Tagi-arkisto: salaatti ↓

Tammikuussa 2007 minulla oli kummallinen salaatti-kausi. En oikein osannut syödä kuin salaattia ja ihmettelin sitä täälläkin. Lieneekö ollut viikko kun söin pelkkää salaattia. Ei siis tehnyt edes pihviä mieli. Nyt on toisinpäin.

Olin ostanut puolessa välissä tätä viikkoa jauhelihaa, lähinnä varmuuden vuoksi, ja viime yönä se oli käymässä vanhaksi joten tein siitä jotain. Koska ei kuitenkaan ollut suurikaan nälkä, en halunnut mitään suurta annosta saada aikaan ja söinkin sitten jauhelihan hyvin maustettuna sellaisenaan. Varsinaisesti siinä ei ollut mitään vikaa, niin olen tehnyt ennenkin, mutta siitä tuli kipinä tälle merkinnälle.

Nyt oikeastaan kaipaisin samanlaista salaatti-putkea kuin yli vuosi sitten. Silloin olin intoa täynnä tekemässä salaatteja kulhokaupalla. Nyt haluaisin syödä salaatteja kulhokaupalla, mutta se into niiden tekemiseen ja ainesten hankkimiseen on vielä umpijäässä. Kuten eräässä salaattikuvassakin näkyi, kyllä siellä pekonia saa olla ja se on silti salaatti.

Aamulla kävin taas nukkumaan. Niinhän moni tekee. Mutta, aamupalaksi söin lihaa. Pelkästään lihaa. Okei, se oli jauhelihaa, mutta silti. En salaattia, enkä salaattia. Pelkkää lihaa. Ja oli hyvää.

Ehkä olen nyt saanut nollattua tuon mittarin viisarin niin että taas mennään pihvillä. On kyllä hieman huojentunut olo. Zapata medium+ kehiin schnell schnell!

Aamulla noin 16.30 päästyäni sängystä väsytti, oli nälkä ja päätä särki. Samana aamuna vasta noin kello 8 aikaan alkanut uni pysähtyi arviolta noin kello 9 aikaan, tosin en yhtään tiennyt paljonko kello silloin oli, mutta jatkoin urakkaani silti.

Herättyäni siis olin melko pessimistinen edes töihin jaksamisesta. Lopulta kuitenkin päädyin keittiöön, ja siitä alkoi kuin uusi aika. Lyhyeksi aikaa, mutta kuitenkin. Sauna oli päällä, tiskasin, kuten jo mainitsin ja ryhdyin tekemään salaattia.

Salaattia tuli jopa toinen kulhollinen aamua varten, ja näitä tehdessä sauna odotti saunojaansa eli minua. Sitten siis saunaan ja 1 (yksi) saunaolut mukaan. Mietin että eipä ihmisellä kovin suuria positiivisia kannustuksia tarvitse tulla niin jo tuntuu hieman paremmalta. Kunpa taas kierre jatkuisi.

Siivoaminen toki on vielä urakkana, kämppä on edelleen siinä kunnossa että ainoastaan Museoviraston Pölyarkeologit voi päästää sisään. Ufo-kuskien lisäksi. Sukulaisia ei saisi päästää edes samaan kortteliin, mutta jos viikko alkoi näin mieltä ylentävästi ja jatkuu samaan rataan, niin ehkäpä täällä voi tehdä piikiekkoja ennen ensi viikonloppua.

Nyt siis vielä hetki simulaatioviihdettä ja sitten yöksi töihin.

edit: Salaatti oli oikein hyvää. Valkosipulikastike hieman auttoi siinä.

Tiskasin äsken. Juuri äsken. Tosin koska edellisestä kerrasta on ainakin 3 vuotta, aloitin kevyesti tiskaamalla vain veitset ja haarukat ja ne muut aseet. Ja pidin siitä! Todellakin, niin totta kuin nimeni on George W. Bush, pidin siitä.

En ole koskaan väittänyt etten pitäisi siististä tiskipöydästä, totta kai se on mukava olla joka keittiössä. En vain pidä keinoista joilla siihen päästään. Tarkoitus ei pyhitä keinoja niin sanoakseni.

Nyt kohta pääsen tekemään jälleen salaattia. Pitihän tiskata että salaattia saa, tarkoitus pyhittää nämä keinot kyllä tässä vaiheessa. Mutta ei edellisessä v/aiheessa.

Olen suhteellisen lyhyen ajanjakson sisällä syönyt paljon salaattia. Eräs viikonloppu itseasiassa ainoa mitä söin kotona, oli valtava kulhollinen itsetehtyä katkarapusalaattia. Lauantaina JA sunnuntaina, siis kaks kulhollista salaattia. Eilen töissä harmittelin kun olin ottanut salaattia niin vähän. Viime viikonloppuna olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa salaatti Classic Burriton tilalle Iguanassa.

