Tagi-arkisto: liha ↓

Tammikuussa 2007 minulla oli kummallinen salaatti-kausi. En oikein osannut syödä kuin salaattia ja ihmettelin sitä täälläkin. Lieneekö ollut viikko kun söin pelkkää salaattia. Ei siis tehnyt edes pihviä mieli. Nyt on toisinpäin.

Olin ostanut puolessa välissä tätä viikkoa jauhelihaa, lähinnä varmuuden vuoksi, ja viime yönä se oli käymässä vanhaksi joten tein siitä jotain. Koska ei kuitenkaan ollut suurikaan nälkä, en halunnut mitään suurta annosta saada aikaan ja söinkin sitten jauhelihan hyvin maustettuna sellaisenaan. Varsinaisesti siinä ei ollut mitään vikaa, niin olen tehnyt ennenkin, mutta siitä tuli kipinä tälle merkinnälle.

Nyt oikeastaan kaipaisin samanlaista salaatti-putkea kuin yli vuosi sitten. Silloin olin intoa täynnä tekemässä salaatteja kulhokaupalla. Nyt haluaisin syödä salaatteja kulhokaupalla, mutta se into niiden tekemiseen ja ainesten hankkimiseen on vielä umpijäässä. Kuten eräässä salaattikuvassakin näkyi, kyllä siellä pekonia saa olla ja se on silti salaatti.

Aamulla kävin taas nukkumaan. Niinhän moni tekee. Mutta, aamupalaksi söin lihaa. Pelkästään lihaa. Okei, se oli jauhelihaa, mutta silti. En salaattia, enkä salaattia. Pelkkää lihaa. Ja oli hyvää.

Ehkä olen nyt saanut nollattua tuon mittarin viisarin niin että taas mennään pihvillä. On kyllä hieman huojentunut olo. Zapata medium+ kehiin schnell schnell!

Olen suhteellisen lyhyen ajanjakson sisällä syönyt paljon salaattia. Eräs viikonloppu itseasiassa ainoa mitä söin kotona, oli valtava kulhollinen itsetehtyä katkarapusalaattia. Lauantaina JA sunnuntaina, siis kaks kulhollista salaattia. Eilen töissä harmittelin kun olin ottanut salaattia niin vähän. Viime viikonloppuna olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa salaatti Classic Burriton tilalle Iguanassa.

Onko olemassa jotain vaivaa tai oireyhtymää mikä saa haluamaan salaattia? Siis kun en oikein ymmärrä yhtään miksi mieleni tekee lähes aina salaattia. Enhän minä ole mikään salaatinpopsija, siis luonteeltani. Järkisyitä ei tässä kannata tuoda esille luultavasti koska en ole niitä ennenkään kuunnellut. Pihvi on aina pihvi ja se kelpaa koska vain. Mutta nyt tekee mieli salaattia.

Onko jossain jokin tukiryhmä antivegaaneille jotka ovat horjumassa näinkin pahasti kuin minä. Jokin Liha Lujittaa Luustoa ry. jolla olisi valtiolliset voimavarat. Tämä on niin erikoista itselleni. Niin erikoista, että harkitsin eilen töissä ostavani eri salaattiaineille säilytysrasiat jääkaappiini joista sitten olisi helppo kasata vaikka aamupalasalaatti.

Onkohan se mahdollista että ihmisillä on kiintiö kullekin ruoka-aineelle/lajille ja itselläni on nyt sitten tullut niin suuri tasapainoero lihaisien lajien ja salaattien välillä, että kallistun kuin Titanic sinne salaatin puolelle. Jos kellään on suuria määriä pihvilahjakortteja Lahden Santa Fe-ravintolaan, niin auttakaa ihmeessä lähettämällä ne tänne.

Tässä kohtaa haluan vielä kuitenkin tuoda sellaisen eron selkeästi esille, että tämä oma selittämätön vaivani koskee pelkästään salaattia, varsinaiseen kasvisruokaan en ole edelleenkään sekaantumassa, edes netissä. Tiedän että tämä saattaa tehdä lommon maineeseeni, mutta olen niin ymmälläni että tästä oli pakko kirjoittaa.

Olin hyvässä seurassa syömässä… tai siis olen, ja ruokalistassa pomppasi yksi ruokalaji silmille barbeque-kohdasta, ja syynä oli lihavoitu teksti Ei Rehuja!. Olin myyty mies ja tutkin mihin ruokalajiin oli ymmäretty moinen oivallus ympätä. 400g härän ulkofilepihvi. Vihdoin kantapaikassani oli “normaalikokoisia” pihvejä tarjolla. Eli yksi sellainen, ja se upposi ravintokupuuni nopeammin kuin solmisin tarralenkkareiden nauhat. Pum, hum ja nam!

Näitä voisi syödä useamm(i/a)nkin/myöhemminkin, eri lautasella olleet perunatkin olivat hyviä. Ja jälkiruokakin maistui.

Hyvät naiset ja herrat ja muut lukijat, 400g pihvi on hyvä. Ei se toki valtava ole, mutta hyvä.

Lautasellani ei ole koskaan ollut liikaa lihaa.