Tagi-arkisto: Slayer ↓

Eilen oli siis Unholy Alliance III Tampereen-keikka. Embreach, joka siis voitti suomalaisen lämppärin osan jossain kilpailussa, esitti kyllä potentiaalia eli sinänsä eivät hukanneet vartin mainettaan. Amon Amarth ei oikein taaskaan auennut. Mastodon se vasta jäikin aukeamatta (taas) ja Trivium oli ehkä levyllä vähän parempi.

Slayer yllätti aloituksellaan, sekä soittamalla uuden biisin ja itselläni ensimmäistä kertaa keikalla kuultuna Reign in Blood kokonaan. Tänään uudelleen, Helsingin keikka, koitan panostaa vähemmän lämmittelijöihin ja enemmän lämmittelyyn.

Sattui loman ensimmäinen maanantain sopivasti Slayerin keikkojen lipunmyynnin alkun kanssa samaan. Helsinkin keikalle sain 4 kenttälippua, kaveri samaan aikaan Tampereen keikalle rauhallisemmat istumapaikat. Päätimme katsella keskiviikkona Slayerin ja ne turhat ns. lämppärit ikään kuin torstain Helsingin keikan lämmittelynä joten istumapaikat kelpaa aivan hyvin.

Helsingin kenttäpaikatkin meni sitten kaikki noin 10 minuutissa. Nyt on kuitenkin kenttälippu itselleni, GF:lle, Tukiopetuslapselle sekä Johannes Toiselle. Eiköhän näillä kenttä- ja istumalipuilla pääse 10. ja 11. Slayerin keikat taas loppuun asti.

Slayer jälleen Suomeen -IL

Olihan siitä puhetta jo Tuskan jälkeen, mutta jollain tapaa olin odotellut ettei tuo tuplakeikka toteutuisi, hieman liian pian edellisen jälkeen tämä taas tulee. Sitä paitsi palaa vapaita monta päivää.

Juuri kun olin Tuskasta päässyt kotiin, sain sähköpostiini tiedon, kiitos siitä, että Slayer tulee syksyllä takaisin keikoille jo syksyllä. Ja jälleen tuplakeikka, Hki-Tre. Piti sitten uudelleen miettiä joko lopetan bändin keikoilla käymisen. Vielä ei ole tietoa koska liput tulevat myyntiin tosin.

Siinä välissä ostin sitten 2x Ankkarock:in sunnuntailiput, ja kuulin että myös Slipknot heittää tuplakeikan Suomessa, myös marraskuussa. Tänään sitten tulikin nuo Slipknot-liput myyntiin, ja sain hankittua 2 lippua kentälle Helsingin keikalle. Kenttäliput loppuivat noin 5 minuutissa, mikä toi mieleen vanhat ajat. Helsingin keikalla on lämppärinä Machine Head, joka on vältellyt omaa käyntiäni muutaman keikan verran jo, sekä Children of Bodom, jonka olen mielestäni nähnyt jo liiankin usein.

Tämän lisäksi 18.7. on Stadionilla sitten tietenkin Iron Maiden, joten jos viime vuoden lopulla ollut Marilyn Mansonin keikka lasketaan mukaan, tulee siitä eteenpäin katsottuna 12kk ajalle itselleni enemmän keikkoja käydyksi kuin koskaan aikaisemmin.

Tuska08 kertoma on hieman myöhässä, kuten tavallista. Syitäkin saattaa olla jos jaksaisi siihen paneutua. Tähän nyt kuitenkin hieman siis 2008 vuoden Tuskasta enemmän kuin pelkkä kuva.

