Tagi-arkisto: juominen ↓

Olen suuren suuri Bulmers-siiderin ystävä. Niinpä olen pitänyt itselleni tärkeänä pistää merkille ja muistaa vapaa-ajanviettopaikkoja joissa tarjoillaan Bulmersia rahaa vastaan.
Ennen lauantaita näitä paikkoja oli tiedossani vasta kolme, Molly Malones kaisaniemenkadulla sekä Base, muistaakseni kalevankadulla. Nämä siis Helsingissä, Lahdessa Public Corner on ansioitunut tässä aiheessa.
Lauantaina kuitenkin paremman puoliskoni kanssa kävimme tutustumassa Sellon päädyssä avattuun Sello Rex vapaa-ajanosioon jossa on muutama kahvila ja ruokapaikka sekä elokuvateatteri Bio Rex. näiden lisäksi siellä on keilahalli joka sai erikoismaininnan heti ensimmäisellä vilkaisulla. Silmäni ovat tottuneet tunnistamaan miellyttäviä muoto/väriyhdistelmiä, ja tässä kohtaa silmäni tunnistivat tunnin murto-osassa tiskin juomaosaston päädyssä ihanan rivin viilennettyjä Bulmers-pulloja. Olin myyty, ja ehdotin että sinne palaamme paremmalla ajalla sekä suuremmalla seuralla.

Nyt on siis muutamia kauppoja ja Alkoja huomioimatta tiedossani neljä sijaintia joissa voin nauttia tätä lähes täydellistä omenaperäista juomaa: Base, Molly Malone’s, Lahden Public Corner ja Sellon keilahalli. Lisää etsitään.

EDIT: Muistutettiin kommenteissa että Mannerheimintien Iguanan alakerrassa saa myös Bulmersia. Kiitos JT.

Otsikko ei minua tuntemattomille ole mikään huutomerkki, mutta niille jotka tuntevat jo pidemmältä aikaa, tietävät etten juo Pepsi Maxia, tai mitään muutakaan Pepsiä. Asiaa voisi rinnastaa, jos nyt ei aivan aiheeltaan, niin voimakkuudeltaan siihen että natsi halaisi juutalaista ystävällisesti.

Viime viikolla aloitin henkisen kampanjan olla juomatta energiajuomia, lähinnä Ediä jota työpaikallani voisin juoda ylettömiä määriä. Lisäksi huomasin lopettaneeni sellaisten virvoitusjuomien juomisen johon on lisätty tavallista sokeria. Novelle Fruity on omenajuoma jossa on hedelmäsokeria, joten en laske sitä mukaan.

Toissayönä sitten join 0.5 litran Pepsi Max pullon kokonaan. Ihmettelin sitä alkuun, mutta kun viime yönä join kaksi pulloa samaa ainetta, tajusin että jossain on nyt piuhat pahasti poikki. Olen aiemmin vastustanut Pepsin juomista pieteetillä ja nyt menin sitten juomaan sitä. Olen hämilläni siitä mistä tämä johtuu.

Lähdimme lauantaina käymään Viking XPRS:llä Tallinnassa. Satamassa jo muistin miksi en pidä risteilyistä. Ihmisiä, ja paljon. Jonoja ja eläkeläisiä. No, paatti oli ihan inhimillinen, ilma hieman vähensi terassista nauttimisen iloa, mutta lyhyt matka meni joutuisasti virvokkeita nauttien.

Tallinnassa kävimme oikeastaan tekemässä vain pari kierrosta Vana Tallinn alueella. Hienoja vanhoja rakennuksia ja sitä rataa. Syömässäkin ehdimme käydä, sain oikein hyvän pihvin eteeni. Tuliaisia ei toki tullut hankittua, vain muutama tölkki Smirnoff Icea jäi juomatta jotka siis päätyivät tuliaisiksi sitä kautta.

Kiva reissu, ehkä ajan kanssa uudelleen.

