja, nukkunut laiskasti ja ollut tekemättä mitään. Ilmeisesti alun Ahkeruuden tunne ei riitä primus motoriksi enää, ja pitää olla jokin muu syy pysyä kehityksen tiellä. En ole tehnyt asioita heti, vaan kohta jos ollenkaan, tuo heti-tekeminen pitäisi saada palkitsevammaksi.

Tuosta aasinsillasta, huonosta sellaisesta tulikin mieleeni, ellei ollut mielessä jo ennen tuota, että vein äsken kauppaan CocaCola-tölkit keittiöstä. Vain 150kpl yhteensä. Muutama siis.

(Tämä teksti oli alunperin puhelimella kirjoitettu, mutta pieni säätövirhe poisti koko tekstin, nyt suivaantuneena kirjoitin tämän läppärillä.)

Niin, olen kyllä ollut ennenkin baarissa/ravintolassa, mutta vasta nyt olen vihdoin kyvykäs kertomaan siitä vielä paikanpäällä ollessani.!

En malta kirjoittaa ympäristöstäni vielä lisää, mutta seuratessani kanssaihmisiäni, en voi muuta kuin tuntea vetoa tulla kokemaan tämä nuoruuden päättömyys uudestaan. En siis millään halua ammentaa tätä nuoruuden hullua lähdettä tyhjäksi vielä.
Seuraan suurin piirtein “juuri-yli-teini-ravintola-iän” kokeneiden “elämystä”.

Alkoholin nauttiminen ja alkoholista nauttiminen tuntuvat olevan valitettavasti kaksi eri asiaa. Ensimmäinen tietenkin lähinnä tarkoittaa alkoholin annostelemista sisäisesti, ja jälkimmäinen sen vaikutuksista nauttimista. Alkoholin nauttiminen saattaa olla sosiaalinen tapahtuma, toivottavasti ainakin, alkoholista nauttiminen sen sijaan on vain alkuun lievästi sosiaalista kääntyen krapulan eli alkoholista kärsimisen loppuvaiheilla jopa anti-sosiaaliseksi tapahtumaksi.

Tuo jälkimmäinen olotila on saanut minut jo useasti punnitsemaan sen koskenlaskua arvattavuudeltaan muistuttavan tapahtumasarjan mielekkyyttä kokonaisuutena. Jos ryyppääminen olisikin niin päin järjestetty, että ensin olisi krapula ja sitten siitä palkittaisiin hurjan viihdyttävällä dagen efter ajalla. Perjantaina heti töiden jälkeen olisi hiljaista pään sisä- ja ulkopuolella, verhot kiinni ja roskaruokaa keittiössä. Ja sitten lauantaina heräisi mahtavalla aamuflaksiseksillä aloittaen, hieman myöhemmin voisi naiselta kysyä nimeä, tai “käytkö usein täällä?” tyylisiä kysymyksiä, ja naisen kadottua alkaisi kavereita tulla kylään, telkasta tulisi saunan jälkeen matsi ja huurteisia menisi kurkusta alas hiljalleen kaikkien nauttiessa.
Palkinto tulisi rangaistuksen jälkeen, eikä toisin päin ja näin kannustaisi ihmisiä aloittamaan viikonloppujaan krapulalla sen sijaan että mahdollisesti jopa vielä maanantaina siitä olisi jälkiä otsalohkossa. Myöskin, työnantajat olisivat tyytyväisiä koska kukaan ei odottaisi perjantaita, ja kaikki olisivat virkeitä maanantaina.

Valitettavasti näin ei ole ja itselläni on jälleen ollut tehoton sunnuntai. Heräsin liian aikaisin, söin liian myöhään, ja tehtävälistani lyheni liian vähän. En usko enää menettäväni paljoakaan mikäli vähennän juomistani 90%. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Yksi asia mitä EN enää menettäisi, olisi viikonlopun toinen tai jopa molemmat päivät. On vielä lisättävä, että tuttavapiirissäni on lähestulkoon kokonaan totutumpaa ihmetellä sitä ettei joku juo kuin sitä että vetää lärvit viikonloppuisin. Enkä usko olevani ainoa jolla on sama tilanne. Yliarvostettua ja kokolailla turhaa touhua.

Edellisestä kerrasta onkin aikaa jo.Sitä edellinen kerta jäikin yritykseksi luurin oikkuillessa. Sitä tämä tekee kyllä nytkin.

