Tagi-arkisto: keikka ↓

Eilen oli siis Unholy Alliance III Tampereen-keikka. Embreach, joka siis voitti suomalaisen lämppärin osan jossain kilpailussa, esitti kyllä potentiaalia eli sinänsä eivät hukanneet vartin mainettaan. Amon Amarth ei oikein taaskaan auennut. Mastodon se vasta jäikin aukeamatta (taas) ja Trivium oli ehkä levyllä vähän parempi.

Slayer yllätti aloituksellaan, sekä soittamalla uuden biisin ja itselläni ensimmäistä kertaa keikalla kuultuna Reign in Blood kokonaan. Tänään uudelleen, Helsingin keikka, koitan panostaa vähemmän lämmittelijöihin ja enemmän lämmittelyyn.

Eilen oli Slipknotin keikka vanhassa Helsingin jäähallissa. Tai siis Helsingin jäähallissa. Children of bodom ja Machine Head olivat lämmittelijöiden roolissa, ja varsinkin siinä vaiheessa kun Slipknot tuli lavalle ja oli ehtinyt pari biisiä soittaa, tuli ero selkeämmin esille. Toki lämmittelijöiden soundit saattavat jäädä jo asemansa takia heikommiksi kuin pääesintyjän, mutta täytyy kyllä kehua Slipknotin osuutta illassa. Taisi olla neljäs kerta kun näin heidät livenä, ja sekä soundi että show oli paras tähänastisista. Settilistakin oli kelvollinen ja sisälsi uutta ja vanhaa sopivasti, eikä uuden levyn tuotantoa yritetty puskea väkisin esille liiaksi.

Jäähallin ovet aukesivat vartin myöhässä mutta ulkona ollut jono onneksi eteni riittävän sujuvasti jotta paitakojulle päästyämme siinä ei vielä ollut kovasti jonoa. Samoin narikkaan ei pahasti tarvinnut jonottaa. Olin katsonut bussin jo valmiiksi keikan jälkeen sompailun vähentämiseksi ja kun hain takkimme narikasta ennen keikan loppua, ei sielläkään tarvinnut tuhlata aikaa. Harvoin olen ollut kotona 45 minuutin kuluttua pääesiintyjän soiton loputtua. Tänään on ollut lisää väsymystä ilmassa, joten oikein hyvä ajatus oli olla lähtemättä muutamille tuopposille keikan jälkeen.

Sattui loman ensimmäinen maanantain sopivasti Slayerin keikkojen lipunmyynnin alkun kanssa samaan. Helsinkin keikalle sain 4 kenttälippua, kaveri samaan aikaan Tampereen keikalle rauhallisemmat istumapaikat. Päätimme katsella keskiviikkona Slayerin ja ne turhat ns. lämppärit ikään kuin torstain Helsingin keikan lämmittelynä joten istumapaikat kelpaa aivan hyvin.

Helsingin kenttäpaikatkin meni sitten kaikki noin 10 minuutissa. Nyt on kuitenkin kenttälippu itselleni, GF:lle, Tukiopetuslapselle sekä Johannes Toiselle. Eiköhän näillä kenttä- ja istumalipuilla pääse 10. ja 11. Slayerin keikat taas loppuun asti.

Slayer jälleen Suomeen -IL

Olihan siitä puhetta jo Tuskan jälkeen, mutta jollain tapaa olin odotellut ettei tuo tuplakeikka toteutuisi, hieman liian pian edellisen jälkeen tämä taas tulee. Sitä paitsi palaa vapaita monta päivää.

2 kenttälippua

Helsingin keikan kenttäliput loppuivat ainakin ensimmäisellä yrittämällä noin 5 minuutissa. Olin siis nähtävästi nopeampi kuin moni muu. Tuonne.

Juuri kun olin Tuskasta päässyt kotiin, sain sähköpostiini tiedon, kiitos siitä, että Slayer tulee syksyllä takaisin keikoille jo syksyllä. Ja jälleen tuplakeikka, Hki-Tre. Piti sitten uudelleen miettiä joko lopetan bändin keikoilla käymisen. Vielä ei ole tietoa koska liput tulevat myyntiin tosin.

Siinä välissä ostin sitten 2x Ankkarock:in sunnuntailiput, ja kuulin että myös Slipknot heittää tuplakeikan Suomessa, myös marraskuussa. Tänään sitten tulikin nuo Slipknot-liput myyntiin, ja sain hankittua 2 lippua kentälle Helsingin keikalle. Kenttäliput loppuivat noin 5 minuutissa, mikä toi mieleen vanhat ajat. Helsingin keikalla on lämppärinä Machine Head, joka on vältellyt omaa käyntiäni muutaman keikan verran jo, sekä Children of Bodom, jonka olen mielestäni nähnyt jo liiankin usein.

Tämän lisäksi 18.7. on Stadionilla sitten tietenkin Iron Maiden, joten jos viime vuoden lopulla ollut Marilyn Mansonin keikka lasketaan mukaan, tulee siitä eteenpäin katsottuna 12kk ajalle itselleni enemmän keikkoja käydyksi kuin koskaan aikaisemmin.

Tuska08 kertoma on hieman myöhässä, kuten tavallista. Syitäkin saattaa olla jos jaksaisi siihen paneutua. Tähän nyt kuitenkin hieman siis 2008 vuoden Tuskasta enemmän kuin pelkkä kuva.