Oli tiedossa jo keväällä, mutta pikalomaksi sanon ensi viikkoa siksi että se on niin lyhyt. Tänään siis en mene Iron Maiden keikalle, mutta baariin aion ehtiä tässä parin tunnin sisään. Suuta napsaa kuin kuin peltitehtaassa.

Päätimme Hallituksen kanssa että alkuviikosta alkanut juomapolitiikan muutos oli hieman hätäinen sekä perustui enemmän tunteille kuin faktoille, joten se muutos on täten peruttu tarpeettomana.

Vaikka en varsinaisesti viinaa juokaan, niin “ilman viinaa” kuulostaa tarkoituksenmukaisemmalta ja hienostelemattomamalta vähemmän hienostelevalta kuin “ilman alkoholia”. Lauantain tupaantuliaisissa tuli oltua ilkeä ja huonomuistinen ja muuta sellaista mitä en normaalisti olisi enkä missään tapauksessa haluakaan olla ja vikahan oli yksin minussa. Jos olisin ainoa joka tilanteesta taas kärsi, niin morkkis olisi ehkä hieman loivempi, mutta tälläkin kertaa näin. Niinpä otan taas aikalisän.

Olin pyytänyt ja saanut perjantain vapaaksi töistä, vapaapäivä ja palkka samalle päivälle, suunnitelmia suunnitelmia. Vaikka väsy oli aikamoinen, YIT ratkaisi matkapäivän valinnan puolestani ilmoittamalla että perjantaina saapuu makuuhuoneeni uusi patteri. Totesin etten tuhlaa sitä aamua heräämällä kotoa niin aikaisin ja painelinkin sitten Helsinkiin.

Kaikkea ei valitettavasti voi kirjoittaa kaiken kansan silmien iloksi, mutta jotain. Mitä siis seurasi akuutista eteläistymiestä tällä kertaa… No, kolme pitkää iltaa juomiskulttuurin parissa, uusia tuttavuuksia jälleen, muutaman vanhan tuttavuuden syventämistä, kummallisesta paikasta heräämistä ja niin edelleen. Bulevardin tukikohta oli taas ahkerassa käytössä, ihan tavallisesti ja hauskaa oli äänimäärästä päätellen muillakin kuin minulla.

Muun muassa myös seuraavaa. Bulevardin Kahvisalongissa sunnuntaina käydessäni vierustoverini takana olevan pöydän ääreen istui verkkaisesti nainen jolla oli alle 10 hammasta, hiukset joko valaanrasvassa tai märät ja tämä puputti jotain sanoja joista ymmärsin korkeintaan sen että ehkä kyseessä sittenkin on suomenkieli. Jo siinä kohtaa olin hieman kananlihalla kyseisen henkilön friikkikertoimen ylitettyä turvarajoja monesta suunnasta. Olimme seurani kanssa sitten karkuun lähdössä kun kummajainen otti kutimet laukustaan. Vain pikaiset ulos kadulle suuntautuneet ja minut sinne vieneet askeleet estivät täydellisen repeämiseni, sillä siinä kohtaa luulin olevani elokuvassa jossa Hullu Kutojaeukko joko on syypää tai mystisesti auttaa antagonistia.

Kovasti kiitos kaikille lähes lomalta tuntuneen reissun mahdollistaneille. Esimerkiksi työnantaja ja pankki. Ja eritoten sitten seuralaiset. Näitä reissuja lisää, monta monta.

Niin ja mainitaan nyt sekin vielä, että Junaa odotellessa yritin Kampin Täyspotissa päästä eroon pikkukolikoista, 20 ja 50 sentin kolikoita tiputtelin hedelmäpeliin arviolta 5 euron arvosta ja ajattelin että sinnehän menivät hyvään tarkoitukseen. 20 minuuttia voittojen määrä seilasi 10 ja 20 euron välillä ja mietin jo että tuleeko tästä mitään. Totesin että eipä tule, ja otin voittoni, kaikki 106 euroa matkaani.