Tosiaan, jälleen matkalla, jälleen Tampereelle. En muista edes koska olisin juhannusta viettänyt siellä. Saa nyt nähdä millainen tästä kesäjuhlasta tulee. Uimassa en suunnitellut käydä, joten ainakaan siihen tilastoon en liity. Hukkuneiden tilastoon siis.

Lämmintä riittää, eikä kylmäkään ole, ei pitäisi olla valittamista. Olo vain ei ole mitä mainioin, joten kuumuus on huonompi homma. Jos sitä vaikka Juhannuksen jälkeen lisää.

Esimerkiksi korjaisi blogin softaa hieman.

Epätietoisuus vian aiheuttajasta tuottaa kaksin verroin harmia, kun riippuvuus tuntuu töihin saakka. Kotona odottaa tietokone, joka ei toimi niinkuin pitäisi, eikä tässä vaiheessa ole kuin pieniä arvailuja mistä ongelmat voisivat johtua.

Mikäli 80% musiikistani (loput palvelimella) ei olisi pääkoneella, saattaisin jättää ongelman ratkomisenkin myöhemmäksi tietäen, että jokainen tunti erossa tuosta rakkineesta toisi tunnin hyödyllisempää aikaa jonnekin muualle. Kunhan pääsen kotiin, näen miten asian yritän ratkaista…

Suljin taas tietokoneeni. Taisi olla ensimmäinen kerta tässä kuussa kun myös jätin sen sammutettuun tilaan. Olen tehnyt niin toki aiemminkin ja niin pitäis jälleen tehdä useamminkin.

Olin tänään vain väsynyt siihen että aika meni taas tietokoneen ääressä. En jaksanut edes pelata, vaikka olin juuri saanut loistavan RTS-pelin. En jaksanut elokuvaakaan katsoa koneelta, vaikka uuden sellaisenkin sain. Elokuvan siis.

Kyllästyminen tuntui taas jotenkin vapauttavalta, enkä siis vieroksunut sitä. Sen verran itseasiassa pidin sen aikaansaamasta rauhan lisääntymisestä, väsyneeseen mutta tolkuissaan olevaan päähäni, että pidin olennaisena kirjoittaa siitä blogille. Ja koska pääkoneeni siis nyt meni kiinni, läppäri on ollut jo pidempään kiinni, ja palvelimessani ei ole näyttöä kiinni, sekä se että annoin kolmoskoneeni omakustannehintaa muualle, piti tämä kirjoittaa puhelimella. Tietenkin.

Kiitokset ja nyt välittömästi uusintoja katsomaan, pää tyynyssä ja kulkematta Go-ruudun kautta.

Olen käytännössä aivan keskellä kotikaupunkiani. Kohtaamani yöelämä, oma osallistumiseni siihen sekä sen seuraaminen luo ylleni kaurismäkimaisen usvan.

Iloittelua ja hauskanpitoa. Osa, pieni osa kuitenkin, tuntuu olevan kärsivän nuken osassa. Ja vain tuo kärsimisen tunnelma tuntuu aidolta. Kärsivillä ihmisillä ei ole painetta teeskentelyyn. Iloitsevat ja menestyvät sen sijaan haluavat näyttää ulkokuoreltaan.

Autoja ajaa ohi, myöhäisestä yöstä huolimatta katusoittaja soittaa soitintaan, joku virtsaa kadulle kuin olisi kotonaan, ja pariskunnan riidasta kuulee huudon pari, lauseen sieltä täältä.

Voi vain kysyä, mikä osa elämää nyt on aistieni armoilla, sillä elämää tämä on.

Raavin edes hieman ylpeyttä kirjoituksesta, joka on tehty tilanteessa, eikä pelkästään tilanteesta.

Nautin tämän kirjoittamisesta enemmän kuin mistään tähän saakka blogillani. Kiitokset lukijoille, sekä niille yöllisille muurahaisille jotka taas jälleen orjallisen oloisesti toteuttivat rutiineitaan.

Minkä helvetin takia rautatieasemalla raiteet on numeroitu niin, että Raide 1 on KAUIMMAINEN raide? En tunne Lahden rautatiehistoriaa, mutta kieltäydyn uskomasta että se voisi mitenkään minua tyydyttävästi selittää järjestelyä.