Perjantaina siirryimme jonoon jo noin varttia ennen porttien aukeamista, joka oli sinänsä hyvä kompromissi liian aikaisen odottamisen ja liian pitkän odottamisen välillä. Jonoa ei meidän kohdalla ollut kuin parisataa metriä ja porttien aukeamisen jälkeen soljui melko jouhevasti. Perjantain ensimmäinen esiintyjä oli Mokoma. Pidin kovasti, vauhti ja paine oli kelvollinen ja sääkin suosi. Ehkä perjantain paras esiintyjä. Stam1na jäi ehkä SueStagen teltan tai muun sijaintitekijän johdosta hieman vaisummaksi kokemukseksi vaikka olikin hyvä setti myös. Siinä sitten oikeastaan olikin omalta osaltani perjantain Tuska, tosin jatkoklubille siirryimme Nosturiin jossa piti ihailla Battlelorea, mutta se jäi hieman väsymisen johdosta keikan loppumisen odotteluksi enemmänkin.

Lauantaina päätimme suosiolla siirtyä juhla-alueelle vasta myöhemmin, aloitettuamme päivän Cantina Westin aterialla. Noin klo17 aikaan lähestyimme porttia eikä jonoa ollut kuin arviolta 70 metriä, ja siitäkin saimme skipattua 10 metria bongattuamme tuttavan jonossa edempänä. Ensimmäinen mielenkiinnon kerännyt artisti oli Dream Evil, joka nyt ei oikeastaan sykähdyttänyt ihan samalla tavalla kuin virkaveljensä Evergrey pari vuotta sitten samalla paikalla. Päälavaesiityjänä oli seuraavana sitten vuorossa Kreator, joka tuntuikin oikein kivalta, puolen keikan ajan, ja sitten iski taas kyllästyminen. SueStagella oli sitten Diablon vuoro, joka harmittavasti jäi tungoksen ja teltan takia jälleen kategoriaan huonompi keikkakokemus. Diablon jälkeen olikin sitten Virgin Oil. ja jatkoklubin vuoro jossa esiintyi The Final Harvest, Rytmihäiriö ja Before The Dawn. Rytmihäiriön pitissä “päätin” sitten kohdata lattian sillä seurauksella että jokin rusto tai niveliside ranteen luista sai ikävästi osumaa ja liimaside oli ostoslistalla. Myöhempi röntgen osoitti murtumaepäilyt aiheettomiksi.

Sunnuntai sitten taas olikin ehkä se main event jolloin jokainen päälavaesiintyjä sai osakseen ainakin hieman huomiota. Ensimmäisenä oli Killswitch Engage joka ennakkokuunteluiden pohjalta oli kelvollinen puolituttavuus, mutta keikan edetessä kyllästyminen tuli vastaan jo ennen puoliväliä. Seuraavana oli Sonata Arctica, joka ei itselläni ollut niin olennainen, mutta jota kävin toki hieman vilkuilemassa. Hienoja efektejä oli nähtävissä ja ehkä liikaa välispiikkejä. Taisi olla itselläni hieman festariharhailun aikaa. Seuraavaksi sitten päädyimme Tuskan pääesiintyjän lavan eteen. Slayer jälleen Suomessa.

Hieman turhauttavasti keikka alkoi jälleen kerran Disciple-biisillä joten yllättävyyttä ei löytynyt tälläkään kertaa. Sen sijaan yllätys oli melkoinen itselleni kun moshpit rupesi tekemään tyhjää tilaa yleisön keskelle. Paljon tyhjää tilaa. Seuraavan biisin alkaessa tyhjätila katosi vastakkaisten ihmisten juostessa toisiaan päin. Ei mennyt montaa biisiä kun isomman pitin reunoilla oli 3 järjestysmiestä. Vastaavia keikkoja on tullut kierrettyä satunnaisella taajuudella 10 vuotta mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun näin järjestysmiehiä pitin reunoilla. Meno oli melkoista! Tämän keikan ollessa jo 9. Slayerin keikkani, iski koko festareiden ajan vaivannut kyllästyminen hieman taas. Siirryinkin kauemmaksi osallistumaan keikasta lähinnä katsojan ja kuuntelijan rooliin sen sijaan että olisin ollut pitin reunamilla. Kaikenkaikkiaan tuli muutenkin sellainen olo että jokohan Slayer olisi nähty tarpeeksi useasti viimeistään siinä kohtaa kun mietin enemmän poislähtijöiden ruuhkaa ja ajoissa poistumista kuin sitä, näkisinkö Lombardon heittävän rumpukapulansa yleisölle.