Perjantaina siirryimme jonoon jo noin varttia ennen porttien aukeamista, joka oli sinänsä hyvä kompromissi liian aikaisen odottamisen ja liian pitkän odottamisen välillä. Jonoa ei meidän kohdalla ollut kuin parisataa metriä ja porttien aukeamisen jälkeen soljui melko jouhevasti. Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Mokoma. Pidin kovasti, vauhti ja paine oli kelvollinen ja sääkin suosi. Ehkä perjantain paras esiintyjä. Stam1na jäi ehkä SueStagen teltan tai muun sijaintitekijän johdosta hieman vaisummaksi kokemukseksi vaikka olikin hyvä setti myös. Siinä sitten oikeastaan olikin omalta osaltani perjantain Tuska, tosin jatkoklubille siirryimme Nosturiin jossa piti ihailla Battlelorea, mutta se jäi hieman väsymisen johdosta keikan loppumisen odotteluksi enemmänkin.

Lauantaina päätimme suosiolla siirtyä juhla-alueelle vasta myöhemmin, aloitettuamme päivän Cantina Westin aterialla. Noin klo17 aikaan lähestyimme porttia eikä jonoa ollut kuin arviolta 70 metriä, ja siitäkin saimme skipattua 10 metria bongattuamme tuttavan jonossa edempänä. Ensimmäinen mielenkiinnon kerännyt artisti oli Dream Evil, joka nyt ei oikeastaan sykähdyttänyt ihan samalla tavalla kuin virkaveljensä Evergrey pari vuotta sitten samalla paikalla. Päälavaesiityjänä oli seuraavana sitten vuorossa Kreator, joka tuntuikin oikein kivalta, puolen keikan ajan, ja sitten iski taas kyllästyminen. SueStagella oli sitten Diablon vuoro, joka harmittavasti jäi tungoksen ja teltan takia jälleen kategoriaan huonompi keikkakokemus. Diablon jälkeen olikin sitten Virgin Oil. ja jatkoklubin vuoro jossa esiintyi The Final Harvest, Rytmihäiriö ja Before The Dawn. Rytmihäiriön pitissä “päätin” sitten kohdata lattian sillä seurauksella että jokin rusto tai niveliside ranteen luista sai ikävästi osumaa ja liimaside oli ostoslistalla. Myöhempi röntgen osoitti murtumaepäilyt aiheettomiksi.

Sunnuntai sitten taas olikin ehkä se main event jolloin jokainen päälavaesiintyjä sai osakseen ainakin hieman huomiota. Ensimmäisenä oli Killswitch Engage joka ennakkokuunteluiden pohjalta oli kelvollinen puolituttavuus, mutta keikan edetessä kyllästyminen tuli vastaan jo ennen puoliväliä. Seuraavana oli Sonata Arctica, joka ei itselläni ollut niin olennainen, mutta jota kävin toki hieman vilkuilemassa. Hienoja efektejä oli nähtävissä ja ehkä liikaa välispiikkejä. Taisi olla itselläni hieman festariharhailun aikaa. Seuraavaksi sitten päädyimme Tuskan pääesiintyjän lavan eteen. Slayer jälleen Suomessa.

Hieman turhauttavasti keikka alkoi jälleen kerran Disciple-biisillä joten yllättävyyttä ei löytynyt tälläkään kertaa. Sen sijaan yllätys oli melkoinen itselleni kun moshpit rupesi tekemään tyhjää tilaa yleisön keskelle. Paljon tyhjää tilaa. Seuraavan biisin alkaessa tyhjätila katosi vastakkaisten ihmisten juostessa toisiaan päin. Ei mennyt montaa biisiä kun isomman pitin reunoilla oli 3 järjestysmiestä. Vastaavia keikkoja on tullut kierrettyä satunnaisella taajuudella 10 vuotta mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin järjestysmiehiä pitin reunoilla. Meno oli melkoista! Tämän keikan ollessa jo 9. Slayerin keikkani, iski koko festareiden ajan vaivannut kyllästyminen hieman taas. Siirryinkin kauemmaksi osallistumaan keikasta lähinnä katsojan ja kuuntelijan rooliin sen sijaan että olisin ollut pitin reunamilla. Kaikenkaikkiaan tuli muutenkin sellainen olo että jokohan Slayer olisi nähty tarpeeksi useasti viimeistään siinä kohtaa kun mietin enemmän poislähtijöiden ruuhkaa ja ajoissa poistumista kuin sitä, näkisinkö Lombardon heittävän rumpukapulansa yleisölle.

Kaikenkaikkiaan, Tuska08 oli loistava kokemus, järjestelyt jälleen erinomaiset, paitsi Nikula, en juonut itseäni tavallista tyhmemmäksi, normaali kolarointi lattian kanssa kuului ohjelmaan ja seura oli hyvää ja riittävästi saatavilla.

Eli Children of Bodom taas, In Flames ja Slayer taas. Ei yllätyksiä, ja Tom Araya tuntui hieman jopa laiskalta. Itselläkin tosin eilinen hieman painoi enkä jaksanut ihan suurimpaan ruuhkaan tunkeutua.

Nyt Tampere-Espoo moottoritiellä, seuraaavan kerran Slayer livenä keskimäärin vuoden sisään. Väsyttää valmiiksi.