Pienessä väsymyksessä (kts. suihkuun nukahtaminen) katsoin poikkeusjärjestelylappua (suuri rakennustyömaa aseman kohdalla) jossa luki että Tsadin juna lähtee raiteelta 5. Katselin lukuisien aitojen ja lippusiimojen yli kauas asemasta ja mietin että mitenkäs helvetissä tuonne pääsee kun lapussakin korosteettin että EI tunneliin. Olin että mitä vittua. Kunnes huomasin numeron jossain tilapäislapussa tuolla kauimmalla radalla jossa luki “raide 1″. Voi perkele jos olisin ehtinyt suunnistaa sinne asti ennen tuon huomaamista, olisin vieläkin asemalla enkä tässä junassa.

Tämä sitten tosiaan lähti asemarakennuksen viereiseltä, eli raiteelta 5. Kuinkahan iso pitäisi kaalini olla, että tämä sinne mahtuisi. Nyt ei mahdu kaaliin kyllä mitenkään.

Kaverin nilkka leikattiin tuossa viime torstaina, kuulemma metallia jää levyn ja muutaman ruuvin verran siihen saakka pysyvästi kunnes madot syövät luut ympäriltä. No tietenkin onnistunutta leikkausta piti juhlia pari iltaa tasavaltamme pääkaupungissa.

Se että toinen joutuu pitämään jalkaansa koholla sekä kävelemään hitaammin ja voimia vievästi, on sekä hyvä että huono seikka. Huono siitä syystä, että yhdessä baarissa viivytään pidempään, juodaan useampia tuopillisia, ja baarien vaihto tapahtuu lähinnä takseilla. Hyvät seikat tilanteessa ovat nuo aivan samat.

Tuleehan se kalliiksi, ja aamulla normaalisti tavallista väsyneempi sekä kotiinpaluu junalla ei koskaan ole piristävä. Silti, viikko sitten tämä reissu peruuntui, nyt otettiin se vahinko takaisin. Jopa rauhallisesti.

Nyt siis junan lähtöä odotellessa punnersin tämän. Tehtävä on vain melkein suoritettu, sillä kukaan ei oksentanut, hukannut mitään, poliiseja ei tarvittu, vaatteita ei likaantunut/rikkoutunut eikä yhdestäkään baarista heitetty ulos. Muuten olisin voinut taas todeta hitaasti että Tehtävä suoritettu

Olin hyvässä seurassa syömässä… tai siis olen, ja ruokalistassa pomppasi yksi ruokalaji silmille barbeque-kohdasta, ja syynä oli lihavoitu teksti Ei Rehuja!. Olin myyty mies ja tutkin mihin ruokalajiin oli ymmäretty moinen oivallus ympätä. 400g härän ulkofilepihvi. Vihdoin kantapaikassani oli “normaalikokoisia” pihvejä tarjolla. Eli yksi sellainen, ja se upposi ravintokupuuni nopeammin kuin solmisin tarralenkkareiden nauhat. Pum, hum ja nam!

Näitä voisi syödä useamm(i/a)nkin/myöhemminkin, eri lautasella olleet perunatkin olivat hyviä. Ja jälkiruokakin maistui.

Hyvät naiset ja herrat ja muut lukijat, 400g pihvi on hyvä. Ei se toki valtava ole, mutta hyvä.

Lautasellani ei ole koskaan ollut liikaa lihaa.

Olen jälleen käymässä kantapaikassani. Edellisestä kerrasta on yli puoli vuotta. Se on lähes viinan puoliintumisaika, eli valtavan paljon.
Yht’äkkiä muistin mikä tässä alituiseen samana pysyvässä paikassa kiehtoo, vähän tai vähemmän.

Tuttu ympäristö, tuttu henkilökunta, tuttu vessa ja tuttu sulkemisaika, kaikki nämä pitää mieleni ankkurissa todellisuuden satamassa epätoivon myrskyn riepoessa MS UusiAlku nimisen laivan ankkureita. ÖÖÖTS seis, remontin jälkeen vessa onkin alakerrassa.

Elämä on sitä mitä siitä tekee. Mielikuvat ja ihanteet luovat usein harhaisia puitteita siitä mitä olla voisi. Elämä kuitenkin on vain tätä, pelkästään tätä kunnes loppuu.

Haluan yrittää juosta karkuun, tarvittaessa purskahtaa parkuun, puijata sitä elämän arkkitehtia joka näin on hyväksi ajatellut. En minä, minä en tähän jää enkä suostu.

Miksi ihmiseksi kutsutun ohjelman rutiineja on niin vaikea murtaa, puhumattakaan rikkomisesta, säpäleiksi heittämisestä.

Istun junassa Pasilassa, ja ulkona sataa lunta. Melko runsaasti ja lisäksi sataa lunta. Lähdin auringonpaisteesta ja päädyin talveen.