Join eilen yhden perryn. Ei tehnyt kyllä mielikään enempää, en ole siis ryhtymässä taas dokaamaan. Olin yli 3 kuukautta raivoraitis, ja vaikka siinä ei sinänsä ollutkaan vikaa pitkin urakkaa, niin alkoi tuntumaan silti siltä, että juuri tuo ilman oleminen oli päässyt pääosaan, eikä se että joisin vähemmän tai en lainkaan. Selkeätä vai mitä. Siis tarkoitus alunperin oli pitää taukoa juomisesta, eikä ryhtyä raittiiksi. Asiana lähes samoja, mutta semanttisesti näillä on eroa.

Nyt kun laitoin tuon tauon poikki, voin edelleen olla juomatta, mutta voin myöskin juoda ilman että rikon mitään lupauksia itselleni. Ja uskon että en ryhdy samanlaisiin suorituksiin kuin alkutalvella huomasin suorittavani, enkä muutenkaan toivo nousevani samalle tasolle perryjen suhteen kuin ennen taukoani. Golden Cup Perry nyt vain sattuu oleman hyvän makuista, maun takia sitä voi hyvin juoda muutaman viikossa esimerkiksi saunassa.

Juominen tai juomattomuus voi joillekin olla iso asia, siltä se tuntui aiemmin myös itselleni, mutta pyrin nyt siihen ettei juominen ole mitään itselleni. Ei ongelma eikä tavoite eikä helpotus, ei muuta kuin sitä itseään, juomista maun tai janon takia. Alkoholilla ei tarvitse olla mitään osuutta koko asian hahmottamisessa.

Juteltuani erään henkilön kanssa, päätin harkita perry-suhteeni katkaisemista. Tuo juttelu toki liittyi eri asioihin, mutta niitä sivusi edes osittain kyllä tämä päärynäinen herkkumehu jonka kanssa olen ollut sinutteluväleissä jo jonkin aikaa. Useamman vuoden tarkemmin sanottuna. Tehtäköön nyt tännekin sitten julkinen paljastus (onko niitä muita?), että esimerkiksi 2004 neljän viikon kesäloman aikana tätä päärynämehua valui kurkustani alas 100 litraa. (25ltr/vko, ~3.6ltr/vrk) Se on aika paljon kuulemma. Minä tosin join sitä maun takia, vaikka en usko tuohon aina itsekään.

Minä kyllä pidän perrystä ja perry pitää minusta, mutta hyöty ei ole edes yhden suuntainen. Minä en hyödy perrystä mitään, ja perry lakkaa olemasta jouduttuaan minuun, ei kovin kaksinen symbioosi. Kaiken lisäksi minun harteilleni tulee kaikki kustannukset, ei kiitos.

Olen ennenkin tehnyt testin: “jos et voi, sinun täytyy”, onnistuneesti jopa. Taitaa olla sen saman testin aika jälleen. Mielelläni tekisin siitä kyllä kuukausittain toistuvan testin jonka kesto olisi ensimmäisestä päivästä viimeiseen.

Eihän mulla kiire ole, mutta jottei tulisi. Ja ei, en todellakaan aio siirtyä viinan puolelle, viinahan on pahaa, aina.

MINÄ:
-Hei kaikki, nimeni on Kuraattori ja olen…

KAIKKI (yhteen ääneen):
-Hei Kuraattori!

En tiedä tuntuuko tämän kirjoittaminen hyvältä vai huonolta. Luulisi että sen tietäisi. Kaiken lisäksi tallennan tämän vasta luonnoksiin. Toivon tämän tul.. ai tää on jo tässä, no juu.

Toivottavasti tähän ei tule tutuilta kommenttia perään, “Vihdoin!” tai “No vitut lopeta!” tai mitään sellaista joka antaisi ymmärtää kommentinantajan edes ajatelleen tähän suuntaan. Ja yhtä paljon toivoen, kunpa tämä ei harmittaisi jälkeenpäin siinä mielessä, että katsoisin myöhemmin mitä on tullut kirjoitettua ja ajattelisin, oho onpa ollut fiksua tekstiä, ja hörppäisin taas. Otetaan nyt edes kellosta/kalenterista aikaa…