Tagi-arkisto: hämmästely ↓

Ohiossa 15 vuotias tyttö otti itsestään alastonkuvia kännykällään ja lähetti näitä kuvia koulukavereilleen. Nyt tyttöä odottaa syytteet lapsipornosta, sekä mahdollisesti kännykän menetys valtiolle rikoksentekovälineenä. Koska syytetty ei ole vielä aikuinen, on tuomioistuimen vallassa päättää joutuuko tyttö tuomion saadessaan rekisteröitymään seksuaalirikolliseksi.

MITÄ VITTUA???

Lisäksi:

Viranomaiset harkitsevat lapsipornografiasyytteitä myös kuvat vastaanottaneita luokkatovereita vastaan.

Pitäisiköhän tehdä äkkiä kallis ja tehokas sovellus jokaiselle kännykkäalustalle joka estää lapsipornoviestien vastaanottamisen.

Tässä on nyt pakko olla jotain sellaista mitä en voi käsittää vaikka käsityskykyni kasvaisi exponentiaalisesti seuraavat 10 vuotta.

Uutiset: FoxNews via ItViikko

Ilta-Sanomien “Ota Kantaa”-kysymys

Ilta-Sanomat siis kirjoitti Nelosella pyörineen Unelmien Poikamiehen loppuratkaisusta. Uutisoinnin yhteydessä oli Ota Kantaa-kysely jossa siis kysyttiin tekikö Antti oikean valinnan. Hetkinen, olkoon kuinka pinnallinen tahansa, kuinka skeptinen tahansa, tai kuinka amerikkalaistunut töhöpää vain, ihmiset voittavat lotossakin, voihan tuolla olla vaikka millaisia tunteita, mihin suuntaan tahansa. Miten voi kukaan oikeastaan vastata kysymykseen “tekikö Antti oikein”? Täysin sama asiahan olisi kysyä tienhaarasta vasempaan kääntyneestä ihmisestä, että kääntyikö tämä oikeaan suuntaan. Tietämättä mihin tämä oli matkalla. Sillä, kumman Antti valitsi, ei tämän merkinnän kannalta ole mitään väliä, joten en edes mainitse sitä.

Tätä kirjoittaessa äänestäneitä oli noin 6 tuhatta ja äänet jakautuneet 45% Kyllä ja 55% Ei vaihtoehdoille.

Onhan näitä iltapäivälehtien typeryyksiä saanut jo pitkään ihmetellä, mutta mitähän tälläkin kysymyksellä taas ajetaan takaa. Ei kyse sentään ole Kauniiden ja Rohkeiden vakiokaavan mukaisista valinnoista joihin ottavat luultavasti kantaa kaikki mummot ja vaarit ja tietävät toki “oikeat” ja “väärät” valinnat toisistaan. Voisiko joskus toivoa saavansa edes pseudoviihdyttävää luettavaa, sellaista joka olisi sitten sitä viihdyttävää mielentilasta riippuen, tai ei viihdyttävää, mutta ei toivoakseni koskaan sellaista josta tulee vihaiseksi kaiken järjettömyyden takia. Oikeastaan viha on tuossa hieman väärä ja tuhlaavainen ilmaisu, mutta tässä mielentilassa saa luvan kelvata.

Tammikuussa 2007 minulla oli kummallinen salaatti-kausi. En oikein osannut syödä kuin salaattia ja ihmettelin sitä täälläkin. Lieneekö ollut viikko kun söin pelkkää salaattia. Ei siis tehnyt edes pihviä mieli. Nyt on toisinpäin.

Olin ostanut puolessa välissä tätä viikkoa jauhelihaa, lähinnä varmuuden vuoksi, ja viime yönä se oli käymässä vanhaksi joten tein siitä jotain. Koska ei kuitenkaan ollut suurikaan nälkä, en halunnut mitään suurta annosta saada aikaan ja söinkin sitten jauhelihan hyvin maustettuna sellaisenaan. Varsinaisesti siinä ei ollut mitään vikaa, niin olen tehnyt ennenkin, mutta siitä tuli kipinä tälle merkinnälle.

Nyt oikeastaan kaipaisin samanlaista salaatti-putkea kuin yli vuosi sitten. Silloin olin intoa täynnä tekemässä salaatteja kulhokaupalla. Nyt haluaisin syödä salaatteja kulhokaupalla, mutta se into niiden tekemiseen ja ainesten hankkimiseen on vielä umpijäässä. Kuten eräässä salaattikuvassakin näkyi, kyllä siellä pekonia saa olla ja se on silti salaatti.

Johanna Tukiainen, miten ihmeessä on mahdollista että yllätyit Kanerva-kohua, ja mikä siinä, että avomiehesi pisti sinut pihalle, on yllättävää?

Olen suhteellisen lyhyen ajanjakson sisällä syönyt paljon salaattia. Eräs viikonloppu itseasiassa ainoa mitä söin kotona, oli valtava kulhollinen itsetehtyä katkarapusalaattia. Lauantaina JA sunnuntaina, siis kaks kulhollista salaattia. Eilen töissä harmittelin kun olin ottanut salaattia niin vähän. Viime viikonloppuna olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa salaatti Classic Burriton tilalle Iguanassa.

Onko olemassa jotain vaivaa tai oireyhtymää mikä saa haluamaan salaattia? Siis kun en oikein ymmärrä yhtään miksi mieleni tekee lähes aina salaattia. Enhän minä ole mikään salaatinpopsija, siis luonteeltani. Järkisyitä ei tässä kannata tuoda esille luultavasti koska en ole niitä ennenkään kuunnellut. Pihvi on aina pihvi ja se kelpaa koska vain. Mutta nyt tekee mieli salaattia.

Onko jossain jokin tukiryhmä antivegaaneille jotka ovat horjumassa näinkin pahasti kuin minä. Jokin Liha Lujittaa Luustoa ry. jolla olisi valtiolliset voimavarat. Tämä on niin erikoista itselleni. Niin erikoista, että harkitsin eilen töissä ostavani eri salaattiaineille säilytysrasiat jääkaappiini joista sitten olisi helppo kasata vaikka aamupalasalaatti.

Onkohan se mahdollista että ihmisillä on kiintiö kullekin ruoka-aineelle/lajille ja itselläni on nyt sitten tullut niin suuri tasapainoero lihaisien lajien ja salaattien välillä, että kallistun kuin Titanic sinne salaatin puolelle. Jos kellään on suuria määriä pihvilahjakortteja Lahden Santa Fe-ravintolaan, niin auttakaa ihmeessä lähettämällä ne tänne.

Tässä kohtaa haluan vielä kuitenkin tuoda sellaisen eron selkeästi esille, että tämä oma selittämätön vaivani koskee pelkästään salaattia, varsinaiseen kasvisruokaan en ole edelleenkään sekaantumassa, edes netissä. Tiedän että tämä saattaa tehdä lommon maineeseeni, mutta olen niin ymmälläni että tästä oli pakko kirjoittaa.