Hieman yli tunnin päästä saattaa tapahtua jotain josta kirjoitan ehkä lisää, tai luen jostain muualta. Tai sitten ei ala mitään, enkä kyllä sitten ala minäkään. Baariin viimeistään huomenna, se on luvattava silti.

Jossain aiemmassa merkinnässä mainitsin DNS-ongelmista. No tänään sitten ongelma oli kasvanut niin suureksi ettei blogini osote enää yhdistynyt oikeaan IP:hen. Nyt näyttää siltä että toimii taas. Hienoa ja pahoittelut lukijoille palvelun saamattomudesta.

Niin tosiaan, muusta siis, tänään olisi vielä toinen ilta stadin hurjaa menoa aikaa etsiä. Iguanan pizza luultavasti on ensimmäinen tai seuraava kohde. Eilen jo jossain sanottiin että siellä ulkona kannattaisi olla varovaisia, yritän kokeilla.

On tämä ikävää kun töissä joutuu tekemään niin paljon töitä ettei ehdi harrastaa kirjoittamistakaan juuri lainkaan. Pahoin pelkään etten enää työpäivän jälkeen sitten jaksa enää. Niinpä nyt sitten ihan tämmöinen pikku narina puhelimella kirjoitettuna.

Kuka muuten laittaa meemit ensimmäisenä liikkeelle?

Kirjoitin noin vuosi sitten silloisesta uudesta “lelustani” Nokia 9300 älypuhelimesta. Jostain syystä Nokia ei kutsu puhelinta kommunikaattoriksi vaikka kameraa ja wlania lukuunottamatta rauta ja ohjelmisto on täysin sama kuin Nokia 9500 Kommunikaattorissa.

En silloin juurikaan kirjoittanut testailuista tai ominaisuuksista tai käyttömukavuudesta ja -hankaluudesta. Nyt ajattelin sen tehdä, tosin lyhyissä pätkissä siitä johtuen, että kirjoitan tätä työnteon ohessa Siinä siis selitys mikäli vaikuttaa siltä että ajatus katkeilee tai jopa katoaa.

Tällä puhelimella, tai oikeastaan, käyttötottumuksieni mukaan oikeammin kutsuttuna PDA-laitteella jossa on myös GSM-puhelimen ominaisuudet, olen kirjoittanut paljon enemmän tekstiviestejä ja sähköposteja kuin olisin tavallisella puhelimella saanut aikaan. Leveä 640×200 pikselin näyttö soveltuu mainiosti juuri tekstipohjaisen kommunikaation esittäjäksi. Lisäksi riittävä näppäimistö helpottaa viestien luontia huomattavasti.

Myös internetselailuun tämä on EDGE:n tuoman “vauhdin” myötä aivan riittävä, sanotaan vaikka että mahdollista joskaan ei aina kelvollista. Opera selain kyllä pärjää kiitettävän hyvin ottaen huomioon että kyseessä on näinkin pieni laite. Parhaiten selailun otollisuus tulee esille junien ja bussien aikatauluja selatessa, sekä muita sellaisia tietoja hakiessa joissa välitön tiedonsaanti on oleellista mielipahan tai jopa harmin välttämiseksi.

Olen myös pienen osan blogimerkinnöistä kirjoittanut juuri hetken tai tilanteen ja niiden luomien tunnelmien saamikseksi talteen. Kirjoitan tietyntyyppisiä asioita mielelläni juuri silloin kuin ne tapahtuvat, esimerkiksi suoraan baarista tai melkein baarista. Lisäksi muistiinpano-toiminne on loistava, muistuttaa Post-it lappuja kaikin puolin. Kirjoittaminen siis sujuu mielestäni enemmänkin kuin riittävän hyvin.

Tähän laitteeseen on toki saatavilla muitakin ohjelmia kuin vain Nokian toimittamia. Yksi paljon käyttämäni on AgileMessenger pikaviestinohjelma joka tukee MSN, AOL, AIM, ICQ ja Google pikaviestinprotokollia. YEDIT ja YFTP ovat myös hyödyllisiä ohjelmia. YEDIT on selkeä ja yksinkertainen ascii-editori jota käytän esimerkiksi html php ja tietenkin txt tiedostojen muokkaukseen. YFTP sitten on tavallinen ftp-tiedonsiirto-ohjelma. Puhelimeen olen lisäksi hankkinut, tosin tarpeettomaksi jääneen irc-asiakasyhteysohjelman ja Putty nimisen ssh-yhteysohjelman. Siinäpä tärkeimmät itse hankkimieni ohjelmien osalta.

