Tagi-arkisto: herkkua ↓

Ryhdyin tänään etsimään taustatietoja Tabasco-mausteesta. Kuvia, historiaa, paikkoja sekä tietoja sitä valmistavasta yrityksestä. Tämä tuntuu pääsevän samaan sarjaan Kirsikoiden kanssa siinä, kuinka intohimoisesti ja sitä kautta näennäisen vaivattomasti onnistun tähän paneutumaan. Sauna on toki samassa liigassa, mutta aiheen laajuuden vuoksi huomattavasti haasteellisempi, tulossa sekin kyllä.

Juuri äsken lähetin McIlhenny Company:lle sähköpostia kysyäkseni lupaa heidän sivuillaan oleviin muutamiin kuviin ja mahdollisesti muuhunkin grafiikkaan. Toivottavasti heiltä tulee nopeasti vastauksia jotta pääsen tämän herkun pariin myös kirjallisesti. Ja miksiköhän kirjoitin tämän alustuksen sen sijaan että olisin vain julkaissut sitten aikanaan sen Tabasco-merkinnän. No niinpä.

Taffelin Kartano perunalastuihin jää todella pahasti koukkuun. Hetki sitten avasin perunalastupussin, vaikka piti nukkumaan mennä. Kävi kuitenkin niin, että en saanut laskettua pussia kädestäni, vaan kävelin pitkin eteistä ja olohuonettani. Tiedostin erittäin selkeästi addiktion oireita ja ajattelin muutaman sanan aiheesta kirjoittaa. Kirjoittamisen aloittamista tosin haittasi juuri tuo koukkuun jääminen. Laskemattakin sain ynnättyä ainakin neljä kertaa kun olin lähes päästänyt otteeni irti pussista kun sieppasin sen takaisin tukevaan otteeseen ja hamusin sormet täyteen perunalastuja. Tunne oli hyvin selkeänä mielessäni, ajattelin että pakko syödä vielä muutama lastu, ja sama siis toistui. Epätodellinen havainto suorastaan.

Mikäli en olisi saanut päähäni ideaa kirjoittaa asiasta, luultavasti olisin nyt jo mussuttanut koko pussillisen perunalastuja. En vain kykene vastustamaan kyseisiä lastuja. Jos vielä mielin suoraan nukkumaan tästä, avattu pussi täytyy jättää rauhaan, kovasti vain epäilen…

Olin hyvässä seurassa syömässä… tai siis olen, ja ruokalistassa pomppasi yksi ruokalaji silmille barbeque-kohdasta, ja syynä oli lihavoitu teksti Ei Rehuja!. Olin myyty mies ja tutkin mihin ruokalajiin oli ymmäretty moinen oivallus ympätä. 400g härän ulkofilepihvi. Vihdoin kantapaikassani oli “normaalikokoisia” pihvejä tarjolla. Eli yksi sellainen, ja se upposi ravintokupuuni nopeammin kuin solmisin tarralenkkareiden nauhat. Pum, hum ja nam!

Näitä voisi syödä useamm(i/a)nkin/myöhemminkin, eri lautasella olleet perunatkin olivat hyviä. Ja jälkiruokakin maistui.

Hyvät naiset ja herrat ja muut lukijat, 400g pihvi on hyvä. Ei se toki valtava ole, mutta hyvä.

Lautasellani ei ole koskaan ollut liikaa lihaa.

Suuret kiitokset Tabascon maahantuojalle, ja etenkin sille henkilölle kenen kanssa olin tästä asiasta yhteyksissä. Maahantuojan TJ sen sijaan saa risuja. Mutta kuitenkin, vihdoin sain moisen pönikän. Tuo on kyllä tosiaan mennyt vanhaksi, vaikka mauste säilyy 5 vuotta, niin tuo on silti vanha.

Etiketti on tuollainen tukku-etiketti, eikä niitä mitä kaupoissa näkee. Jos jaksan, teen toiselle puolelle esittelyetiketin. Tuon etiketin mukaan pullosta riittää noin 726 annosta (yksi annos=teelusikallinen). Hienoa tietää.

Vihdoin täällä…