Kaikenkaikkiaan, Tuska08 oli loistava kokemus, järjestelyt jälleen erinomaiset, paitsi Nikula, en juonut itseäni tavallista tyhmemmäksi, normaali kolarointi lattian kanssa kuului ohjelmaan ja seura oli hyvää ja riittävästi saatavilla.

Kuuntelen melko vaihtelevasti eri tyylilajien musiikkia. Speed-, thrash-, heavy- ja montaa muutakin metallia. Kotimaista musiikkia, melodista metallia, konemusiikkia ja joskus jopa klassista musiikkia.

Laidasta laitaan ja takaisin. Olenpa kuullut koneellani sijaitsevan kokolailla umpipaskaakin musaa enkä sitä oikeastaan juuri valehtelematta voi kieltääkään. Jazz ja Oasis ovat Anssi Kelan ohella käytännössä ainoita joita olen tietoisesti välttänyt. Ja vältän jatkossakin pieteetillä.

Kysymykseen millaista musiikkia kuuntelen, täydellisin vastaus on, että sellaista mikä sopii fiilikseen tai mihin fiilis sopii. Tarkempia rajoja en ole halunnut luoda. Aiemmin mainittujen lisäksi. Kesäkuusta 2006 soitettujen biisien tietokantaani on kertynyt noin 56 tuhatta soitettua biisiä, suosituimmat 25 artistia muodostavat luultavasti ~60% kaikista.

Tämä merkintä oikeastaan lähti liikkeelle tietyn artistin kuuntelusta hieman krapulaisena junassa matkalla tupaantuliaisiin. Kyseinen bändi on useastikin tuntunut jonkinlaiselta peruskalliolta, kun mikään muu ei tunnu miltään niin sitten jalat tukevasti tanaan ja nupit yhteentoista. Vaikka siis kuuntelen kaikenlaista, niin luultavasti vain yksi bändi on musiikin yleisavain, henkisen terveyden sydänkeuhkokone, hiljaisuuttakin parantava karismajoukkue. Sekä tietenkin alansa ehdotonta eliittiä jo toista vuosikymmentä, sanomattakin kova livenä, levyllä ja luonnossa. Saanko esitellä:

Slayer.

Hieman kuin happi, se joko menee päähän tai ei mene. Oireetkin vastaavat toisiaan, ilman sitä ei vain koe olevansa elossa.

Slayer Tuskaan.

Juu ei mullakaan muuta, tää on aika selvä tapaus.

Niin siis olisi Slayer tulossa jälleen Suomeen. Ruisrockiin. Kertaakaan en ole siellä käynyt, Turussa kyllä, mutta lienee pakko mennä nyt taas käymään. Jos vaikka jaksaisi. 9. kerta olisi vasta, koskahan tämä loppuu.

Eli Children of Bodom taas, In Flames ja Slayer taas. Ei yllätyksiä, ja Tom Araya tuntui hieman jopa laiskalta. Itselläkin tosin eilinen hieman painoi enkä jaksanut ihan suurimpaan ruuhkaan tunkeutua.

Nyt Tampere-Espoo moottoritiellä, seuraaavan kerran Slayer livenä keskimäärin vuoden sisään. Väsyttää valmiiksi.

Thyne Eyes Bleed… ei mitään kotiin kirjoitettavaa. Lamb of God, voi ehkä kertoa melkein nähneensä esityksen.

edit: Niin joo ja tässä välissä oli joku Children Of Bodom, yksikään biisi ei ollut tuttu niin se ikäänkuin lipsahti myös mainitsematta. Hyvin ne soitti silti, ilmeisesti.

In Flames otti yleisönsä niin kuin tarjoilija ottaa tilauksen, niin ettei toivomisen varaa juuri jää, eikä palvelun nopeudesta tiedä mitään.