Puhelintoiminnot ovat loppujen lopuksi perin simppeleitä, kansiosan puhelin on S40 sarjaa eli perusmallia. Tieturin puoli on S80 sitten taas ja toimii Symbian käyttöjärjestelmällä.

Tässä kohtaa siirryin tietokoneelle.

Sitten hieman käytöstä. Kannen puhelin on kuin mikä tahansa Nokian luuri, siitä ei sen enempiä, mutta tieturin puolella on siis täysi näppäimistö, kalvonäppäimet eikä tuo pieni koko haittaa lainkaan, sillä sormeni ovat näppärät mutta eivät kaviomaiset. Näyttö on erittäin hyvä, terävä ja kirkas. Pikselit ovat itseasiassa tiheämmässä puhelimeni näytöllä kuin monitorissani, joten 640×200 resoluutio on loistava. Kannen sarana on vasta nyt alkanut hieman osoittamaan väsymisen merkkejä, siis hieman löystymään, mutta sitäkään ei kunnolla huomaa ellei vertaa tuoreeseen yksilöön. Puhelimeen mahtuu MMC-muistikortti, ja itselläni on 1gb sellainen, joten musiikkiakin mahtuu aivan riittävästi kyytiin, kaiutin soittaa yllättävän hyvin ollakseen monokaiutin.

Akun kesto alkaa olla vuoden ahkeran käytön jälkeen vähän niin ja näin, etenkin gprs/edge-yhteyden käyttö syö virtaa runsaasti, mutta koska asun kuitenkin kaukana metsistä, saan puhelimen ladattua aivan riittävän usein. Paino, 167g ei ole juuri mitään kun vertaa sitä ominaisuuksiin ja tämä mahtuu hyvin kyllä taskuunkin. Itse tosin käytän vyökoteloa.

No niin, tästä piti tulla sievä ylistys mukanani aina kulkevalle tietovälineelle, eli Nokia 9300 puhelimelle, mutta pursuili ja tursuili taas vähän hajanaiseksi merkinnäksi. Sovitaan vaikka niin, että poistaa ei kukaan voi mitään, mutta lisättävää voi esittää kysymyksien muodossa. Tai kommenttien. Todettakoon vielä ihan melkein lopuksi, että pidän kyllä tästä laitteesta paljon.

(lisäsin linkitykset jälkikäteen tietokoneella, en siksi etteikö sitä voisi tällä puhelimellakin tehdä, vaan siksi ettei aikani tällä kertaa riitä olemaan niin kärsivällinen)

Aaah, Mokka Fretsaa ja vielä enemmän aaaaah, kirsikoita. Niin siis ja Helsingin ruttopuistossa auringon paahteessa paisteessa.

Kirsikoita nam. NAM I say you.

Kirjoitan tätä nyt töissä luurillani joten linkit ja kuvat jäävät vähiin. Tämä lähinnä siksi etten olisi liian hiljaa ja etten kokisi päässeeni eroon blogistani. Tässä merkinnässä on ohuelti useampia aiheita.

Ensiksi Ropen nälkäblogihaaste. Sellaisenaan, en hyväksy enkä hylkää tuota haastetta. Siinä siis oli tarkoitus vähentää kiinteän ruoan osuutta nautitussa ravinnossa viikon ajan ja näin säästynyt summa ruokakuluissa tulisi lahjoittaa SPR:lle. Koska vihaan itse nälkää siitä omakohtaisia kokemuksia saaneena, en aio vähentää ruokani määrää kiinteässä tai nestemäisessä muodossa. Mutta koska en myöskään ole täysi nilkki, niin lahjoitan nälkäpäiväkeräykseen tuolla kohdeviikolla 38 ruokaan käyttämäni summan. Toisin sanoen näin osallistuessani lahjoitan enemmän kuin uskoakseni olisin lahjoittanut alkuperäistä haastetta noudattaen.
Mikäli syön niin kuin tähänkin asti, jaksan paremmin tehdä töitä josta saatua palkkaa sitten voin lahjoittaa. Uskon tämän olevan parempi keino ottaa osaa, sillä se, että vähentäisin syömistäni, ei vaikuta kenenkään nälkäänäkevän ravinnonsaantiin.