Onko olemassa jotain vaivaa tai oireyhtymää mikä saa haluamaan salaattia? Siis kun en oikein ymmärrä yhtään miksi mieleni tekee lähes aina salaattia. Enhän minä ole mikään salaatinpopsija, siis luonteeltani. Järkisyitä ei tässä kannata tuoda esille luultavasti koska en ole niitä ennenkään kuunnellut. Pihvi on aina pihvi ja se kelpaa koska vain. Mutta nyt tekee mieli salaattia.

Onko jossain jokin tukiryhmä antivegaaneille jotka ovat horjumassa näinkin pahasti kuin minä. Jokin Liha Lujittaa Luustoa ry. jolla olisi valtiolliset voimavarat. Tämä on niin erikoista itselleni. Niin erikoista, että harkitsin eilen töissä ostavani eri salaattiaineille säilytysrasiat jääkaappiini joista sitten olisi helppo kasata vaikka aamupalasalaatti.

Onkohan se mahdollista että ihmisillä on kiintiö kullekin ruoka-aineelle/lajille ja itselläni on nyt sitten tullut niin suuri tasapainoero lihaisien lajien ja salaattien välillä, että kallistun kuin Titanic sinne salaatin puolelle. Jos kellään on suuria määriä pihvilahjakortteja Lahden Santa Fe-ravintolaan, niin auttakaa ihmeessä lähettämällä ne tänne.

Tässä kohtaa haluan vielä kuitenkin tuoda sellaisen eron selkeästi esille, että tämä oma selittämätön vaivani koskee pelkästään salaattia, varsinaiseen kasvisruokaan en ole edelleenkään sekaantumassa, edes netissä. Tiedän että tämä saattaa tehdä lommon maineeseeni, mutta olen niin ymmälläni että tästä oli pakko kirjoittaa.

Kävin äsken Santa Fe:ssä syömässä katkarapu caesar-salaatin ja juomassa kaksi lasillista jäävettä. Maistui ja olokin parani edes hieman.

Sen jälkeen sitten tietenkin matkalla siististi sotkettuun majaani, hain kaksi kuusipakkia A-kolaa ja mietin ihan vähän. Tuo salaatti oli jotain mitä olin halunnut jo hetken aikaa ja nyt sen sain. Kuitenkin, koko tämän merkinnän pointti ei olekaan se mitä haluan ja koska haluan, teen nimittäin aika usein sitä, siis että haluan jotain, niin tämän merkinnän pointti on se, että haluaisin saada joskus sen mitä kulloinkin haluan.

Miksi ei haluaisi jotain mitä on jo? Sen ainakin saisi sitten. Ehkä tätä tarvitsee pohtia.

Tänään kaupassa käydessäni ei jälleen kerran mukanani ollut ostoslistaa, mutta kotiin päästyäni kuitissa luki:

Valkoviinietikkaa (Italialaista)
Salaattisipuleita 2kpl
Jäävuorisalaatti
Kurkku
Tomaatti 2kpl
Ruukkujääsalaatti

Oli siinä listassa muutama muukin tarveaine, mutta siis, salaattia. Tämä “innostus” johtunee siitä että viime viikolla naisvieraani kanssa ravintolassa käydessäni söin erittäin hyvän hampurilaisen jonka kylkiäisenä oli salaatti jossa oli käytetty punaisia jalapenoja ja sain tästä ajatuksen kokeilla vastaavaa itsekin. Jalapenoja puolipurkkia yllämainittujen aineiden sekaan, hieman oliiviöljyä sekä tuota valkoviinietikkaa, sekä lisäksi vielä aiemmasta kerrasta jäänyt punasipulinpuolikas, niin johan tuli hyvää salaattia.

Älkää nyt silti kuitenkaan huolestuko kovasti, en ole muuttunut jänikseksi enkä ole valmis lataamoon.

Söin äsken Pasilan rautatieaseman Hesburgerissa katkarapusalaatin. Kuvittelin etteivät he sentään sitä pysty pilaamaan, sehän on käytännössä ainoastaan heidän kasaama, katkaravut ovat väkisinkin syömäkelpoisia hesessäkin. Tai ohhoh, ei sittenkään niin. No kuitenkin, kuvittelin salaatin olevan kelvollista, ja kuvittelen edelleen niin.

Nyt olisikin erikoisen metkaa jos lähtisin takaisin kotiin.

Niin ja kotona huomasin, että jos pakastepizzan päälle haluaa katkarapuja lisäillä extraksi, ne kannattaa sulattaa ja valuttaa ensin, eikä tehdä niin että paiskaa jäiset äyriäiset jäisen pizzan päälle. Pizzan pinta on yllättävän vähän kuiva kun pohja jo kelpaisi kattotiileksi.