Slayer otti yleisön niin kuin patologi avaa ruumiin, ei liene kysyttävää.

Tällä kertaa käytin korvatulppia, eikä ainakaan vielä kaduta, eikä korvat vingu. Kuuma tuli vasta Slayerin aloitettua soitantansa. Eipä tässä taas kummallisempaa. Paita ja kaulahuivi tuli mukaan.

Sain sähköpostia:

TIEDOTE tiistaina 06.06.06, julkaisuvapaa heti

Esiintyjinä Slayer, In Flames ja Children Of Bodom

THE UNHOLY ALLIANCE -METALLIKIERTUE MARRASKUUSSA SUOMEEN

Sunnuntaina 12.11. Helsingin Jäähalli

Maanantaina 13.11. Tampereen Jäähalli

Kiitos Tomppa, tuplakeikkoja ei vielä olekaan plakkarissa, otetaan sitten Slayer-keikat #7 ja #8 peräkkäisille päiville.

Misantrooppinen ilmastomuutos tällä blogilla ei toki ole tällä ohi, mutta koska olin ikionnellisesti iloinen kerrankin saamastani sähköpostista, tämä ikään kuin laskettakoon lipsahdukseksi tämä uusi merkintä, mutta olenpa taas hiljaa. Tulen takaisin kun siltä tuntuu. Jos tuntuu

Ultimate Guitar.com uutisoi Slayerin saaneen uusimman levyn nauhoitukset päätökseen. Helvetin hieno uutinen. Tuleva toistaiseksi nimeämätön levy on ensimmäinen uusi levy sen jälkeen kun Dave Lombardo palasi rumpuja paukuttamaan, eli luultavasti tiukkaa tavaraa luvassa.

Tuolla Ultimate Guitar sivuilla oli myös linkki uuden levyn nauhoituksista otettuihin kuviin, ja alla on eräs niistä mikä pisti kyllä silmäni pykimään useampaan otteeseen. Ei sen takia että Tompalla on harmaa parta, vaan siksi että taustalla näkyy suomalaisen olutmerkin seinälakana. Olin rehellisesti hieman että wtf! Ei kai kotimaiset oluemme noin hyviä ole.

“No one’s going to be disappointed with this record. It’s fast, heavy — maybe faster than anything we’ve done before. It’s going to be brutal. It’s what everyone expects from a Slayer record. - Tom Araya”

Taidan ryhtyä käyttämään sanontaa “Hanukka tulee aikaisin tänä vuonna” sen sijaan että hehkuttaisin “Joulu tulee aikaisin tänä vuonna”. Tämä levy on viime, tämän ja ensi vuoden odotetuin levy omassa must-have listassa.

Seitsemättä live-esiintymistä odottaen.

update: Haastattelu tuolta samalta sivulta.

Soneraplazan mukaan Sauna Open Air festareille on tulossa pop-orkesteri Slayer ensi kesänä. Se onkin vasta kuudes Slayerin heittämä keikka suomessa. Kiitettävällä tahdilla jaksavat pojat käydä Suomessa tahtia polkemassa, vuodesta 98 lähtien keskimäärin joka vuosi ovat käyneet. Tai no, hieman alle 1 keikka per vuosi jos tarkkoja ollaan.
Harmittavaa tosin että soittavat jo torstaina, joten töistä on pyydettävä/saatava/otettava vapaata ajoissa. Lippukin tietenkin saatava/hankittava ajoissa. Eihän nyt tietenkään voi jättää väliin tuotakaan konserttia. Tähän mennessä kaikki muutkin Suomen keikat käyty paikanpäällä kuuntelemassa, joten 100%/100% osallistumistahti on säilytettävä tulevaisuudessakin. Uusi levy on huhupuheiden mukaan myös ilmestymässä kesällä 2005.

Sauna Open Air sivut tosin eivät ainakaan tätä kirjoittaessa vielä tiedä asiasta mitään. Kerrankin toivon että Soneraplaza tietäisi jotain oikein…