Sitten, syy miksi blogilla oli viikonlopunkin hiljaista, on se, että kävin Johannes Toisen kanssa mökillä. Loimutettu 2kg norjanlohifile päässee merkinnäksi kuvan/kuvien kera, meressä uinti syyskuussa ehkä, sekä n. 260km ajomatka ikkuna alhaalla lienee kirjoituksen arvoinen sekin. Lisäksi sain muutamia kuvia kauniisti oranssina hohtavista tyrnimarjapuskista, toivottavasti joku niistä jopa onnistunut. Eli näistä ehkä hieman lisää myös.

Niin ja sitten Rome-televisiosarja oli loistava, kiitos tekijöille ja kakkoskautta odottelen. Nyt onkin sitten koukku tullut Prison Break sarjan suunnalta eli huomasin katsovani sitä ahmien jälleen. 6 jaksoa ehdin vain nähdä ennen kuin kello huusi nukkumaan noin viideltä aamulla.

Näin tässä piti typistää taas monia asioita tietokoneen- ja ajanpuutteen vuoksi. Että sellaista.

Juu ei se Thine Eyes Bleed säväyttänyt eilen eikä se säväyttänyt äskenkään. Sama tenho Lamb of God orkesterilla parhaillaan, onneksi viimeistä biisiä veivaavat. Loput niiden loputtua…

Kolme päivää nyt vierähtänyt täällä, Amsterdamissa. Sää on verrattavissa Suomen loppukesään, noin 15 astetta ja (usein) ajoittaisia sateita. Muutaman kerran aurinko paistanut tunnin tai pari. Nyt kyllä näyttäisi olevan pilvetön taivas.

Kanavia täällä tosiaan on paljon, opaskirjan mukaan enemmän kuin Venetsiassa, ja siltojakin 1200. Liikkumiseen helpoin tapa on ehdottomasti pyöräily, ja siihen on kiinnitetty varsin paljon huomiota kaupunginkin osalta, pyörätiet joka paikassa, pyöräilijöille omat liikennevalot jne.

Pieniä baareja on myös tosiaan lukuisia, nyt parina päivänä olen pyöräillyt siellä täällä poiketen muutamalle oluelle silloin tällöin. Tällaisessa ympäristössä olisi varmasti mukava asua pidempäänkin.

Kuvattavaa on ollut hieman, paljon tai oikein paljon, hieman ilmoista riippuen. Lisääkin vielä pitäisi kuvata, mutta kunhan aika antaa periksi. Kuvia tullee Melkein Blogille lähinnä täydentämään kirjoituksia, jos edes niin, mutta suuremman osan pyrin sitten saamaan Devakukku.de-blogille.

Lainaksi saamani pyörä oli hieman epäkurantti, etuhaarukka oli kolaroitu johonkin niin että se oli lähes vaarallisen paljon vääntynyt taakse päin ja ketjut olivat niin löysällä että irtosivat vähintään kerran tunnissa. Viimeisen kerran ketjujen sitten irrottua, niistä irtosikin yhden ketjulenkin puolisko, eli käytännössä ketjut menivät poikki. Niinpä sitten talutin pyörää erään markkinan päätyyn ja päädyin ostamaan 60 eurolla käytetyn 6 vaihteisen pyörän joka sitten jo toimiikin.

Juurikaan pahaa sanottavaa paikasta ei ole, valitettavasti, nimittäin täältä joutuu kyllä kohta jo pois lähtemään. Valitettavasti taisin vilustua eilen, nyt on yskää ja nuhaa ja kurkkukipua, onpahan jotain kotiintuomista.

Tässä tällainen, ei-yllätyksiä sisältävä pieni matkakohdeselostus. Sunnuntaina kotiin, tai ainakin Suomeen, ehkä sen jälkeen lisää täältäkin. Niin ja tämä on kirjoitettu parissa eri otteessa, ennen vilustumista ja sen jälkeen ja lisäksi luurilla, joten on mahdollista että tarvetta editoinnille esiintyy.

En ole Apple-ihminen. Broidi oli, moni muukin on, minä en. Se tässä alta pois.

Überkuul ja Schizo, näistä joita jaksoin selata, toivat esille Applen Iphonen julkistamisen. Tietenkin asiasta on lähes jokaisella itseään ja Applea kumartavalla blogilla ja sivulla, tämä ei ole yksi niistä. Puhelin… näyttäähän se ihan hienolta, siinä näyttäisi olevan jopa ominaisuuksia paljon ja se on sitten vieläpä Apple.

Tuntuu vain että Applen välineet tekevät välineille sen minkä Microsoft teki pc-käyttöjärjestelmille. Okei, paremmin sentään, eikä ihan niin väkisin. Kaikki kommunikointi/kuljetettava media on kohta Applen design-monopolin jaloissa. iTunes hallitsee kaikkea.

Itse en halua iPhonea, ja suurin syy siihen on luultavasti vain se että se on Apple, ja toinen suurin syy se että “kaikki haluaa sellaisen”.

Ominaisuuslista on toki lähes täydellinen ja vaikuttaa siltä että Apple tekee sen minkä moni muukin, mutta paremmin. Ehkä pitäisi tehdä paavoväyryset ja kääntää takkia. Joskus varmaan teenkin sen, ellei se sitten tunnu itseni petkuttamiselta.

Inhottavaa olla kateellinen sille innolle millä kaikkea mikä on iJotain™ hehkutetaan. Inhottavaa.

Sain perjantaina kännyliittymäni auki. Se tosin oli avattu jo torstaina mutta koska SIM-kortti ei suorita rekisteröintiään ennen kuin käynnistyksen yhteydessä, en tuota ollut huomannut. No akun irroittamisen jälkeen tietenkin puhelin hukkasi päiväystiedot ja niin edelleen. Asetin kellon oikeaan aikaan ja all was good.

Eilen kävin nukkumaan josssain vaiheessa ennen klo15, vakaana tarkoituksena ottaa vain tunnin torkut ja sitten siirtyä Bulevardille. No eipä sitten mennyt kuin noin 6 tuntia kun heräsin ja katsoin luurista kelloa/päivää. Päivä näytti sunnuntaita ja kello ilta yhdeksää.

Tässä kohtaa fiilis oli hieman hämmästynyt. Ensin ajattelin ettei ole mahdollista että olisin nukkunut yli 24 yhtä kyytiä, siis heräämättä välissä. Katsoin päivää uudelleen ja se oli edelleen sunnuntai. Hitaasti tunnustin itselleni että no osaanhan minä kyllä nukkua paljon, ja kai se uni sitten vaan oli poikkeuksellisen loistava ja aamulla töihin normaalisti, maanantaihan se seuraavana ja nukahdin uudelleen. Kuinkas muuten.

Sitten soi puhelin, Bulevardilta soitettiin että nukunko minä. Kysyin ensin että mikä päivä on meneillään ja sitten tajusin tarkistaa päivän lisäksi päiväyksen, joka olikin sitten 2.1.2005 eli ei ihan kohdallaan. En siis ollut nukkunut vasta kuin 6 siinä vaiheessa. Taisin sitten kuitenkin nukahtaa uudelleen ainakin hetkeksi.

Melkein on harmi että itseltäni näin ryövättiin kieltämättä hypnoosinomaista harhaluuloa vastaava tunne siitä että on tehnyt jotain mitä ei ole tehnyt.

Jospa tässä nyt yhden merkinnän saisi kirjoitettua ennen Suomeen palaamista. Odotan junan lähtöä Amsterdamin asemalla. Krapula on havaittavissa, osasyy lienee toisessa tai toisessa punaviinipullossa joka upposi eilisessä grilli-ravintolassa. Söin jälkiruoaksi puolikkaan annoksen ribsejä. Ja sen jälkeen taisi olla vielä annos jäätelöä lämpimillä kirsikoilla.

Aikaisemmin viikolla kävin elokuvissa, mielettömän hienossa elokuvateatterissa. Hieman ennen elokuvan loppua tunsin jalallani jotain liikettä enkä lainkaan ymmärtänyt mikä se voisi olla. Elokuvan loputtua ja ovien jo sulkeutuessa myös minä sain huomata hiiren aulan punaisella matolla. Todella hieno teatteri siis.

Tämä on jälleen vain raapaisu, eihän tässä nyt kirjaa jaksa kasata, lentokin vielä edessä ja niinpä tähän ei päätynytkään ne hienoimmat asiat edes osittain tai kokonaan. Kotia kohti nyt siis tieni vie. Oikeastaan, kiskot näin aluksi.

Nokia E90

Tuli hankittua sitten moinen, nyt kun kytkykaupoilla tuon laitteen hankintahintakin jää inhimilliselle tasolle. Johan aikaisempi Nokia 9300 ehti olla käytössä ~2,5 vuotta. Tämä nyt sitten vähintään 24kk.

Ai että mitä tuolla tekee. No ei juuri mitään, mutta millä tekee?

+iso ja tarkka näyttö (sisänäyttö siis, ulkonäyttökin on kyllä iso ja tarkka)
+näppäimistöt
+yhteydet; HSDPA, edge, wlan
+jämäkkä rakenne, kuoret metallia
+taustavalaistu sisänäppäimistö
+auto-focus kamera+led-salama
+usb Mass-storage profiili
+kameran videokuvaus
+sovellusmuistia vapaana 128mb
+saranat
+kansinäytöllä oikeasti jotain käyttöäkin
+ajastetut profiilit saa sentään kolmannen osapuolen ohjelmalla laitteeseen

-S60 vaatii S80:n jälkeen totuttelua
-viestisovellus tuntuu tahmealta (edit:johtui edellisestä luurista siirretyistä 2200 tekstiviestistä jotka päätyivät siirrossa saapuneet kansioon hidastaen koko sovellusta.)
-kameran laukaisimen tuntuma
-(uutta luuria pitää varoa)
-Videosoittimen (RealPlayer) asetukset olemattomat
-ei ajastettuja tekstiviestejä eikä profiileja ominaisuutena

Näitä muutamia tähän koottuna, puoliviikkoa kohta testanneena. Onhan tuo puhelinkin kyllä. Suuri osa noista plussista ja miinuksista tosiaan aiempaan versioon eli 9300 nokialaiseen verrattuna soveltuvin osin.

Nokia E90 ominaisuudet

Kävinpä melko pitkästä aikaa luistelemassa. Uusi luuri tietenkin mukana ja Nokian SportsTracker reittiä piirtämässä. 8.6km tuli piirturin mukaan matkaa.

Yritin käydä iltapalalla 24h McDonaldsissa autokaistan kautta, mutta siellähän oli liikaa autoja. Ja juuri ennen Mäkkiä kävi jotain mitä ei ollut käynyt yli 10 vuoteen. Kaaduin nimittäin luistimilla. Vauhtia ei tosin ollut juurikaan, paljon normaalin luistelunopeuden alapuolella. Suojatien kohdalla oli asfalttiin tullut pyöreäreunainen kuoppa ja se ei hämärässä niin kovin kauhean hyvin erottunut.

Suojiahan ei toki ollut joten asfaltti vain lievästi hipaisi vasenta kyynärpäätä ja -vartta. Jälkiäkään ei kyllä enää ole yhtäkään joten todisteita koko tapahtumasta ole niidenkään käyttöön jotka väittävät luistelun ilman suojia olevan vaarallista. Ei se luistelu ilman suojia tietenkään vaarallista ole, kaatuminen korkeintaan saattaa sattua enemmän.

Kyllä se luistelu kivaa on, varmaankin otan Italian-matkalle luistimet mukaan.

Tämä alla olevassa lainauksessa oleva lista on täysin varmistamaton, joten jos joku haluaa väittää ettei pidä paikkaansa niin aivan vapaasti.

Koko puhelimessa ei ole edes mitään multimediaominaisuuksia.

Musiikkia ei ole mahdollista asettaa soittoääneksi
Ei Adobe Flash -tukea
Ei tue stereoääntä Bluetoothin kautta (A2DP)
Ei pikaviestintäohjelmaa
Ei multimediaviestien (MMS) lähetys- tai vastaanottomahdollisuutta
Ei äänen tunnistusta tai äänivalintaominaisuutta
OS X -käyttöjärjestelmä vie noin 700 megatavun siivun tallennuskapasiteetista
Ei mahdollisuutta leikata, kopioida tai liittää
Ei videonnauhoitusominaisuutta
Akku kestää noin 300-400 latausta jonka jälkeen se on vaihdettava maksusta Applella
Ei mahdollista muokata PDF-, Word- ja Excel-tiedostoja

Melko kummallista multimediatuotteiden kultapojalta Applelta tuoda markkinoille tällaista. Tosin, kun ajattelee että näitä lueteltuja ominaisuuksia lisäämällä saadaan parikin sukupolvea helposti tuotua markkinoille ilman pisaraakaan innovaatiota tuotekehityksen osalta, ja fanboit taas juoksevat Applestoreen.

Itseasiassa, koska saatan kriittisimpien mielipiteiden mukaan olla vastaavasti Nokian fanboi, vaikka en ole, niin vertaanpa nyt kuitenkin hankkimaani E90 kommuun tuota listaa: Kaikki muut tuolta listalta löytyy, paitsi OS X-käyttöjärjestelmä. Kosketusnäyttö uupuu, mutta mielellään saakin uupua.